58. päivä, keskiviikko 30.4.2008 (Vappu!)

Jee, vappu! Käyn aamulla salilla. Sieltä juoksen suoraan ergonomia-tapaamiseen klo 12. Tällä kertaa paikalla ei näköjään ole muita kuin minä ja Heidi. Variskin on onnistunut nukkumaan pommiin jotenkin. Tapaaminen kestää normaalisti sen reilun vartin. Kyllä tästä jotain tolkkua saa, kun käy kuuntelemassa ensin saksankielisen luennon, ja sitten professori selittää pienelle porukalle englanniksi, miten asiat ovat. Kävelemme Heidin kanssa pois tapaamisesta. Törmäämme Lothstrassen entrancen edessä Lothstrassen asukkaisiin. Pojat on ostaneet olutta ja ovat lähdössä englischer garteniin. Pavel mainitsee, että on lähdössä huomenna Sloveniaan ja Unkariin. Hän mainitsee myös, että heitä on vasta kolme henkilöä lähdössä, autolla, ja että matkalle mahtuu vielä lisää ihmisiä. Jaa-a. Mietin, että tuotahan voisi jopa harkita, ainakin leikillään. Pavel mainitsee joitain nimiä, joita en tunne. Voin kuulemma mahdollisesti kysyä asiasta esimerkiksi illalla: kaikki ovat menossa suomalaisten tyttöjen kämpille juhlimaan vappua.

Heidi jatkaa matkaansa kotia, minä jään kämpille. Löydän Variksen. Menemme kämpän eteen hengaamaan aurinkoon. Suunnittelemme hieman päivää... Päätämme lähteä Englischer Garteniin. Otamme vähän ruokaa ja juomaa mukaan kämpiltä. Lisäksi käymme kaupassa ensin. Yritämme mennä Pennymarktiin, mutta emme löydä sinne. Emme olleet edes tietoisia, että asuntomme lähellä on pennymarkt, mutta minä huomasin muutama päivä sitten, että siellä on tosiaan. Mutta joo, en katsonut tarkasti sijaintia, ja emme löydä sinne nyt. Menemme sitten Rewe/Aldi-osastolle. Ai niin joo, Tengelmannilta ostimme jo 15 minuuttia sitten kuohuviinipullon vitosella. Myös 2-3 eurolla olisi irronnut, mutta Varis ei jostain syystä halunnut ostaa halvinta. Minulle olisi kelvannut.

Kävelemme laukut täynnä tavaraa puistoon. Puistossa näemme ambulanssin. Varis sanoo oletettavasti läpällä, että siellä varmaan kuljetetaan jotain Lothstrassen jamppaa. Viiden minuutin sisään meille selviääkin, että siellä tosiaan kuljetettiin Lothstrassen kaveria - Christoffilta (saksalainen kaveri minun kerroksesta) oli ilmeisesti murtunut jalka jalkapalloa pelatessa! Huhhuh... kovaa menoa. Menemme Variksen kanssa istuskelemaan sinne, missä muutkin ovat. Tapamme taas normaalisti aikaa pari tuntia. Aurinko paistaa mukavan lämpimästi. Juomme kuohuviinipullon pois kuljeksimasta. Menen heittelemään frisbeetä. Heti ensimmäinen frisbee, joka minun pitäisi ottaa kiinni, iskeytyy suoraan aurinkolaseihini. No, aurinkolasit näyttävät kuitenkin ehjiltä, ja loput heitot saan kiinni ongelmitta.

Iltapäivällä porukka rupaa lähtemään. Moni on pyörillä, me kävelemme Variksen kanssa. Meidän pitää käydä nostamassa rahaa Infanteriestrassen automaatilta. Kun olemme nostamassa rahaa, alkaa aivan hirveä kaatosade. Odottelemme noin 15 minuuttia sateen loppumista, mutta se ei osoita minkäänlaisia laantumisen merkkejä. Varis juttelee jotain jonkun saksalaisen kanssa, joka myös odottaa sateen loppumista. Lopulta Varis keksii kuningasidean: otetaan paidat pois, ja juostaan Lothstrasselle, matkaa ei ole kuin muutama sata metriä. Paita pois sen takia, että se ei kastuisi. Saksalaiset katsovat ihmeissään meidän touhuamme. Varis sanoo vaan, että "Hei, me ollaan Suomesta". Luonnollisesti siis saksaksi. Se on hyväksyttävä selitys. Juoksemme aivan hemmetisti!

Lothstrassella... aivan hemmetin hengästyneenä ja märkänä. Sade ei tosiaan lakannut hetkeksikään. Lisäksi meikä aloitti juoksemisen aivan liian lujaa, jalat oli hapoilla ja 100 metrin juoksemisen jälkeen. Ja keuhkot räjähtämispisteessä. Puhalten huoneessani seuraavat 15 minuuttia. Varis viettää aikaansa oman kerroksensa keittiössä, minä taas omassa huoneessani. Huoneeseeni tulee myös useampia jenkkejä hengailemaan. Joskus klo 22 jälkeen lähdemme tyttöjen kämppää kohti. Meitä lähtee taas ihan kunnioitettavan kokoinen porukka Lothstrasselta. Täytyy taas kyllä nostaa hattua Lothstrasselle - kyllä tämä on oikeasti aivan mahtava paikka asua. Ei mistään, ei mistään muualta lähde yhtä paljon porukkaa mihinkään bileisiin kuin Lothstrasselta.

Tyttöjen asunnon pohjakerroksen biletilassa on ihan hyvä meno päällä. Ja suomalaiset ovat saaneet päättää musiikin. Se tarkoittaa hyvää musiikkia mm. Children of Bodomin malliin. Illan mittaan musiikista tulee kyllä sanomista. Joillakin saksalaisilla perserei'illä on joku ongelma suomalaisten valitseman musiikin kanssa. Niin kauan kuin musiikki on hyvää, on bileissäkin hauskaa. Bileissä on samaa sakkia, mitä yleensäkin. Suomalaisia, saksalaisia, amerikkalaisia ja joitain sekalaisia espanjalaisia/meksikolaisia. Jossain vaiheessa muistan Slovenian/Unkarin reissun, ja jostain syystä reissu kiinnostaa minua. Löydän vihdoin Pavelin, ja kysyn, että keneltä minun oikein pitäisi kysyä reissusta. Löydän oikeat henkilöt, ja pienen arpomisen jälkeen meksikolaiset ottavat puhelinnumeroni, ja aikovat soittaa. Jossain vaiheessa saksalaiset voittavat väännön musiikista, ja kaiuttimista alkaa tunkea moskaa. Jossain vaiheessa käymme myös painimassa vessan ja biletilan välisellä käytävällä. Varsinkin Tuomas on innokkaana haastamassa kaikkia painimaan nahkahousuissaan. Ainakin Tuomaksella ja Villellä on tosiaan komeasti Lederhosenit päällä vapun kunniaksi.

Jossain vaiheessa (alkaa olemaan kulunut ilmaus) siirrymme yläkertaan, kun alakerran paskaa musiikkia ei jaksa kuunnella. Siellä ei mene varmaan aikaa kuin joku 45 minuuttia, ennen kuin lähdemme Tuomaksen kanssa pois päin. Ollessani yläkerrassa meksikolainen tyttö, Zaira, Slovenia-Unkari-matkan yksi suunnittelija, soittaa minulle. Kyllä minulle tosiaan ilmeisesti olisi paikka siellä. Zaira kertoo joitain aikatauluja ja basic-infoa retkestä. Pavelkin on yläkerrassa, joten kyselen häneltäkin vielä. Huomenna pitäisi herätä melko "aikaisin", joskus klo 11 maissa olisi lähtö. Yksi ongelma on vielä: Pavel ja 2 meksikolaista ovat varanneet jo hostellit kolmeksi yöksi, kolmelle henkilölle. Minun pitäisi jostain hommata vielä ne. Mietin, että varmaan se aamulla jotenkin selviää.

Mutta joo! Lähdemme tosiaan Tuomaksen kanssa pois tyttöjen kämpiltä jossain vaiheessa. Saamme otettua yhden hienon kuvan, missä poseeraamme keskellä tietä. Täytyy laittaa se tänne jossain välissä. Missaamme tramin, ja seuraava tulee 30 minuutin päästä. Ts. kävelemme haupparille. Minulla ei haupparille ole mitään muuta asiaa kuin ruoka. Pakko syödä jotakin, kun tänään ei ole tullut mitään ihmeempää syötyä. Memo's kebab oli illalla kiinni, kun yritimme Variksen kanssa siellä käydä. Syön muistaakseni normaalisti kolme juustohampurilaista. Sen jälkeen Tuomas lähtee kämpille, ja minä lähden tramilla Lothstrasselle. Nukkumaan välittömästi.

Huomenna ihmeseikkailua luvassa.