Ensimmäinen kokonainen päivä Altsille Münchenissä. En kyllä muista yhtään, mitä tehtiin. Aamiaiseksi syötiin jauhelihapastaa, mikä oli pakko tehdä heti aamulla, kun se oli pilaantumisvaarassa muuten. Eihän se varmaan ihan paskalta maistunutkaan, kun Altsin mielestä ruoka oli hyvää. Ai niin, nythän muistankin, mitä tänään tehtiin. Tänään käytiin Dachaussa. Lähdimme joskus puolenpäivän jälkeen vajaan 20 euron hintaiselle opastetulle kierrokselle Dachauhun Altsin ja Variksen kanssa. Kierros oli tosi jees. Kävimme ottamassa pakolliset Arbeit macht frei -kuvat ja kuuntelimme suurella mielenkiinnolla paikan historiasta. Suosittelen paikkaa Münchenissä vieraileville. Ja opastetusta kierroksesta saa kyllä paljon enemmän irti, kuin jos menisi itsekseen vaan kiertelemään sinne.
Perjantai on myös Tuomaksen (Münchenissä opiskelevan, joka oli esim. samalla Wienin reissulla kuin minä) syntymäpäivä. Dachaun kierros kestää melko pitkään, jonnekin yli 18 asti. Haupparilla teemme kovia valintoja - Varis ei luota, että Memo's Kebab, joka sijaitsee asuntomme lähellä, olisi auki, joten hän menee johonkin haupparin lähellä olevaan känkkylään. Me menemme Altsin kanssa yrittämään Memo'sia. Ja valinta on oikea: Memo's on auki. Hurraa! Otamme normaalisti kolmen euron Dürümit (rullakebabit). Altsi ottaa tulisen kastikkeen, mutta ei huomaa mukamas mitään ihmeellistä. Ihmekaveri. Mielestäni valmistautuminen Meksikoa varten (niin joo, tässä vaiheessa olisi varmaan hyvä mainita infona, kommenttini ymmärtämiseksi, että Altsi on lähdössä syksyllä Meksikoon vapaaehtoistyöhön vuodeksi) on kyllä täysin kuosissa, jos vetää tulista chilikastiketta tuosta vaan. Itse olin hätää kärsimässä sen yhden kerran, kun tulista kastiketta erehdyin ottamaan. Lisäksi paikan pitäjä varmistaa minulta, että oletko nyt ihan varma, että kaverisi haluaa tulista kastiketta - se on todella tulista. Ei sitten vissiin kuitenkaan ollut.
Ruokailun jälkeen menemme kämpille hengaamaan. Saamme hommattua tänään patjankin jopa Altsille. Espanjalainen tyttö Marina lainaa sen ystävällisesti meille. Altsi opiskelee espanjaa Meksikon reissua varten, mutta ei käytä kuitenkaan mitään espanjalaisia fraaseja Marinan kanssa, kun käymme patjan noutamassa. Altsi vakuuttaa kuitenkin minut espanjallaan, ja opettaa minulle kolme espanjankielistä fraasia (Altsi varmaan korjaa, jos menee väärin):
1. Grande luho = hyvin luksusta
2. Mui bien = todella kaunista/hienoa
3. Mui caotico = todella kaoottista
Nuo fraasit tulevat eittämättä olemaan erittäin hyödyllisiä minulle tulevaisuudessa. Joskus klo 22 aikoihin lähdemme suunnistamaan kohti Pasta el Pasta -nimistä paikkaa, tai jotain sinne päin ainakin. Siellä Tuomaksen sun muiden pitäisi olla juhlistamassa Tuomaksen merkkipäivää. Paikka vaikuttaa hyvältä. Täytyy joskus käydä syömässä siellä. Paikka vaikuttaa siltä, että siellä voisi jopa uskaltaa testata pitsaa. Juomme yhdet juomat siellä, ennen kuin lähdemme suunnistamaan kohti Ostbahnhofia, missä emme olekaan ennen käyneet. Pitihän tämäkin ainakin kerran nähdä. Paikka vaikuttaa juuri siltä, mitä sen pitikin olla: mieletön alue täynnä baareja ja diskoja. Menemme johonkin... ööö... paikalla oli joku nimi, minkä olisi voinut jopa muistaa, mutta enpä muista. Meitä on suurehko porukka menossa sinne: minä, Varis, Altsi, Tuomas, Pekka, Ville, Mariam, Ulla ja Sanna. Ei varmaan muita.
Hmm, en ehkä voi suositella kyseistä paikkaa - vaikka muistaisikin nimen, nyt ilman nimeä se on jopa mahdotonta. Musiikki oli melko kovalla (ei niin kovalla sentään kuitenkaan kuin Rock im Parkissa), ja se ei ollut mitään kovin hyvää. Jotain liian poppia, liian vähän rockia. Paikkaan maksoi sisäänpääsy muistaakseni vitosen, mutta sillä sai myös kahden euron juomakupongin. Narikka oli muistaakseni euron. Täällä sentään onnistuu vissiin kaikissa paikoissa se, että laitetaan yhteen reppuun kaikki kamat, ja maksetaan vain yksi narikka. Ja jos ei halua jättää mitään narikkaan, niin sitten ei tarvi. Joissain Suomen baareissa asia ei tunnu olevan näin...
No, baarissa on joka tapauksessa ihan hauskaa, ja poistumme sieltä Altsin kanssa viimeisinä. Emme joudu edes odottamaan S-Bahnia tuntitolkulla, vaikka pieni pelko semmoiseen oli. Haupparilta pitsa-slice, ja kotia nukkumaan. Lothstrassella kaksi paikallista asukasta, Philip ja Catharine pitävät hauskaa kuikuilemalla käytävällä ja leikkimällä sulakekaapin kanssa. Käyhän se niinkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti