Herään 8.50, Silke ja Heidi hieman aikaisemmin. Nautimme runsaan aamiaisen, ja syöksymme asemalle, koska meidän täytyy yrittää hommata Heidille Bayern Ticket -porukka. Bayern Ticketillä pystyy matkustamaan viisi ihmistä Baijerin alueella samaan hintaan, 27 euroa, eli 5,4 euroa per henkilö. Yksin matkustaminen on huomattavasti kalliimpaa. Silke jättää meidät asemalle. Menemme automaatille, emmekä oikein näe mitään sen näköistä porukkaa missään, jolla saattaisi olla Bayern Ticket ostettuna, ja vapaita paikkoja siinä. Olemme jo ostamassa Heidille yksittäislippua, kun joku tyttö tulee automaatille kysymään meiltä, olemmeko menossa Müncheniin. Vastaamme, että ollaan menossa (tai siis että Heidi on menossa). Heidi pääsee heidän porukkaan kuudella eurolla. Juna on hieman myöhässä, mutta ei pahasti. Silkekin ehtii tulla asemalle hetkeksi, ennen kuin juna jo saapuukin. Hei, hei Heidille tässä vaiheessa...
Meillä ei ole valmiiksi suunnitelmia päivälle Silken kanssa. Päätämme autossa mennä ensin Valhallaan, joka on jonkun matkan päässä Regensburgin keskustasta. Pienen harhailun jälkeen löydämme perille. Valhalla on joku palatsin tapainen rakennus kukkulan huipulla. Se on myös ilmeisesti jonkinnäköinen nuorison hengailupaikka iltaisin. Valhallasta raahattiin usein porukkaa ambulanssilla pois, kun ihmiset tippuivat muutaman metrin pudotuksia kiven päälle - tämä oli melko helppoa, kun rakennuksessa ei ollut oikein mitään kaiteita.
Valhallasta menemme kaupungin toisella puolella sijaitsevaan paikkaan, jonka nimeä en nyt muista. Joku vakuuttava rakennus sielläkin joka tapauksessa oli, kukkulan huipulla tämäkin. Tässä rakennuksessa olisi ollut hienoa käydä sisällä asti, mutta lippu olisi pitänyt ostaa kahvilarakennuksesta, joka oli parkkipaikan vieressä, ja me emme ostaneet sitä heti, vaan kävelimme viitisen minuuttia varsinaiselle rakennukselle - sitten ei jaksanut enää lähteä takaisin menemään lippua ostamaan. Mutta, rakennus oli hieno ulkoakin päin, ja näkymät olivat hyvät, vaikka ylös asti ei ilman lippua päässytkään kiipeämään.
Syömme samassa paikassa (otin Pommes Fritesit ja Currywurstin, eli ranskalaiset currymakkaralla), ennen kuin lähdemme takaisin Regensburgiin. Ajamme yliopistolle, missä Silke opiskelee. Juomme siellä kahvit, ja tapaamme joitain Silken ystäviä. Meillä on itse asiassa suunnitelmana käydä antamassa haastattelu Silken kaverille (samalle, joka oli meidän kanssa keskiaikaisessa ravintolassa eilen) vaihto-opiskelusta. Haastattelu on kello 16. Haastattelu pidetään jonkinnäköisessä konferenssihuoneessa. En ajatellut ollenkaan eilen, kun suostuin tähän, että kyseessä on näinkin virallinen juttu. Haastattelu nauhoitettiin, ja ainakin kaikki vaikuttivat puhuvan saksaa. Onneksi ihmisiä ei ollut kuin viisi kappaletta, neljä minun lisäksi. Ensin puhuu Silke, sitten Silken kaveri, jonka nimi oli jotain tyyliin Ridi, ja sitten minä. Minä sentään saan hoitaa oman osuuteni englanniksi. Muuten haastattelu olisi kestänyt vähintään tunnin. Nyt se kestää kokonaisuudessaan, meidän kaikkien kolmen haastattelut yhteensä, alle puoli tuntia.
Haastattelun jälkeen suunnitelmana on mennä Silken kavereiden kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua Saksa-Kroatia Spitalgarteniin. Mutta ensin kauppaan: tarvitsemme olutta, jos Saksa voittaa, jolloin menemme Regensburgin eräälle Platzille juhlimaan. Ostamme oluet, käymme mutkan Silken asunnon kautta, ja kävelemme Spitalgarteniin kolmestaan (Ridi tjsp. on mukana). Saavumme liian myöhään Spitalgarteniin, muutaman minuutin yli klo 16, ja koko paikka on jo täpösen täynnä. Saamme kuitenkin ihan ok paikat, kun kysymme hieman neuvoa Silken parilta kaverilta, jotka ovat jo paikalla. Katsomme matsia, juomme Spital-olutta ja syömme Bretzeliä.
Ikävä kyllä, Saksa häviää ottelun 2-1 Kroatialle... muuten matsi on ihan jees. Se on aina hyvä, jos futisottelussa tulee kolme maalia. Lähdemme kuitenkin juomaan Arnulfsplatzille: kaljathan on joka tapauksessa ostettu. Se on hauskaa. Arnulfsplatzilla on paljon ihmisiä, ja paikalle tulee enemmänkin Silken tuttuja. Olemme muutaman tunnin siellä. Sen jälkeen lähdemme käymään syömässä - dönerillä tietenkin. Käymme vielä yhdellä yhdessä baarissa, ennen illan päättymistä. Sen jälkeen porukka vähitellen hajoaa, ja suunnistamme eri suuntiin.
Se päivä oli siinä. Huomenna reissun viimeinen päivä.
lauantai 14. kesäkuuta 2008
keskiviikko 11.6.2008 (Regensburgiin, lopultakin...)
Herään aamulla vähän ennen kymmentä, ja laitan koneen ja mesen päälle. Varmistan mesessä vielä Heidiltä, että hän todellakin on lähdössä mukaan Regensburgiin - on hän, ei ongelmaa. Juna lähtee klo 11.43. Näppäilen jotain koneella, syön aamiaisen ja pakkaan nopeasti jotain, ennen kuin klo 11 menen ratikkapysäkille. Ehdin suunniteltuun ratikkaan - Heidiä ei näy missään. Jään odottelemaan Hauptbahnhof Nord -pysäkille, josko Heidi tulisi seuraavalla ratikalla. Olen normaalisti hieman koomassa, kun seuraava ratikka tulee reilun viiden minuutin päästä, Heidi nousee kyydistä ja tervehtii minua. Menemme asemalle. Ostamme Bayern Ticketin 27 eurolla. Tässä vaiheessa ajattelen, että tämä ei nyt ole ihan hirveän hintainen, kun matkustamme kahdestaan - 13,5 euroa per henkilö. Verrattuna siihen, että ilmeisesti joudun perjantaina matkustamaan yksin pois Regensburgista, koska Heidin täytyy lähteä takaisin Müncheniin jo huomenna torstaina - kouluhommia.
Nousemme junaan. Huomaamme, että meillä on 15 minuuttia aikaa, joten käymme vielä hakemassa kahvit asemalta 1,90 euron hintaan. Menemme istumaan junaan ja hörppimään kahvia. Pari minuuttia ennen junan lähtöä joku tyyppi tulee kyselemään meiltä Bayern Ticketistä. Kun sanomme, että olemme menossa Regensburgiin, tyyppi ilmoittaa olevansa kiinnostunut (Kann ich mitkommen), nakkaa minulle viiden euron setelin, ja kysyy, onko ok. Minä nyökkäilen päätä myöntävästi. Periaatteessa viisi euroa on vähän liian vähän, mutta toisaalta, tyyppi oli se, joka teki aloitteen, joten ehkä viisi euroa on ihan ok. Jaamme Heidin kanssa saaliin: oli hyvä, että kävimme hakemassa kahvit, koska istuimme kahvinhakuprosessin jälkeen eri paikoille, ja alkuperäisillä paikoilla tämä tyyppi ei ehkä olisi löytänyt meitä, joten saimme periaatteessa ilmaiset kahvit, ja vähän päällekin.
Junamatka menee melko nopeasti. Lähetän junasta tekstiviestin Silkelle, moneltako olemme Regensburgissa. Yritän ensin lähettää viestin Saksan liittymästäni, mutta se ei onnistu, koska minulla ei ole krediittejä. Vaihdan SIM-kortin, ja viestin lähetys onnistuu. Noin kello 12.15 olemme Regensburgissa. Menemme sovitusti odottomaan Silkeä aseman eteen. Kun olemme odottaneet noin viisi minuuttia, huolestun hieman, koska en ollut saanut Silkeltä vastausta tekstiviestiini. Katson kännykkääni, ja vähän aikaa pyöriteltyäni, huomaan, että minulla oli Silken numero väärässä muodossa kontaktiluettelossani (nolla +49:n sijasta) - en itse asiassa muista, milloin tuota kansainvälistä tunnusta pitäisi käyttää, mutta joka tapauksessa, muutan numeron oikeaan muotoon, ja lähetän uuden viestin. Kello on nyt jo hieman yli puoli yksi. Parin minuutin päästä Silke vastaa, ja ilmoittaa myös, että ei saanut ensimmäistä viestiäni. Hän on 15 minuutin päästä paikalla.
Ja kyllä: 15 minuutin päästä huomaamme tummahiuksisen tytön vilkuttavan meille parkkipaikalta. Nousemme autoon. Matka Silken asunnolle kestää vajaan 10 minuuttia. Yritän autossa jutella Silkelle saksaksi, mutta se on aivan yhtä vaikeaa kuin aikaisemminkin. Ilman englantia ei kyllä pärjää. Sen jälkeen, kun Silke on käynyt ostamassa leipää lähileipomosta ja olemme nakanneet kamamme Silken asunnolle, lähdemme tutustumaan kaupunkiin jalkaisin. Käymme katsomassa kaikki nähtävyydet, mitkä ovat Silken mielestä merkittäviä, ja vähän muutakin. Tärkeimmät nähtävyydet lienevät Regensburgin katedraali, jonka rakentaminen kesti lähes 600 vuotta, kivisilta (Steiner Brücke, Stone bridge), raatihuone, muutama puisto ja koko Altstadtin keskusta kokonaisuudessaan. Käymme syömässä Spitalgarten-nimisessä Biergartenissa - ranskalaisia ja Schnitzeliä, muistaakseni.
Hieman ennen klo 21 menemme keskiaikaiseen ravintolaan, joka osoittautuu mielenkiintoiseksi paikaksi. Sisustus on keskiaikaisen näköistä, musiikki kuulostaa keskiaikaiselta, tarjoilijoilla on keskiaikaiset vaatteet (semmoiset kaavut)... siistiä. Ruokalista on ulkonäöltään myös tyyliin sopiva. Ruokia löytynee myös nykyajalta, mutta juomissakin on panostettu autenttisuuteen: menusta löytyy Met (lausutaan miit), joka on keskiaikaista viiniä. Tilaamme sellaista litran jaettavaksi neljästään - Silken kaveri, joka itse asiassa työskentee samassa ravintolassa, liittyy seuraamme yhdeksän jälkeen. Viiniä saa sekä makeana että kuivana - me otamme kuivan version. Jostain syystä viini kuitenkin maistuu erittäin makealta. Selvittämättä jää, mistä tämä johtuu. Joka tapauksessa, kuivakin keskiaikainen viini oli kuulemma hieman makeaa. Ravintolassa on mukava istua iltaa. Juomme viini lisäksi sellaista erikoisuutta kuin olut sekoitettuna keskiaikaiseen viiniin: juoma on erittäin hyvää! Olen samaa mieltä Silken kaverin kanssa, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan nyt, että tämä juoma on parempaa kuin pelkkä olut.
Silken kaveri ei lähde mukaamme, kun menemme käymään kolmestaan vielä yhdessä paikassa, ennen suunnistamista takaisin Silken asunnolle. Käymme Irish Pubissa juomassa yhden oluen ja kuuntelemassa live-esitystä. Sitten lähdemme kävelemään pois. Seuraavana aamuna pitää herätä melko aikaisin, koska Heidi aikoo ehtiä klo 9.43 junaan.
Semmoinen oli ensimmäinen päivä Regensburgissa.
Nousemme junaan. Huomaamme, että meillä on 15 minuuttia aikaa, joten käymme vielä hakemassa kahvit asemalta 1,90 euron hintaan. Menemme istumaan junaan ja hörppimään kahvia. Pari minuuttia ennen junan lähtöä joku tyyppi tulee kyselemään meiltä Bayern Ticketistä. Kun sanomme, että olemme menossa Regensburgiin, tyyppi ilmoittaa olevansa kiinnostunut (Kann ich mitkommen), nakkaa minulle viiden euron setelin, ja kysyy, onko ok. Minä nyökkäilen päätä myöntävästi. Periaatteessa viisi euroa on vähän liian vähän, mutta toisaalta, tyyppi oli se, joka teki aloitteen, joten ehkä viisi euroa on ihan ok. Jaamme Heidin kanssa saaliin: oli hyvä, että kävimme hakemassa kahvit, koska istuimme kahvinhakuprosessin jälkeen eri paikoille, ja alkuperäisillä paikoilla tämä tyyppi ei ehkä olisi löytänyt meitä, joten saimme periaatteessa ilmaiset kahvit, ja vähän päällekin.
Junamatka menee melko nopeasti. Lähetän junasta tekstiviestin Silkelle, moneltako olemme Regensburgissa. Yritän ensin lähettää viestin Saksan liittymästäni, mutta se ei onnistu, koska minulla ei ole krediittejä. Vaihdan SIM-kortin, ja viestin lähetys onnistuu. Noin kello 12.15 olemme Regensburgissa. Menemme sovitusti odottomaan Silkeä aseman eteen. Kun olemme odottaneet noin viisi minuuttia, huolestun hieman, koska en ollut saanut Silkeltä vastausta tekstiviestiini. Katson kännykkääni, ja vähän aikaa pyöriteltyäni, huomaan, että minulla oli Silken numero väärässä muodossa kontaktiluettelossani (nolla +49:n sijasta) - en itse asiassa muista, milloin tuota kansainvälistä tunnusta pitäisi käyttää, mutta joka tapauksessa, muutan numeron oikeaan muotoon, ja lähetän uuden viestin. Kello on nyt jo hieman yli puoli yksi. Parin minuutin päästä Silke vastaa, ja ilmoittaa myös, että ei saanut ensimmäistä viestiäni. Hän on 15 minuutin päästä paikalla.
Ja kyllä: 15 minuutin päästä huomaamme tummahiuksisen tytön vilkuttavan meille parkkipaikalta. Nousemme autoon. Matka Silken asunnolle kestää vajaan 10 minuuttia. Yritän autossa jutella Silkelle saksaksi, mutta se on aivan yhtä vaikeaa kuin aikaisemminkin. Ilman englantia ei kyllä pärjää. Sen jälkeen, kun Silke on käynyt ostamassa leipää lähileipomosta ja olemme nakanneet kamamme Silken asunnolle, lähdemme tutustumaan kaupunkiin jalkaisin. Käymme katsomassa kaikki nähtävyydet, mitkä ovat Silken mielestä merkittäviä, ja vähän muutakin. Tärkeimmät nähtävyydet lienevät Regensburgin katedraali, jonka rakentaminen kesti lähes 600 vuotta, kivisilta (Steiner Brücke, Stone bridge), raatihuone, muutama puisto ja koko Altstadtin keskusta kokonaisuudessaan. Käymme syömässä Spitalgarten-nimisessä Biergartenissa - ranskalaisia ja Schnitzeliä, muistaakseni.
Hieman ennen klo 21 menemme keskiaikaiseen ravintolaan, joka osoittautuu mielenkiintoiseksi paikaksi. Sisustus on keskiaikaisen näköistä, musiikki kuulostaa keskiaikaiselta, tarjoilijoilla on keskiaikaiset vaatteet (semmoiset kaavut)... siistiä. Ruokalista on ulkonäöltään myös tyyliin sopiva. Ruokia löytynee myös nykyajalta, mutta juomissakin on panostettu autenttisuuteen: menusta löytyy Met (lausutaan miit), joka on keskiaikaista viiniä. Tilaamme sellaista litran jaettavaksi neljästään - Silken kaveri, joka itse asiassa työskentee samassa ravintolassa, liittyy seuraamme yhdeksän jälkeen. Viiniä saa sekä makeana että kuivana - me otamme kuivan version. Jostain syystä viini kuitenkin maistuu erittäin makealta. Selvittämättä jää, mistä tämä johtuu. Joka tapauksessa, kuivakin keskiaikainen viini oli kuulemma hieman makeaa. Ravintolassa on mukava istua iltaa. Juomme viini lisäksi sellaista erikoisuutta kuin olut sekoitettuna keskiaikaiseen viiniin: juoma on erittäin hyvää! Olen samaa mieltä Silken kaverin kanssa, jonka nimeä en vaan pysty muistamaan nyt, että tämä juoma on parempaa kuin pelkkä olut.
Silken kaveri ei lähde mukaamme, kun menemme käymään kolmestaan vielä yhdessä paikassa, ennen suunnistamista takaisin Silken asunnolle. Käymme Irish Pubissa juomassa yhden oluen ja kuuntelemassa live-esitystä. Sitten lähdemme kävelemään pois. Seuraavana aamuna pitää herätä melko aikaisin, koska Heidi aikoo ehtiä klo 9.43 junaan.
Semmoinen oli ensimmäinen päivä Regensburgissa.
tiistai 10. kesäkuuta 2008
61. päivä, lauantai 3.5.2008 (Ljubljanasta Budapestiin)
Heräämme aamulla suunnitelmien mukaisesti jo seitsemän jälkeen. Vähemmän yllättäen olemme ensimmäiset, jotka heräävät dormissamme. Teemme aamutoimet. Suihkusta tulee saatanan kylmää vettä, enkä ole ollenkaan tyytyväinen siihen. Tuurilla muistan ottaa myös seinästä kameran laturini ja akkuni mukaan. Sama nainen, joka oli vienyt sänkyni eilen, kehtaa vielä aamulla pyytää, voinko katsoa, näenkö lattialla missään ylimääräistä avainta. Ei näy, enkä tiedä, olisinko ilmoittanut, vaikka olisikin näkynyt. Hukatusta avaimesta piti maksaa muistaakseni 10 euroa. Hajoa siihen.
Olemme myöhässä rendezvoussamme, kello on noin 8.20, kun pääsemme sinne. Puhe oli olla siellä klo 8. Haemme kahvit jostain kuppilasta, ja menemme takaisin ulos. Sitten huomaammekin, että tytöt ja Pavel olevat puiston laidalla jo odottelemassa. He olivat ostaneet hostellilta aamiaisen. Meidän hostelli ei ikävä kyllä sellaista luksusta tarjonnut. Mukavaa oli se, että he olivat kuitenkin salakuljettaneet minulle ja Anallekin ruokaa: pystyimme syömään sitten autossa herkulliset voileivät.
Päivän ensimmäinen tehtävä oli päästä Budapestiin. Matkaa Ljubljanasta oli jonkun verran. Vuorottelimme kuskeja. Minäkin pääsin ajamaan varmaan jonkun kahden tunnin pätkän lopusta. Tiet olivat melko huonot välillä. Jossain vaiheessa juutuin joksikin aikaa jonkun isomman ajoneuvon taakse hieman liian pienellä nopeudella - piti tehdä siis ohitus. Tiet olivat kuitenkin melko huonot. Lopulta tein kunnon ohituksen formula1 -tyyliin kolmosvaihteella, moottorin kierrosten käydessä lähellä miljoonaa. That was nice...
Iltapäivällä saavuimme Budapestiin. Ensin meidän piti tehdä check init huoneisiimme. Jätimme auton melko lailla hostelliemme keskiväliin (kyllä, minä ja Ana nukumme jälleen kerran eri hostellissa kuin muut), ja menemme aluksi Pavelin ja tyttöjen hostelliin, ja sitten minä ja Ana kävelemme omaan hostelliimme. Kävimme mutkan Pavelin ja tyttöjen hostellilla, koska halusimme varmistaa, että siellä ei ole tilaa meille. Pavel ja tytöt nukkuivat hostellissa, jonka nimi oli Museum Guest House 2, minä ja Ana taas hostellissa, jonka nimi oli Museum Guest House 1. En oikein tiedä, mistä oli kyse. Hostellit olivat kuitenkin jonkun kilometrin päässä toisistaan.
Meidän hostelli vaikutti kyllä taas joltain... no, joltain muulta kuin hostellilta. Mutta ainakin paikka oli halpa: vain 7,5 euroa per yö per hlö! Minä ja Ana nukuimme ikään kuin parvella, jossa oli vain kaksi sänkyä. Se oli ihan jees.
Joka tapauksessa, kun saimme check inin tehtyä, menimme kiertelemään Budapestiä. Meillä oli aikaa vain tämä iltapäivä ja ilta, sekä huominen aamupäivä. Budapestin jakaa Tonava kahteen osaan, Budaan ja Pestiin. Kävimme lauantaina kävelemässä Budan puolella. Katsoimme myös kaikki nähtävyydet, mitä nyt kaupungista löytyi: parlamenttitalo, ja mitä niitä nyt olikaan, ei voi muistaa. Joitain rakennuksia, jotka syystä tai toisesta ovat nähtävyyksiä. Illan päätteeksi menimme syömään Luigi's-nimiseen paikkaan. Se oli hyvä paikka. Saimme perinteistä unkarilaista ruokaa sopuhintaan (alle kymppi). Kyse oli koko menusta: alkuruoaksi gulassikeittoa ja leipää, pääruoaksi joku lihahässäkkä, jälkiruoaksi lettua. Tosi hyvä. Ruokajuomaksi tietenkin olut.
Muuta emme illalla ehtineetkään tekemään. Meillä oli seuraavana aamuna luvassa taas melko aikainen herätys, että ehtisimme vielä katsomaan kaikki Budapestin loput nähtävyydet.
Olemme myöhässä rendezvoussamme, kello on noin 8.20, kun pääsemme sinne. Puhe oli olla siellä klo 8. Haemme kahvit jostain kuppilasta, ja menemme takaisin ulos. Sitten huomaammekin, että tytöt ja Pavel olevat puiston laidalla jo odottelemassa. He olivat ostaneet hostellilta aamiaisen. Meidän hostelli ei ikävä kyllä sellaista luksusta tarjonnut. Mukavaa oli se, että he olivat kuitenkin salakuljettaneet minulle ja Anallekin ruokaa: pystyimme syömään sitten autossa herkulliset voileivät.
Päivän ensimmäinen tehtävä oli päästä Budapestiin. Matkaa Ljubljanasta oli jonkun verran. Vuorottelimme kuskeja. Minäkin pääsin ajamaan varmaan jonkun kahden tunnin pätkän lopusta. Tiet olivat melko huonot välillä. Jossain vaiheessa juutuin joksikin aikaa jonkun isomman ajoneuvon taakse hieman liian pienellä nopeudella - piti tehdä siis ohitus. Tiet olivat kuitenkin melko huonot. Lopulta tein kunnon ohituksen formula1 -tyyliin kolmosvaihteella, moottorin kierrosten käydessä lähellä miljoonaa. That was nice...
Iltapäivällä saavuimme Budapestiin. Ensin meidän piti tehdä check init huoneisiimme. Jätimme auton melko lailla hostelliemme keskiväliin (kyllä, minä ja Ana nukumme jälleen kerran eri hostellissa kuin muut), ja menemme aluksi Pavelin ja tyttöjen hostelliin, ja sitten minä ja Ana kävelemme omaan hostelliimme. Kävimme mutkan Pavelin ja tyttöjen hostellilla, koska halusimme varmistaa, että siellä ei ole tilaa meille. Pavel ja tytöt nukkuivat hostellissa, jonka nimi oli Museum Guest House 2, minä ja Ana taas hostellissa, jonka nimi oli Museum Guest House 1. En oikein tiedä, mistä oli kyse. Hostellit olivat kuitenkin jonkun kilometrin päässä toisistaan.
Meidän hostelli vaikutti kyllä taas joltain... no, joltain muulta kuin hostellilta. Mutta ainakin paikka oli halpa: vain 7,5 euroa per yö per hlö! Minä ja Ana nukuimme ikään kuin parvella, jossa oli vain kaksi sänkyä. Se oli ihan jees.
Joka tapauksessa, kun saimme check inin tehtyä, menimme kiertelemään Budapestiä. Meillä oli aikaa vain tämä iltapäivä ja ilta, sekä huominen aamupäivä. Budapestin jakaa Tonava kahteen osaan, Budaan ja Pestiin. Kävimme lauantaina kävelemässä Budan puolella. Katsoimme myös kaikki nähtävyydet, mitä nyt kaupungista löytyi: parlamenttitalo, ja mitä niitä nyt olikaan, ei voi muistaa. Joitain rakennuksia, jotka syystä tai toisesta ovat nähtävyyksiä. Illan päätteeksi menimme syömään Luigi's-nimiseen paikkaan. Se oli hyvä paikka. Saimme perinteistä unkarilaista ruokaa sopuhintaan (alle kymppi). Kyse oli koko menusta: alkuruoaksi gulassikeittoa ja leipää, pääruoaksi joku lihahässäkkä, jälkiruoaksi lettua. Tosi hyvä. Ruokajuomaksi tietenkin olut.
Muuta emme illalla ehtineetkään tekemään. Meillä oli seuraavana aamuna luvassa taas melko aikainen herätys, että ehtisimme vielä katsomaan kaikki Budapestin loput nähtävyydet.
60. päivä, perjantai 2.5.2008 (Ljubljana)
Päivä käytetään Ljubljanan nähtävyyksiin, jotka eivät sijaitse ihan keskustassa. Ensin käymme katsastamassa jotkut luolat, joiden nimeä en muista. Mutta ne olivat mahtavat! Hintaa oli reilusti, muistaakseni 16 euroa, mutta oli se sen arvoistakin. Kyseessä oli iso luonnonluola, jonka läpi oli rakennettu kiskoja useampia kilometrejä. Luoliin tutustuminen alkoikin sillä, että menimme istumaan vaunuihin, ja meitä kuljetettiin ehkä 15 minuuttia kiskoja pitkin luolaston sisään - matka oli suureksi osaksi myös alaviistoon. En muista kuitenkaan, kuinka syvälle menimme loppujen lopuksi. Kun nousimme "junasta", kävelimme englanninkielisen oppaan johdolla ehkä tunnin ajan luolan sisällä. Luolat olivat vaikuttavan kokoiset! Kierros loppui taas siihen, että lähdettiin kiskoja pitkin pois. Aivan lopussa pysähdyimme vielä katsomaan jokea, joka virtasi luolan alla. Ilmeisesti joki oli aikaisemmin virrannut ylempänä, ja se oli osittain syy luolien muodostumiseen.
Tämän jälkeen lähdimme sompailemaan autolla, ja etsimään jotain järveä, joka oli ilmeisesti näkemisen arvoinen. Harhailtuamme taas jonkun aikaa löysimme järven ehkä tunnin etsimisen jälkeen. Ja olihan se järvi ihan siisti. Keskellä oli joku saari, jonne olisi voinut mennä veneellä, jos olisi halunnut maksaa. Lisäksi järven takana avautui hieno alppimaisema. En nyt tiedä, olivatko ne varsinaiset alpit, mutta jotkut alppien jatkeet ainakin ulottuvat hyvin Slovenian puolelle. Kävelimme jonkun matkaa järveä ympäri, ja räpsimme turistimaisesti kuvia. Daisy oli itse asiassa koko reissun ajan virallinen valokuvaajamme. Hän otti ilmeisesti jonkun 700 kuvaa kolmen päivän aikana. Mielestäni se on ihan hyvin... reissun jälkeen sain nämä kuvat itselleni myös, which was nice.
Söimme järven rannalla. Ei ollut ihan tappohintaista, hinta oli jonkun alle kympin muistaakseni. Järveltä ajoimme takaisin Ljubljanaan. En muista enää, mitä oikein teimme illan. Järvellä olimme joka tapauksessa silloin, kun aurinko vielä paistoi korkealta. Ja ihan illalla kävimme istuskelemassa päätteeksi vielä yhdessä kuppilassa, joka sijaitsi Ljubljanan halki virtaavan joen varrella. Yöksi jouduimme hajaantumaan, kun minä ja Ana menimme nukkumaan Alibi hostelliimme, jonne meillä oli varaus täksi yöksi. Yritimme itse asiassa perua sen vielä aamulla, koska, no, ainakin minä ajattelin, että sama säästää hieman rahaa, ja nukkua toinenkin yö siellä samassa hostellissa, missä ekakin: eli neljä ihmistä kahdessa sängyssä -tyyliin. Mutta peruminen ei onnistunut, kun yritimme tehdä sen niin myöhään.
Meillä oli tiedossa myös melko aikainen herätys, koska meidän piti lähteä ajamaan lauantaiaamuna melko aikaisin Budapestiin. Olimme käyneet Anan kanssa heittämässä kamat Alibi hostelliimme jo aikaisemmin samana päivänä, ja nähneet, mikä hirvitys meitä siellä odotti. Meillä oli normaalisti dormi, ja samassa huoneessa oli ainakin 10 muuta ihmistä. Taisi olla itse asiassa 16 hengen dormi. Mutta jotain positiivistakin oli: ilmainen netti. Olimme sen verran aikaisin illalla kuitenkin hostellilla, että ehdimme hyödyntää tätä asiaa hetken aikaa.
Kun menimme nukkumaan joskus klo 23:30, dormissa ei ollut ketään muuta. Ai niin joo, nyt muistuikin mieleeni yksi tapahtuma. Teimme sängyt valmiiksi Anan kanssa, kun teimme check-inin aikaisemmin päivällä. Sitten, kun illalla tulimme takaisin, joku nainen oli ottanut minun sänkyni käyttöön. Kunnon paskiainen! Selitin sille monta kertaa, että respasta oltiin sanottu, että avainten (lokeroihin, jotka ovat dormissa) numeroilla ei ole mitään merkitystä sänkyjen numeroiden kanssa, jokainen saa valitan sänkynsä itse, mutta vaikeaa näytti olevan ymmärtäminen. Minun piti hakea sitten uusi lakanasetti respasta. Respa oli muuten aika kylmäkiskoinen. Aikaisemmin päivällä respassa oli tosi mukava nainen, mutta nyt illalla joku ärsyttävä bitch. No, sain joka tapauksessa uudet lakanat, kun selitin tilanteen.
Dormihuoneemme muut asukkaat tulivat tasaisin väliajoin klo 01 ja 05 välillä rymistelemään huoneeseen. No, sai siinä joten kuten kuitenkin nukuttua, minulla taisi ainakin olla korvatulpat mukana.
Tämän jälkeen lähdimme sompailemaan autolla, ja etsimään jotain järveä, joka oli ilmeisesti näkemisen arvoinen. Harhailtuamme taas jonkun aikaa löysimme järven ehkä tunnin etsimisen jälkeen. Ja olihan se järvi ihan siisti. Keskellä oli joku saari, jonne olisi voinut mennä veneellä, jos olisi halunnut maksaa. Lisäksi järven takana avautui hieno alppimaisema. En nyt tiedä, olivatko ne varsinaiset alpit, mutta jotkut alppien jatkeet ainakin ulottuvat hyvin Slovenian puolelle. Kävelimme jonkun matkaa järveä ympäri, ja räpsimme turistimaisesti kuvia. Daisy oli itse asiassa koko reissun ajan virallinen valokuvaajamme. Hän otti ilmeisesti jonkun 700 kuvaa kolmen päivän aikana. Mielestäni se on ihan hyvin... reissun jälkeen sain nämä kuvat itselleni myös, which was nice.
Söimme järven rannalla. Ei ollut ihan tappohintaista, hinta oli jonkun alle kympin muistaakseni. Järveltä ajoimme takaisin Ljubljanaan. En muista enää, mitä oikein teimme illan. Järvellä olimme joka tapauksessa silloin, kun aurinko vielä paistoi korkealta. Ja ihan illalla kävimme istuskelemassa päätteeksi vielä yhdessä kuppilassa, joka sijaitsi Ljubljanan halki virtaavan joen varrella. Yöksi jouduimme hajaantumaan, kun minä ja Ana menimme nukkumaan Alibi hostelliimme, jonne meillä oli varaus täksi yöksi. Yritimme itse asiassa perua sen vielä aamulla, koska, no, ainakin minä ajattelin, että sama säästää hieman rahaa, ja nukkua toinenkin yö siellä samassa hostellissa, missä ekakin: eli neljä ihmistä kahdessa sängyssä -tyyliin. Mutta peruminen ei onnistunut, kun yritimme tehdä sen niin myöhään.
Meillä oli tiedossa myös melko aikainen herätys, koska meidän piti lähteä ajamaan lauantaiaamuna melko aikaisin Budapestiin. Olimme käyneet Anan kanssa heittämässä kamat Alibi hostelliimme jo aikaisemmin samana päivänä, ja nähneet, mikä hirvitys meitä siellä odotti. Meillä oli normaalisti dormi, ja samassa huoneessa oli ainakin 10 muuta ihmistä. Taisi olla itse asiassa 16 hengen dormi. Mutta jotain positiivistakin oli: ilmainen netti. Olimme sen verran aikaisin illalla kuitenkin hostellilla, että ehdimme hyödyntää tätä asiaa hetken aikaa.
Kun menimme nukkumaan joskus klo 23:30, dormissa ei ollut ketään muuta. Ai niin joo, nyt muistuikin mieleeni yksi tapahtuma. Teimme sängyt valmiiksi Anan kanssa, kun teimme check-inin aikaisemmin päivällä. Sitten, kun illalla tulimme takaisin, joku nainen oli ottanut minun sänkyni käyttöön. Kunnon paskiainen! Selitin sille monta kertaa, että respasta oltiin sanottu, että avainten (lokeroihin, jotka ovat dormissa) numeroilla ei ole mitään merkitystä sänkyjen numeroiden kanssa, jokainen saa valitan sänkynsä itse, mutta vaikeaa näytti olevan ymmärtäminen. Minun piti hakea sitten uusi lakanasetti respasta. Respa oli muuten aika kylmäkiskoinen. Aikaisemmin päivällä respassa oli tosi mukava nainen, mutta nyt illalla joku ärsyttävä bitch. No, sain joka tapauksessa uudet lakanat, kun selitin tilanteen.
Dormihuoneemme muut asukkaat tulivat tasaisin väliajoin klo 01 ja 05 välillä rymistelemään huoneeseen. No, sai siinä joten kuten kuitenkin nukuttua, minulla taisi ainakin olla korvatulpat mukana.
Välihuomio
Blogi on aivan hemmetisti jäljessä, eikä mitään merkkejä ole nähtävissä, että sitä saisi kurottua kiinni mitenkään. Tulin eilen Rock im Parkista, huomenna lähden varmaan Regensburgiin. Koko kesäkuulle on aika paljon ohjelmaa. Lisäksi ulkona paistaa aurinko, joten kämpän sisällä oleva tietokone ei houkuttele hirveästi.
Älkää siis odottako, että tänne ilmestyisi jatkossakaan hyvää tahtia mitään. Voisin tietenkin kirjoittaa näistä tuoreista tapahtumista, mutta toisaalta minusta on kiva muistella noita yli kuukauden takaisiakin tapahtumia, joten todennäköisesti yritän vielä muistaa, mitä silloin on tapahtunut ja kirjoittaa jotain niistäkin.
Kiitoksia joka tapauksessa kaikille blogini lukijoille - on mukavaa, että en kirjoita näitä pelkästään itseäni varten.
Älkää siis odottako, että tänne ilmestyisi jatkossakaan hyvää tahtia mitään. Voisin tietenkin kirjoittaa näistä tuoreista tapahtumista, mutta toisaalta minusta on kiva muistella noita yli kuukauden takaisiakin tapahtumia, joten todennäköisesti yritän vielä muistaa, mitä silloin on tapahtunut ja kirjoittaa jotain niistäkin.
Kiitoksia joka tapauksessa kaikille blogini lukijoille - on mukavaa, että en kirjoita näitä pelkästään itseäni varten.
Tilaa:
Kommentit (Atom)