Tänään on Variksen synttärit. Syömme aamupalaksi Altsin kanssa leipää, ja lähdemme liikenteeseen. Käymme kiertelemässä Marienplatzilla. Altsi löytää jostain liikkeestä Coma-paidan, mille löytyy käyttöä ainakin maanantaisin. Etsimme kuumeisesti myös lahjaa Varikselle. Lopulta löydämme hyvän kortin ja kirjoitamme sinne hienoa tekstiä saksaksi. Lisäksi Varis saa kupongilla illalla meiltä kaksi olutta tai döneriä. Menemme Englischer Garteniin, jossa Varis ja joitain jenkkejä on jo hengailemassa. Tuomas, Ville ja joku ulkomaalainen, jonka nimeä en muista, ilmestyvät grillaamaan paikalle jossain välissä. Käymme Altsin kanssa tsekkaamassa Pant... jotain sinnepäin nimisen temppelin, joka on pienellä kukkulalla puiston keskeisellä paikalla. Sieltä on ihan hyvät näkymät puistoon.
Jonkun pari tuntia puistossa hengailtuamme lähdemme suunnistamaan jätkien (Tuomas, Pekka, Ville) kämpille. Suunnitelmana on, että käymme ostamassa joitain ruokatarpeita Pennymarktista, ja menemme tekemään ruokaa sinne, ja hoidamme päivän ruokailun sillä tavalla. Löydämme pennymarktista 450 g joitain melko laadukkaita pihvejä, pari sataa grammaa juustoa, uunissa valmistettavan patongin sekä sixarin olutta. Ostokset maksavat noin kahdeksan euroa. Ei hirveän paha mielestäni. Varsinkin kun ottaa huomioon, että saimme noista tarpeista todella täyttävän aterian - joka oli meidän päivän ainoa ateria itse asiassa. Münchenin halpakaupat on mahtavia.
Syötyämme, juotuamme, kahviteltuamme, hengailtuamme jonkun aikaa, ja syötyämme kakkua jätkien kämpillä lähdemme suunnistamaan kohti Frühligsfestiä, joka oli yksi niistä tapahtumista, jonka Altsi halusi kokea, ja muutenkin sinne kyllä kiinnosti mennä. Saavumme paikalle klo 22 aikoihin, eli aika myöhään - paikka menee kiinni jo 23.30. Käsittämättömästi, portsari kysyy Altsilta papereita. Kysymys tarkoitti sitä, että portsari erehtyi kaverini iästä yli 10 vuotta.
Hukkaamme sisällä Altsin hetkeksi, koska paikka on aivan hemmetin täynnä, ja Altsi menee käymään vessassa, kun me muut lähdemme etsimään pöytää. Pääsemme istumaan melko lähelle lavaa. Mielestäni näiden Frühligsfestien, missä nyt on tullut käytä, bilebändit on aivan mahtavia. Tosi hyvät biisivalinnat. Ja, kuten normaalisti, Frühlingsfestillä on aivan mieletön meno päällä! Masseja kannetaan pöytiin jatkuvalla syötyllä, porukka seisoo penkeillä, laulaa mukana, tanssii, juovat luonnollisesti... Frühlingsfest vahvistaa ajatusta siitä, että olisi tosi siistiä tulla käymään Münchenissä ensi syys- tai lokakuussa, Oktoberfestin aikaan.
Ai niin, meillä oli ihan hauska sattumus heti, kun istuimme pöytäämme ja yritimme tilata olutta. Tilasimme tarjoilijattarelta kolme massia olutta (Altsi oli vielä vessassa, joten emme tilanneet vielä hänelle). No, tarjoilijattarella oli siinä heti valmiiksi juomia kädessä, ja saimme oluemme välittömästi. Kippistelimme, ja otimme ensimmäiset siemaukset oluista. Mitä ihmettä, mikä maku, ihmettelen heti. Tuomas istuu minua vastapäätä, ja huomaan hänen ilmeestään saman ihmetyksen. Ei vittu, radlereita (oluen ja limonadin sekoitus)! Saamme kohta kiinni saman tarjoilijattaren, joka meille juomat kantoi. Hän katsoo juomiemme värejä, ja suostuu vaihtamaan Tuomaksen juoman. Tarjoilijatar katsoo minun ja Variksenkin juomia, ja toteaa: "Das ist Bier". Ja lähtee pois. Jään vittuuntuneena tuijottamaan juomaani. En maista sitä edes enää, äskeisestä vastoinkäymisestä huolimatta olen varma, että juomani on radleria. Vähän aikaa epäröin, kun tarjoilijatar väitti, että se olisi olutta, mutta oli se sen verran erikoinen maku, että revimme uudelleen hihasta tarjoilijatarta. Nyt tarjoilijatar katsoo juomani värin, ja haistaa oikein kunnolla juomaani. Pahoitellen hän nyt vihdoin myöntää, että se on radleria. Kohta saan oluen eteeni. Variksella oli ihan oikeasti olutta. Varis ihmettelikin aluksi, että onko hän tosiaan niin päissään, ettei huomaa oluen ja radlerin eroa. Ei ollut.
Pidämme puolitoista tuntia hauskaa, ja suunnistamme ulos teltasta. Olimme Altsin kanssa nähneet kiinnostavan huvipuistolaitteen, kun tulimme Frühlingsfestiin puolitoista tuntia sitten. Päätämme kaikki panostaa kolme euroa tähän hupiin. Ja kyllä se kannatti. Tämä yrjömylly ei ollut lähellekään sitä tasoa, mitä koimme Wienissä kahdeksalla eurolla, mutta kolmelle eurolle saatiin kyllä vastinetta. Pari kertaa teki jopa pahaa.
Ennen lopullista poistumista juhla-alueelta (Frühlingsfest on suurehko alue, missä on kojuja, missä myydään kaikkea, huvipuistolaitteita, ja sitten yksi teltta on ns. olutteltta, missä olimme) ostamme Altsin kanssa erikoiset, melko edullisilta vaikuttavat suklaajutut, jotka paljastuvat isokokoisiksi neekerinsuukoiksi.
Yritämme vielä mennä käymään jossakin paikassa. Hofbräuhaus on kuitenkin jo menossa kiinni. Löydämme kuitenkin jonkun toisen kuppilan läheltä. Käymme juomassa vielä yhdet oluet, ennen kuin lopullisesti päätämme lähteä suunnistamaan kämpille päin. Se oli ihan mukava ilta.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti