Pitkästä aikaa, kirjoittelua Suomen pitkässä, synkässä, kylmässä, märässä syksyssä

Tänään oli suunnitelmissa katsoa digitaalisen kuvankäsittelyn ohjelmointitehtävän matskuja ja hoitaa kuntoa kuntonyrkkeilyn muodossa, kun en maanantaina päässyt treeneihin tentin takia. Päivä alkoi osaltani klo 11. Hyvä aika herätä, jos aikoo saada jotain aikaan.

Keitin aamulla kahvit, aukaisin koneen, ja olin varmaan klo 11.30 valmis alkamaan katsomaan kouluhommia. Normaalisti ajatus hieman harhaili. Hmm, nyt illalla muistikin hieman pätkii, mutta reilussa kahdessa tunnissa saavutin muun muassa seuraavaa:
- totesin, että Frets on fire ei pyöri koneellani
- selvitin asiaa netistä, uninstalloin nykyisen frets on firen, ja latasin vanhemman version, jonka pitäisi pyöriä paremmin
- kirjoittelin muistiinpanoja sulkistunnilta, missä kävin vajaa kuukausi sitten
- edelliseen liittyen, googletin netistä kuvia sulkiskentästä ja tikku-ukkosulkispelaajista, että saan pätevän näköisen Word-dokumentin aiheesta sulkapallo.
- totesin, että skype ei toimi tänään.
- kuuntelin musiikkia edellisenä iltana katsomastani anime-leffasta Toki o kakeru shôjo, joka oli varmaan ensimmäinen anime-leffa, jonka katsoin. Suosittelen.
- kuuntelin amispoppia (tjsp.) subbarilla. Tämä innoitti minut myös sulkemaan verhot ja hyppimään päättömästi huoneessani musiikin tahtiin. Verhot piti sulkea, koska olisi nolottanut, jos joku olisi nähnyt. Jossain vaiheessa päädyin selälleni lattialle, ja mieleeni tuli, että olisi siistiä, jos tästä osaisi hypätä pystyyn. Makasin varmaan viisi minuuttia lattialla ja yritin muutaman kymmenen kertaa onnistua tässä todeten, että kroppani ei kykene tällaiseen ihmetekoon - ainakaan vielä. Yläselkä sai tämän treenin aikana tarpeeksi iskua lattiaa vasten. Eli sen verta sentään onnistuin, että koko yläkroppani nousi lattiasta ehkä 20 cm, ja iskeytyi tämän jälkeen voimattomana takaisin siihen.
- googletin netistä Jump from ground to stand, ja löysin videon http://vids.myspace.com/index.cfm?fuseaction=vids.individual&videoid=44339234 . Tuossa videossa ei ole ihan samasta asiasta kyse, mutta jotain sinne päin kuitenkin.
- Tanssisessioni ja hyppimisyritykseni pystyyn maasta tuottivat kehooni sen verran paljon adrenaliinia, että sain lähdettyä syömään lipastolle. Tässä vaiheessa totesin myös, että nämä pienet aktiviteetit, joita ajattelin tehdä kouluhommien ohessa, veivät kaikein ajan, enkä ollut vilkaissutkaan kouluhommia. Näin. Jälleen kerran.

Taistelin 5 minuuttia, että sain lukon auki pyörästä. Eilinen muutaman plusasteen keli, tämän päivän muutama pakkasaste ja yön ulkona viettänyt pyörä oli yhdistelmä, josta pyöräni tekniikka ei selvinnyt. Pyöräilin ykkösvaihteella lipastolle - olisin päässyt nopeammin kävelemällä. Jossain vaiheessa tuli mieleen, että jarrutanpa, ja kokeilen, miten nastarenkaat pitää. Nastarenkaat ehkä piti, tai olisivat pitäneet, mutta jarrutkin olivat sitten jäässä. Oikea jarrukahva, joka oli yhdistetty takajarruihin, oli jopa jumissa. Mietin, mitähän tapahtuu, jos painan sen väkisin alas. Ei olisi kannattanut. Pyöräilin sitten viimeiset puoli kilometriä ykkösvaihteella sellaista vastusta vastaan, että tuntui, kuin olisin polkenut raskaimmalla vaihteella. Ja etenin siis kävelyvauhtia.

Söin lipastolla ja päätin, että kuntonyrkkeily jää sitten väliin. Bussilla en ole menossa. Ja uskoni siihen, että pyöräni korjaantuisi itsestään pakkasessa ei ollut suuri. Söin siis rauhassa, ilman kiirettä. Kävin toteamassa, että teknologiajohtamisen tentti oli sentään mennyt joten kuten suunnitelmien mukaisesti (arvosanan mukaan). Että saisin päivän aikana jotain hyödyllistä aikaan, kävin poikkesin kuntosalilla matkalla takaisin kämpille, kun kaikki tarvittavat kamatkin olivat sopivasti mukana.

Saavuttuani kämpille roudasin pyöräni sisälle sulamaan. Jostain tuli mieleeni ajatus, että miltähän pyöräni näyttäisi kylpyhuoneessa kynttilänvalossa. Totta kai tämmöinen ajatus pitää toteuttaa. Sytytin siis noin 30 kynttilää, ja otin Panasonic DMC-FX3 -p0kkarillani ensin kynttilänvalomoodilla kuvia, ja sitten manuaalimoodilla 2 sekunnin valotusajalla, joka jostain syystä on maksimi, mihin kamerani kykenee manuaalimoodilla.

Kello on nyt 17:35. Jospa sitä illalla saisi otettua itseä niskasta kiinni. Digitaalinen kuvankäsittely kutsuu... :|