Herään 8.50, Silke ja Heidi hieman aikaisemmin. Nautimme runsaan aamiaisen, ja syöksymme asemalle, koska meidän täytyy yrittää hommata Heidille Bayern Ticket -porukka. Bayern Ticketillä pystyy matkustamaan viisi ihmistä Baijerin alueella samaan hintaan, 27 euroa, eli 5,4 euroa per henkilö. Yksin matkustaminen on huomattavasti kalliimpaa. Silke jättää meidät asemalle. Menemme automaatille, emmekä oikein näe mitään sen näköistä porukkaa missään, jolla saattaisi olla Bayern Ticket ostettuna, ja vapaita paikkoja siinä. Olemme jo ostamassa Heidille yksittäislippua, kun joku tyttö tulee automaatille kysymään meiltä, olemmeko menossa Müncheniin. Vastaamme, että ollaan menossa (tai siis että Heidi on menossa). Heidi pääsee heidän porukkaan kuudella eurolla. Juna on hieman myöhässä, mutta ei pahasti. Silkekin ehtii tulla asemalle hetkeksi, ennen kuin juna jo saapuukin. Hei, hei Heidille tässä vaiheessa...
Meillä ei ole valmiiksi suunnitelmia päivälle Silken kanssa. Päätämme autossa mennä ensin Valhallaan, joka on jonkun matkan päässä Regensburgin keskustasta. Pienen harhailun jälkeen löydämme perille. Valhalla on joku palatsin tapainen rakennus kukkulan huipulla. Se on myös ilmeisesti jonkinnäköinen nuorison hengailupaikka iltaisin. Valhallasta raahattiin usein porukkaa ambulanssilla pois, kun ihmiset tippuivat muutaman metrin pudotuksia kiven päälle - tämä oli melko helppoa, kun rakennuksessa ei ollut oikein mitään kaiteita.
Valhallasta menemme kaupungin toisella puolella sijaitsevaan paikkaan, jonka nimeä en nyt muista. Joku vakuuttava rakennus sielläkin joka tapauksessa oli, kukkulan huipulla tämäkin. Tässä rakennuksessa olisi ollut hienoa käydä sisällä asti, mutta lippu olisi pitänyt ostaa kahvilarakennuksesta, joka oli parkkipaikan vieressä, ja me emme ostaneet sitä heti, vaan kävelimme viitisen minuuttia varsinaiselle rakennukselle - sitten ei jaksanut enää lähteä takaisin menemään lippua ostamaan. Mutta, rakennus oli hieno ulkoakin päin, ja näkymät olivat hyvät, vaikka ylös asti ei ilman lippua päässytkään kiipeämään.
Syömme samassa paikassa (otin Pommes Fritesit ja Currywurstin, eli ranskalaiset currymakkaralla), ennen kuin lähdemme takaisin Regensburgiin. Ajamme yliopistolle, missä Silke opiskelee. Juomme siellä kahvit, ja tapaamme joitain Silken ystäviä. Meillä on itse asiassa suunnitelmana käydä antamassa haastattelu Silken kaverille (samalle, joka oli meidän kanssa keskiaikaisessa ravintolassa eilen) vaihto-opiskelusta. Haastattelu on kello 16. Haastattelu pidetään jonkinnäköisessä konferenssihuoneessa. En ajatellut ollenkaan eilen, kun suostuin tähän, että kyseessä on näinkin virallinen juttu. Haastattelu nauhoitettiin, ja ainakin kaikki vaikuttivat puhuvan saksaa. Onneksi ihmisiä ei ollut kuin viisi kappaletta, neljä minun lisäksi. Ensin puhuu Silke, sitten Silken kaveri, jonka nimi oli jotain tyyliin Ridi, ja sitten minä. Minä sentään saan hoitaa oman osuuteni englanniksi. Muuten haastattelu olisi kestänyt vähintään tunnin. Nyt se kestää kokonaisuudessaan, meidän kaikkien kolmen haastattelut yhteensä, alle puoli tuntia.
Haastattelun jälkeen suunnitelmana on mennä Silken kavereiden kanssa katsomaan jalkapallo-ottelua Saksa-Kroatia Spitalgarteniin. Mutta ensin kauppaan: tarvitsemme olutta, jos Saksa voittaa, jolloin menemme Regensburgin eräälle Platzille juhlimaan. Ostamme oluet, käymme mutkan Silken asunnon kautta, ja kävelemme Spitalgarteniin kolmestaan (Ridi tjsp. on mukana). Saavumme liian myöhään Spitalgarteniin, muutaman minuutin yli klo 16, ja koko paikka on jo täpösen täynnä. Saamme kuitenkin ihan ok paikat, kun kysymme hieman neuvoa Silken parilta kaverilta, jotka ovat jo paikalla. Katsomme matsia, juomme Spital-olutta ja syömme Bretzeliä.
Ikävä kyllä, Saksa häviää ottelun 2-1 Kroatialle... muuten matsi on ihan jees. Se on aina hyvä, jos futisottelussa tulee kolme maalia. Lähdemme kuitenkin juomaan Arnulfsplatzille: kaljathan on joka tapauksessa ostettu. Se on hauskaa. Arnulfsplatzilla on paljon ihmisiä, ja paikalle tulee enemmänkin Silken tuttuja. Olemme muutaman tunnin siellä. Sen jälkeen lähdemme käymään syömässä - dönerillä tietenkin. Käymme vielä yhdellä yhdessä baarissa, ennen illan päättymistä. Sen jälkeen porukka vähitellen hajoaa, ja suunnistamme eri suuntiin.
Se päivä oli siinä. Huomenna reissun viimeinen päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti