Päivän ohjelmassa oli tosiaan matkustus takaisin Müncheniin. Nukuin viimeisen yön kehnohkoilla patjoilla lattialla. En muista, oliko siitä puhetta, mutta meillä oli tosiaan double bed, eli parisänky, joka ei varsinaisesti kuulunut suunnitelmiin. Varis nukkui kaksi ensimmäistä yötä lattialla, eli minun piti nukkua kaksi viimeistä. Ei tosiaan ollut sinänsä mitään ongelmaa, kun omaan melko hyvät unenlahjat, eli menihän se näinkin.
Aurinko paistaa. Teemme checkoutin, ja suuntaamme hostellin kattoterassille. Kulutamme viimeiset tuntimme Istanbulissa pelaten shakkia. Paikallinen suosittu peli on kuulemma backgammon. Siihen emme ehdi löytää aikaa tutustua. Mutta shakkiakin pelataan Istanbulissa. Pelaamme varmaan pari tuntia ilman, että saamme peliä mihinkään tulokseen. Varis on pelannut shakkia enemmänkin joskus, minä en. Se näkyy esimerkiksi miettimisajoissa. Kun Varis tekee normaalisti päätöksen siirrosta 30 sekunnissa, menee minulla päätöksen tekemiseen useita minuutteja, lähemmäs 5. Silti meinaan välillä kusta tilanteen - mutta Varis antaa kuitenkin kohteliaasti armoa, ja saan korjata pari liikettä jälkeenpäin. Variksen lyhyet miettimisajat ehkä kostautuivat pelin loppupuolella, kun minä saan melko hyvän hyökkäyksen puolivahingossa aikaiseksi Variksen päätyyn - yksi sotilaskin on hyvää vauhtia menossa läpi. Peli kuitenkin loppuu tilanteeseen, jossa Varis tekee oman hyökkäyksensä minun kunkkua vastaan. Hyvä peli. Pelaamme mahdollisesti pelin loppuun joskus. Tätä varten Varis ottaa pelilaudasta ja -tilanteesta kuvan kamerallaan.
Loppupäivä sujuu ilman mitään sen kummempaa. Menemme julkisilla Istanbulin lentokentälle. Turvatarkastukset Istanbulin lentokentällä kyllä meinaavat olla naurettavan tiukat. Joudumme samaan rumbaan jo lentokentälle menossa, mihin yleensä normaalivaltioissa joutuu vasta, kun pyrkii lentokoneeseen. Ts. joudumme menemään Istanbulin lentokentällä muistaakseni kolme kertaa läpivalaisun läpi. Todella rasittavaa! Kun vyökin pitää joka kerta riisua... Onneksi minulla ei sentään ole läppäriä. Viimeisessä turvatarkastuksessa Varikselle todetaan, että käynnistäpäs poika koneesi. Ilmeisesti epäilivät, että Varis on rakentanut pommin koneensa sisälle, ja halusivat nähdä, toimiiko kone oikeasti. En tiedä, mitä sitten olisi tapahtunut, jos koneesta olisi ollut esim. akku loppu - en halua edes miettiä. Vinkki pomminrakentajille: näytti siltä, että turvatarkastukselle kelpasi, että koneen näytöltä näkyi Windowsin latausruutu. Näin ollen riittänee, että kone osaa ladata tuon yhden ruudun turvatarkastuksen hämäämiseksi.
Koneessa saamme nauttia taas Lufthansan ylellisyydestä: saamme ruokaa, kahvia ja olutta. Mitä muuta sitä voi tarvita... itselläni oli kyllä niin tappava nälkä, että annoksia olisi voinut ottaa vaikka kolme kappaletta mielellään. Tuskan maksimoimiseksi istuimme niillä paikoilla, joille tarjoiltiin ruoka ihan viimeisenä. Eli koko koneen taaimmainen penkkirivi.
Münchenissä menemme normaalisti junalla takaisin lentokentältä Lothstrasselle. Ilta kuluu rauhallisissa merkeissä. Lothstrassella on kyllä joillakin muilla helvetinmoinen meno päällä - minun kerroksessa tietenkin. Myöhemmin saan tietää, että kyseessä oli Nicon synttärit. Nico on yksi saksalaisista täällä, yksi erittäin suosituista. Sen takia synttäritkin lienevät niin megalomaaniset. Keittiössä ja käytävillä on nimittäin ihan vitusti porukkaa. No, joka tapauksessa minä olen reissun jälkeen melko väsynyt, enkä ole lisäksi reissulla pahemmin käyttänyt tietokonetta tai lukenut sähköposteja, joten nörtteilen illan yksin huoneessani. Menen myös nukkumaan jo ennen klo 24. Saan yllättävän hyvin unta, metelistä huolimatta. Aikaa ei mene ehkä kuin kymmenisen minuuttia. Hyvät unenlahjat kyllä helpottavat elämää kummasti.
Jep, rupesin sitten kirjoittamaan taas itse tätä blogia - ei enää tarvitse turvautua nyt vähään aikaa varmaan taas Variksen blogeihin. Tästä tiistaista Variksella on kyllä vielä ehkä vähän enemmän tekstiä, mutta ei mitään oleellista enemmän kuin minulla, varmaankaan. Käykää lukemassa sieltä, jos kiinnostaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti