Käyn ensimmäisen kerran hereillä joskus yhdeksän maissa. Laitoin herätyksen edellisenä iltana klo 10.30:ksi. Ajattelen, että en kyllä jaksa mitenkään lähteä minnekään autoreissulle ihmisten kanssa, joita en tunne - varsinkin, kun hostellia ei ole varattua, ja sen tarvisi jo seuraavaksi yöksi. Jatkan nukkumista. Päättelen, että kyllä ne asiat selviää sitten...
Makoilen sängyssä puoliunessa, kun joku koputtaa oveeni. Oletukseni mukaisesti se on Pavel. Hän pahoittelee huoneeseeni tunkeutumista, kun huomaa, että olen vielä sängyssä. Soperran jotain tietämättömyydestä vastaukseksi Pavelin kysymykseen, olenko lähdössä. Pavel poistuu, ja minä puserran itseni sängystä ylös. Avaan koneen. Zairalta, meksikolaiselta matkanjärjestäjältä, on tullut postia, niin kuin pitikin. Siinä on tietoa hostelleista, missä Zaira, Pavel ja Daisy, toinen meksikolaisista matkanjärjestäjistä, aikovat yöpyä. Melko haluttomasti rupean selvittämään hostellijuttua. Ei hyvältä näytä. Jossain vaiheessa Variskin ilmestyy skypeen. Ilmoitan hänellekin, että olen mahdollisesti lähdössä Sloveniaan ja Unkariin. Käyn pyörimässä myös Pavelin huoneessa, ja ilmoittamassa, että hostellitilanne ei näytä hyvältä - Pavelin ja meksikolaisten hostellit ovat jo täynnä. Muutenkin näyttää aika nihkeältä: kaikki hostellit näyttävät olevan täynnä torstai-iltana Sloveniassa.
Pavel mainitsee, että minun pitäisi varata hostelli kahdelle ihmiselle: joku espanjalainen tyttö on myös lähdössä mukaan. Vähitellen alan heräämään ja innostumaan matkasta. Kello on jo yli 11. Meidän piti ilmeisesti lähteä alun perin klo 11 jälkeen. Lopulta päätämme, että eka yölle ei varata hostellia (se on vaikeaa, kun yhtään ei ole vapaana), ja varaamme vain kahdelle viimeiselle yölle hostellin.
Pakkaan tavarat erittäin nopealla aikataululla joskus klo 11.30 aikoihin. Pääsemme vihdoin liikkeelle klo 11.45 aikoihin. Menemme ratikalla Karlstrassen pysäkille. Samalla ratikalla menee myös pari amerikkalaista Lothstrasselta, Alex ja Craig (muistaakseni). Karlstrassella tapaamme Zairan ja Daisyn. Kävelemme jonkun matkaa haupparia kohti. Pavel ja Zaira jäävät odottelemaan laukkujen kanssa, kun minä lähden Daisyn kanssa hakemaan vuokra-automme avaimia. Auton vuokrausliikkeessä meitä palveleva pyylevä naishenkilö vaikuttaa melko tympeältä. Auton vuokran piti käsittääkseni olla jotain 150 euron luokkaa. Useiden papereidenvaihtojen jälkeen alamme päästä prosessin loppuun. Naisasiakaspalvelija sanoo, että auton palautus tapahtuu siis sunnuntaina samaan aikaan. Korjaamme, että haluamme pitää auton sunnuntai-iltaan asti. Naisasiakaspalvelijan kasvoille syntyy ilme, joka on yllättyneen ja vittuuntuneen välimaastossa, hän näppäilee vähän aikaa tietokonettaan ja sanoo, että hinta nousee sitten 350 euroon. Tämän jälkeen me katsomme Daisyn kanssa toisiamme kasvoillamme ilme, joka on kauhistuneen ja vittuuntuneen välimaastossa. Daisy soittaa Zairalle. Ei voi mitään. Meidän on pakko ottaa auto tuolla hinnalla. Eihän se ihan tappohinta tietenkään ole. Per hlö hinnaksi muodostuu 70 euroa.
Menemme takaisin muiden luokse. Paikalle on ilmestynyt myös seurueemme viides jäsen, Ana. Retkikuntamme on nyt täydessä kokoonpanossaan. Menemme etsimään auton parkkihallista. Lopulta löydämme Opel Zafiramme. Auto on iso! Kaikki vaikuttaa muutenkin hyvältä. Äänentoisto kuulostaa hyvältä, gps löytyy. Ihasteltuamme autoa hetken, lähdemme liikkeelle Daisyn ajaessa autoa ensin. Meillä on joitain ongelmia gps:n kanssa. Minulle ei täysin valkene, mikä on homman nimi. Joka tapauksessa, meillä on yksi kartta-cd sisällä laitteessa, emmekä saa sitä pois. Ja homma ei lähde pelittämään tuolla cd:llä. Löydämme jonkun autonvuokrausfirman kaverin parkkihallin ulkopuolelta. Hänkään ei saa systeemiä pelittämään. Kaveri sanoo jotain, että me tarvittais kaksi cd:tä. Meillä ei kuitenkaan ole kuin yksi cd. Tytöt menevät auton ulkopuolelle, ja Pavel siirtyy takapenkiltä etupenkille tutkimaan tilannetta. Parin minuutin taistelun jälkeen Paveli onnistuu saamaan kiekon ulos: hän pitää ilmeisesti vaan eject-nappia pari sekuntia pohjassa. Uskomatonta tekniikkaa. En kyllä tiedä, mitä tämä auttaa, kun meillä on kuitenkin vain se yksi ja sama cd. Lopulta taidamme laittaa saman levyn uudelleen sisään, ja saada gps:n toimimaan sillä. Meillä on ihana espanjankielinen ääni opastamassa meitä määränpäähämme. Pelkona on kuitenkin vielä, että kartta käsittäisi pelkästään Saksan alueen, jolloin olisimme kusessa...
Aloitamme matkan kohti Sloveniaa. Reitti on hieno. Menemme alppien ohi/läpi. Eväinä meillä on muun muassa Pavelin tekemiä lihapullia. Hakkaavat tyhjän mennen tullen, ja maistuvatkin itse asiassa yllättävän hyvältä. Matka menee rattoisasti, ja autokin toimii hyvin. Saavumme Ljubljanaan joskus iltapäivällä, ehkä klo 16 aikaan. Minä ajan viimeisen pätkän jostain Ljubljanaan. Pienellä etsimisellä löydämme Pavelin, Zairan ja Daisyn hostellin. Minä ja Ana jäämme odottamaan autoon, kun muut menevät tekemään check-inin ja heittämään tavarat sinne. Minä joutunen nukkumaan autossa Anan kanssa. Muut tulevat takaisin jonkun 15 minuutin kuluttua. Vaikuttaa kuulemma hyvältä. Illalla huoneeseen pystyy kulkemaan ilman respan kautta menemistä. Minut ja Ana voitaneen salakuljettaa huoneeseen illalla. Jes...
Lähdemme etsimään ruokaa. Päädymme menemään hostellin lähellä olevaan kiinalaiseen paikkaan. Hetken aikaa ruokalistaa ihmeteltyämme tilaamme setin, joka on tarkoitettu neljälle ihmiselle. Ana ottaa oman annoksen. Ravintola on kiva paikka, ja hinnat eivät vaikuta pahoilta. On myös kiva olla liikkeellä näin kansainvälisellä porukalla. Välillä homma menee siihen, että tytöt puhuvat espanjaa keskenään, ja Pavel ja minä puhumme englantia keskenämme. Neljän hengen setti on hemmetin iso. Minä ja Pavel tuotamme ainoina miespuolisina ison pettymyksen. Meillä jää annoksesta syömättä iso osa, vaikka meillä oli todella kova nälkä, kun tulimme ravintolaan. Lopussa keskitymme siihen, että saamme ainakin kaiken lihan syötyä. Lopuksi saamme vielä jälkiruoan. Se ei onneksi ole sentään kovin iso, jotain hedelmää tai jäätelöä se oli, ei pysty muistamaan tarkasti. Kun olemme saaneet jälkiruoan syötyä, jäämme vielä istuskelemaan hetkeksi paikkaan. Tytöt tuntevat jonkun slovenialaisen jätkän, joka oli vaihdossa Münchenissä viime lukukaudella. Pian David saapuukin. Juttelemme jonkun aikaa, Davin juo jonkun limpparin, ja poistumme. Aiomme mennä vielä illan päätteksi kiertelemään kaupunkia.
Lähdemme kahdella autolla liikkeelle: David on omalla autollaan. Ajamme keskustaan, ja kävelemme siellä Davidin toimiessa paikallisena oppaana. Käymme kaupungin keskipisteessä, katselemassa lohikäärmepatsaita ja kävelemässä joen varrella, joka menee kaupungin läpi. Parin tunnin kiertelyn jälkeen palaamme takaisin hostellille. Ja onnistumme tosiaan Anan kanssa pääsemään sisään. Meillä on kolme sänkyä huoneessamme. Sekin on oikeastaan pirun hyvä, että meillä edes on oma huone. Pavel ja muut olivat kuitenkin ottaneet halvimman mahdollisen majoituksen hostellista, jonka piti siis olla luonnollisesti dormi, mutta saivat kuitenkin oman huoneen. Laitamme kaksi sänkyä yhteen, joissa pitäisi nukkua neljän ihmisen. Joku saa nukkua omalla sängyllään. Aloitamme jo arpomaan, kuka pääsee omaan sänkyynsä, mutta Ana ilmoittaa, että on valmis maksamaan luksuksesta, joten arvontaa ei tarvita.
Jep jep. Minä ja Pavel nukumme laidoille, tyttöjen ottaessa keskipaikat. Kaikki nukkunevat yönsä hyvin, vaikka tilaa ei ole liikaa.
Siinä oli retken eka päivä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti