Niinpä niin... tiedän, että kirjoitan kaksi viikkoa liian myöhään tästä päivästä. Jotenkin on vaan ollut liian kiirettä, tai jotain! No, Varis on joka tapauksessa saanut jo aikoja sitten kirjoitettua Turkin reissun blogi-merkinnät sentään. Lyhyesti sanottuna sunnuntain vietimme Kreikan rajan lähellä olevassa Edirnen kaupungissa, jonne oli 2,5 tunnin bussimatka Istanbulista. Kaupungissa oli jonkun verran nähtävää, mutta ei liikaa. Kävimme muutamassa moskeijassa, ja siinäpä se sitten oikeastaan olikin. Juttelimme myös parin turkkilaisen jampan kanssa - suomalaisista tytöistä, ja jotain sinne päin. Edirne oli sikäli pieni pettymys, että vaikka sen ei pitänyt olla mikään turistirysä, ei siellä kyllä halpaa ollut. Menimme nälkäisinä jossain vaiheessa syömään Köftejä, eli lihapullia, kun emme varsinaista kebab-paikkaa onnistuneet löytämään. Annos maksoi 7 liiraa, eli noin 3,5 euroa. Eihän se paljon ole, mutta eipä ollut kummoinen annoskaan. Olikohan siinä 5 lihapullaa, ja joku surkea tomaatin viipale. Kilpailee paskimman aterian tittelistä müncheniläisen pizzerian kanssa. Rangaistukseksi tästä söimme ihan vitusti mestan leipiä, kun paikalliseen tapaan aterioihin kuuluu aina leipäkori, joka täytetään aina, kun entisen on saanut syötyä tyhjäksi. Lisäksi Lassi nakkasi pippuria rahojen päälle, jotka jätimme pöydälle maksuksi ateriasta.
Lukekaa tarkemmin Variksen blogista.
maanantai 28. huhtikuuta 2008
keskiviikko 23. huhtikuuta 2008
47. päivä, lauantai 19.4.2008 (Büyükadan saari)
Tänään kävimme erittäin mielenkiintoisella Büyükadan saarella, missä oli muunmuassa kielletty moottoriajoneuvoilla ajaminen kaikilta muilta paitsi pelastustyöntekijöiltä. Illalla käytiin hieman tutustumassa Istanbulin yöelämään. Tarkemmin taas täältä Variksen blogin puolelta.
46. päivä, perjantai 18.4.2008 (yliopisto ja Istanbul-Aasia)
Sama linja jatkuu. Lyhyesti sanottuna tänään kävimme tsekkaamassa Lassin yliopiston, joka oli ihan kivalla paikalla kieltämättä. Lisäksi kävimme käppäilemässä Istanbulin Aasian puoleisella osalla - kyllä, Istanbul sijaitsee kahdella maanosalla. Tarkemmin taas täältä.
45. päivä, torstai 17.4.2008 (nähtävyydet)
Laiskuus meni siihen asti, että en itse asiassa ole edes jaksanut/ehtinyt vielä lukea, mitä Varis on kirjoitellut - mutta luotan siihen, että siellä on oikeaa asiaa. Lyhyesti sanottuna, torstaina katseltiin kaikki Istanbulin tärkeimmät nähtävyydet, eli muun muassa Hagia Sofia, Sininen moskeija ja Topkapin palatsi. Ja tämä päivä, kuten koko reissu, pyörimme kolmen hengen porukalla Variksen ja Variksen kaverin Lassin kanssa. Lassi oli ollut Istanbulissa vaihdossa helmikuun alusta asti, joten hänellä oli jo melko hyvä käsitys paikasta. Tarkemmin torstain tapahtumat.
44. päivä, keskiviikko 16.4.2008 (Turkin reissu alkaa)
Enpäs ehtinytkään kirjoittaa tätä tekstiä ennen lähtöä Turkkiin. Käyn aamupäivällä vielä viimeisen kerran salilla ennen viikon taukoa. Päivä menee pakkailessa tavaroita Turkkiin. Kentälle menemme hyvissä ajoin... ja enpäs kirjoitakaan enää enempää. Päätin jo Turkin reissun aikana olla laiska, ja jättää tämän reissun tarkemman raportoimisen väliin - vaikka se mielenkiintoista luettavaa varmasti olisikin. Totesimme Variksen kanssa myös, että minä olen hoitanut päivittäisen, tylsänpuoleisen raportoinnin Variksen keskittyessä enemmän mielenkiintoisiin asioihin, kuten näihin pariin matkaan, mitkä olemme Münchenistä käsin tehneet. Tuplaraportointi on kuitenkin joka tapauksessa turhaa. Variksella oli Turkissa mukana läppäri, ja hän kirjoitteli jo hyvin kattavasti reissun aikana tekstiä matkasta. Eli, mitä tapahtui keskiviikkona.
tiistai 15. huhtikuuta 2008
43. päivä, tiistai 15.4.2008 (Ergonomiaa...)
Aamulla pitää mennä taas saksankieliselle ergonomialuennolle klo 11.45-13.15. Käymme luennon jälkeen kysymässä, saisimmeko lisää englanninkielistä materiaalia kurssille, kun viime viikolla meillä oli Dr. Kurzin kanssa sellaista puhetta, kun kävimme häntä tapaamassa keskiviikkona hänen toimistollaan kurssin tiimoilta. No, emme saa materiaalia. Se on kuulemma Dr. Kurzilla. Pitää käydä hakemassa joskus myöhemmin. Meidän pitää Variksen kanssa käydä tulostamassa joitain lappuja, joten menemme Lothstrassella olevaan toiseen rakennukseen - emme kun onnistu tästä rakennuksesta löytämään tulostinta mistään. Olen nälkäkuoleman partaalla, joten käyn hakemassa alakerran kahviosta sämpylän.
Ai niin, unohdin muuten kirjoittaa johonkin väliin: kamera toimii! En viissiin muistanut informoida blogissa tästä suuresta voitosta. Kun annoin kameran kuivua parin vuorokauden ajan, akku ja muistikortti irti kamerasta, se on toiminut kuin unelma sen jälkeen. Ei mitään merkkiä kastumisesta! Jes! Olen todella tyytyväinen tähän! Kamera on kuitenkin maksanut 199 €... se olisi voinut maksaa enemmänkin, mutta en halua ostaa uutta kameraa, joka tapauksessa, kun tämä on muuten ihan hyvä kamera.
Käyn Tengelmannilla ostamassa vähän ruokaa, ennen kuin menen kämpille. Jos sitä yrittäis nyt vähän olla säästölinjalla, ja tekis itse ruokaa. En keksi, tai jaksa miettiä mitään erikoista, joten ostan normaalisti jauhelihaa ja pastakastiketta Tengelmannilta. Keittiössä on mieletön ruuhkaa, joten päätän syödä ensin vain vanukkaan, joka on periaatteessa kaikki ruoka, mitä minulla on jäljellä - juuri ostetun jauhelihan lisäksi. Iltapäivällä käyn tekemässä jauhelihapastasetin - enkä ole kyllä ollenkaan tyytyväinen makuun. Pitää ilmeisesti joko ruveta miettimään jotain maustamisjuttuja, sipulin ostamista tai menun vaihtamista. Puuh, jauhelihapasta todellakin kyllästyttää.
Hmm, syönnin jälkeen huomaan, ettei ole mitään ihmeempää tekemistä. Avaudun tästä skypessäkin Varikselle. Sitten äitini soittaakin skypessä. Ja Varis lähtee saksan luennolle. Tuo saksan kurssi on niin menetetty minun osalta... no, enpä minä sitä tarvikaan. Jos olen 10 vuotta opiskellut saksaa Suomessa, yhdestä koulun penkillä istutusta kurssista tuskin on mitään hyötyä enää. Tässä vaiheessa pitäisi puhua saksaa saksalaisten kanssa kehityksen aikaansaamiseksi. Käyn heittämässä jääkaappiin loput jauhelihapastastani - pitää sitä herkkua syödä vielä huomennakin. Huomaan, että Pavelin huoneen ovi on auki. Menen tappamaan aikaa hänen huoneeseensa, kun hänelläkään ei näytä olevan mitään ihmeempää tekemistä. Katselemme Pavelin koneelta kuvia USA:sta, Venäjältä ja Pavelin ja kolmen muun amerikkalaisen tekemältä Euroopan kiertueelta. Nice.
Menen kuuntelemaan musiikkia omaan huoneeseeni, kun Pavelin pitää ruveta pesemään pyykkiä. Kuunneltuani hetken aikaa musiikkia ja kirjoitettuani tätä blogitekstiä kello on 21:53. Illaksi ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia. Pitäisi kyllä yrittää keksiä jotakin... tänään ei ole tullut tarpeeksi käytyä missään. Joka tapauksessa, tämän päivän blogiteksti on tässä. Huomenna kirjoitan viimeisen kerran ennen Turkin reissua. Sitten tuleekin viikon tauko kirjoitteluun. Palataan.
Ai niin, unohdin muuten kirjoittaa johonkin väliin: kamera toimii! En viissiin muistanut informoida blogissa tästä suuresta voitosta. Kun annoin kameran kuivua parin vuorokauden ajan, akku ja muistikortti irti kamerasta, se on toiminut kuin unelma sen jälkeen. Ei mitään merkkiä kastumisesta! Jes! Olen todella tyytyväinen tähän! Kamera on kuitenkin maksanut 199 €... se olisi voinut maksaa enemmänkin, mutta en halua ostaa uutta kameraa, joka tapauksessa, kun tämä on muuten ihan hyvä kamera.
Käyn Tengelmannilla ostamassa vähän ruokaa, ennen kuin menen kämpille. Jos sitä yrittäis nyt vähän olla säästölinjalla, ja tekis itse ruokaa. En keksi, tai jaksa miettiä mitään erikoista, joten ostan normaalisti jauhelihaa ja pastakastiketta Tengelmannilta. Keittiössä on mieletön ruuhkaa, joten päätän syödä ensin vain vanukkaan, joka on periaatteessa kaikki ruoka, mitä minulla on jäljellä - juuri ostetun jauhelihan lisäksi. Iltapäivällä käyn tekemässä jauhelihapastasetin - enkä ole kyllä ollenkaan tyytyväinen makuun. Pitää ilmeisesti joko ruveta miettimään jotain maustamisjuttuja, sipulin ostamista tai menun vaihtamista. Puuh, jauhelihapasta todellakin kyllästyttää.
Hmm, syönnin jälkeen huomaan, ettei ole mitään ihmeempää tekemistä. Avaudun tästä skypessäkin Varikselle. Sitten äitini soittaakin skypessä. Ja Varis lähtee saksan luennolle. Tuo saksan kurssi on niin menetetty minun osalta... no, enpä minä sitä tarvikaan. Jos olen 10 vuotta opiskellut saksaa Suomessa, yhdestä koulun penkillä istutusta kurssista tuskin on mitään hyötyä enää. Tässä vaiheessa pitäisi puhua saksaa saksalaisten kanssa kehityksen aikaansaamiseksi. Käyn heittämässä jääkaappiin loput jauhelihapastastani - pitää sitä herkkua syödä vielä huomennakin. Huomaan, että Pavelin huoneen ovi on auki. Menen tappamaan aikaa hänen huoneeseensa, kun hänelläkään ei näytä olevan mitään ihmeempää tekemistä. Katselemme Pavelin koneelta kuvia USA:sta, Venäjältä ja Pavelin ja kolmen muun amerikkalaisen tekemältä Euroopan kiertueelta. Nice.
Menen kuuntelemaan musiikkia omaan huoneeseeni, kun Pavelin pitää ruveta pesemään pyykkiä. Kuunneltuani hetken aikaa musiikkia ja kirjoitettuani tätä blogitekstiä kello on 21:53. Illaksi ei ole mitään ihmeempiä suunnitelmia. Pitäisi kyllä yrittää keksiä jotakin... tänään ei ole tullut tarpeeksi käytyä missään. Joka tapauksessa, tämän päivän blogiteksti on tässä. Huomenna kirjoitan viimeisen kerran ennen Turkin reissua. Sitten tuleekin viikon tauko kirjoitteluun. Palataan.
42. päivä, maanantai 14.4.2008 (Deutsches Museum)
Herään kymmenen jälkeen. Päivän ohjelmana on käydä Deutsches Museumissa - maailman isoimmassa tieteen ja tekniikan museossa, jossa vierailee vuosittain 1,3 miljoonaa ihmistä. Saamme kasaan iskuryhmän, joka muodostuu minun ja Variksen lisäksi Heidistä. Lähdemme liikkeelle klo 12 jälkeen. Aikaa museossa kuluu kaiken kaikkiaan nelisen tuntia. Olemme siellä sulkemiseen asti - luonnollisesti, kun tästä lystistä piti niinkin paljon kuin kolme euroa maksaa. Enää ei ole varaa tuhlata euroakaan... Museossa on paljon nähtävää, ja neljän tunnin kävelyn jälkeen minulla on kantapäät tohjona. Heidikin on saanut kävelystä tarpeekseen päivän päätteeksi. Variksesta en tiedä - niillä kai yleensä ottaa enemmän siipiin kuin jalkoihin. Minä mitään jaksa kirjoittaa, mitä siellä museossa oli. Siellä oli mm. lentokoneita, laivoja, kameroita, painokoneita, musiikkiinstrumentteja, matematiikkaan liittyviä kohteita ja avaruusteknologiaa. Helpointa on, kun katsotte kuvista, mitä kaikkea siellä oli.
Lähdettyämme Deutsches Museumista suunnistamme takaisin kämpille. Käymme Variksen kanssa hakemassa lähikebabilasta rullat. Heidi käy sen sijaan ostamassa Aldista ruokaa ja aikoo kokkailla itse, kun kebab ei kuulemma maistu. Otamme (tai minä ainakin otan) kebabini liian scharfina (tulisena). Onneksi otamme kebabit vain mukaan. Mikäli olisimme jääneet syömään ne paikanpäälle normaalisti, ilman että ottaisimme mitään juotavaa siinä samalla, olisin kuollut mitä todennäköisemmin - kuolinsyynä suun palaminen. Mutta onneksi otimme ne tosiaan vain mukaan, ja söimme kämpillä. Huh... piti hieman juoda vettä ja puhallella muutama minuutti...
Minulla on ajatuksena lähteä käymään salilla kebabin jälkeen. Mutta ei jaksa mitenkään. Istun koneen äärellä pari tuntia. Sitten jaksan vihdoinkin ryhdistäytyä, ja lähden käymään salilla. Vaikka menen melko huonoon aikaan salille - voisi kuvitella, että maanantai-iltana on ruuhkaa - ei siellä olekaan aivan hirveän täyttä, ja saan tehtyä melko lailla sen, mitä haluankin. Olen takaisin kämpillä klo 22 maissa.
Tutkin illalla vielä vähän tarkemmin Draussenin, eli tämän edulliselta vaikuttaneen saksalaisen nettikaupan rinkkavalikoimaa. Päätän, että mitä todennäköisemmin ostan sen rinkan, mitä olin ajatellutkin alunperin, Deuter Quantumin. Huomaan myös, että tvkaista-palvelu, jonka olisi pitänyt lakata tänään aamupäivällä toimimasta, toimii jostain syystä vieläkin. Katselenpa sitten hieman suomalaista tv:tä ennen kuin painun pehkuihin yhden aikoihin.
Lähdettyämme Deutsches Museumista suunnistamme takaisin kämpille. Käymme Variksen kanssa hakemassa lähikebabilasta rullat. Heidi käy sen sijaan ostamassa Aldista ruokaa ja aikoo kokkailla itse, kun kebab ei kuulemma maistu. Otamme (tai minä ainakin otan) kebabini liian scharfina (tulisena). Onneksi otamme kebabit vain mukaan. Mikäli olisimme jääneet syömään ne paikanpäälle normaalisti, ilman että ottaisimme mitään juotavaa siinä samalla, olisin kuollut mitä todennäköisemmin - kuolinsyynä suun palaminen. Mutta onneksi otimme ne tosiaan vain mukaan, ja söimme kämpillä. Huh... piti hieman juoda vettä ja puhallella muutama minuutti...
Minulla on ajatuksena lähteä käymään salilla kebabin jälkeen. Mutta ei jaksa mitenkään. Istun koneen äärellä pari tuntia. Sitten jaksan vihdoinkin ryhdistäytyä, ja lähden käymään salilla. Vaikka menen melko huonoon aikaan salille - voisi kuvitella, että maanantai-iltana on ruuhkaa - ei siellä olekaan aivan hirveän täyttä, ja saan tehtyä melko lailla sen, mitä haluankin. Olen takaisin kämpillä klo 22 maissa.
Tutkin illalla vielä vähän tarkemmin Draussenin, eli tämän edulliselta vaikuttaneen saksalaisen nettikaupan rinkkavalikoimaa. Päätän, että mitä todennäköisemmin ostan sen rinkan, mitä olin ajatellutkin alunperin, Deuter Quantumin. Huomaan myös, että tvkaista-palvelu, jonka olisi pitänyt lakata tänään aamupäivällä toimimasta, toimii jostain syystä vieläkin. Katselenpa sitten hieman suomalaista tv:tä ennen kuin painun pehkuihin yhden aikoihin.
41. päivä, sunnuntai 13.4.2008 (töitä koneen äärellä)
Sunnuntaikin menee rauhallisissa merkeissä. Käytämme tuntitolkulla isoveljeni ja hänen vaimonsa kanssa aikaa halpojen lentojen etsimiseen Oulu-München. He lienevät tulossa kesäkuussa käymään täällä. Kolmen jälkeen käyn heittämässä treenin salilla.
Illalla käymme haupparilla kebabilla Variksen kanssa. Olemme porvarilinjalla, ja otamme 6,5 euron dönertellerit mit Reis und Salat - normaalin 3 euron dönersandwichin sijaan. Illalla katsomme vielä hetkisen aikaa isoveljen kanssa lentoja ja hostelleja, ja isoveli saa lennot ostettua. Lisäksi juttelen toisen Suomessa olevan kaverin kanssa skypessä rinkka-asiasta. En ole vieläkään saanut ostettua rinkkaa itselleni reiliä varten, eikä minulla ole mitään hajua, mistä löytäisin kohtuuhinnalla sellaisen rinkan, mitä etsin. Uskomattomasti, kaverini löytää edulliselta vaikuttavan saksalaisen nettikaupan, joka myy Deutereita. Aivan mahtavaa... täytyy kyllä heittää saksalaisella hintavertailulla, preisvergleichilla, vesilintua. Paskassa ei näkynyt tätä juuri löytynyttä liikettä... eikä itse asiassa kovin paljon muutenkaan liikkeitä.
Illan päätteksi kirjoitan myös sivun strategisen johtamisen työtä Ouluun. Jonkun verran vielä roikkuu näitä töitä Oulusta, mutta kyllä ne vähitellen vähenee...
Nukkumaan klo 1:n jälkeen.
Illalla käymme haupparilla kebabilla Variksen kanssa. Olemme porvarilinjalla, ja otamme 6,5 euron dönertellerit mit Reis und Salat - normaalin 3 euron dönersandwichin sijaan. Illalla katsomme vielä hetkisen aikaa isoveljen kanssa lentoja ja hostelleja, ja isoveli saa lennot ostettua. Lisäksi juttelen toisen Suomessa olevan kaverin kanssa skypessä rinkka-asiasta. En ole vieläkään saanut ostettua rinkkaa itselleni reiliä varten, eikä minulla ole mitään hajua, mistä löytäisin kohtuuhinnalla sellaisen rinkan, mitä etsin. Uskomattomasti, kaverini löytää edulliselta vaikuttavan saksalaisen nettikaupan, joka myy Deutereita. Aivan mahtavaa... täytyy kyllä heittää saksalaisella hintavertailulla, preisvergleichilla, vesilintua. Paskassa ei näkynyt tätä juuri löytynyttä liikettä... eikä itse asiassa kovin paljon muutenkaan liikkeitä.
Illan päätteksi kirjoitan myös sivun strategisen johtamisen työtä Ouluun. Jonkun verran vielä roikkuu näitä töitä Oulusta, mutta kyllä ne vähitellen vähenee...
Nukkumaan klo 1:n jälkeen.
40. päivä, lauantai 12.4.2008 (Kärpät-Blues)
Perjantain jälkeen lauantai sujuu rauhallisissa merkeissä. Ainoastaan iltapäivällä yritämme käydä Alexin ja Variksen kanssa varastamassa joitain jättimäisiä helium-ilmapalloja viereisestä Fachhochschulen rakennuksesta. Siellä oli ollut jotkut messuntapaiset, ja Alex oli käynyt siellä varastamassa kyniä ja vastaavaa - samalla hän oli myös nähnyt, että siellä oli useita todella isoja helium-ilmapalloja. Messut loppuvat viideltä, ja ajattelimme käydä katsastamassa, saisiko niitä helposti nyysittyä sieltä parempaan talteen. No, ei niitä kyllä saa. Messut ovat loppuneet, ja ilmapallot hävinneet jo johonkin. Käymme kaupassa hakemassa hieman evästä illan "viimeistä" finaaliottelua varten - kärpillä on mahdollisuus voittaa mestaruus Oulussa.
Samalla porukalla katsomme taas illan ottelun. Kärpät voittaa 5-1. Blues johti ekan erän jälkeen 1-0, mutta toisessa erässä Kärpät teki neljä maalia. Niin se ottelu ratkesi sitten, ja Kärpät on jälleen Suomen mestari. Meitä oululaisia on kuitenkin niin vähän täällä, että rajummat voitonjuhlat saavat jäädä tältä illalta.
Menen nukkumaan yhden jälkeen, katsottuani tvkaista-palvelulla yhden jakson Salaisia kansioita.
Samalla porukalla katsomme taas illan ottelun. Kärpät voittaa 5-1. Blues johti ekan erän jälkeen 1-0, mutta toisessa erässä Kärpät teki neljä maalia. Niin se ottelu ratkesi sitten, ja Kärpät on jälleen Suomen mestari. Meitä oululaisia on kuitenkin niin vähän täällä, että rajummat voitonjuhlat saavat jäädä tältä illalta.
Menen nukkumaan yhden jälkeen, katsottuani tvkaista-palvelulla yhden jakson Salaisia kansioita.
sunnuntai 13. huhtikuuta 2008
39. päivä, perjantai 11.4.2008 (Eishockey Länderspiel Deutschland-Finnland)
Lähden käymään puolenpäivän jälkeen salilla. Pavel lähtee samaa matkaa - ajateltiin yrittää ostaa Pavelillekin lippu tämän illan Saksa-Suomi -jääkiekko-otteluun. Menemme München Ticketiin. Tyhjä arpa - kaikki liput on myyty. Hmm, tämähän onkin jo toinen perättäinen tyhjä arpa Pavelille. Eilen Pavel ei päässyt sinne Tourismuspartyyn, jonne minäkään en kyllä päässyt. Jatkan München Ticketiltä itsekseni salille. Saan taas tehtyä hyvän treenin, kun näin aikaisin päivällä ei vielä ole ruuhkaa.
Iltapäivällä suunnittelemme illan ohjelmaa, ja mietimme, mitä ottaa mukaan. Meidän täytyy lähteä melko aikaisin liikkeelle, vaikka ottelu alkaakin vasta klo 20. Aiomme mennä aloittelemaan tai jotain vastaavaa tyttöjen luokse viimeistään klo 17. Päälle pitäisi löytää jotain sinivalkoista. Löydän sitten 10 minuuttia ennen lähtöä jotain sinne päin ainakin: harmaan fleecen ja lähes oikein sävyisen sinisen t-paidan - eli ei lähellekään oikeansävyisen, mutta sininen se kuitenkin on... kai. Ja tietenkin laitan fleecen alimmaksi, ja t-paidan sen päälle. Tyylikäs ratkaisu.
Olemme tyttöjen luona viiden jälkeen. Paikalla on vakituisten asukkaiden, joka käsittää melko lailla kaikki suomalaiset tytöt, lisäksi jo Pekka ja Tuomas. Hienoa, maalaamme kasvomme illan ottelua varten sinivalkoisiksi. Kaikkein komeimman kasvomaalauksen saa kuitenkin niinkin suomalainen kaveri kuin Bernardo. True Finn. Enköhän tänne jonkun kuvan hepusta ja kasvomaalauksesta saa jossain välissä.
Lähdemme liikkumaan tyttöjen asunnolta Goethe Institutin ratikkapysäkin kohdalta kohti Olympia-Eissportzentrumia kuuden aikoihin. Sisälle halliin pääsee jo klo 18.30 alkaen. Tämä on hienoa, kerrassaan. Näytämme suomalaisilta. Saavumme hallille varmaan melko lailla puolen aikoihin. Emme oikein tiedä, miten homma toimii. Meidän pitäisi selvittää, oliko hallissa joku suomalaiskatsomo, mihin voisimme kaikki vaihtaa lippumme. Lähdemme jonottamaan sisälle. Ainoastaan Pekka ja Tuomas jäävät ulkopuolelle, koska heidän lippunsa on vielä paikassa x. Meitän on kuitenkin varmaan noin tusinan luokkaa ihmisiä, jotka lähtevät jonottamaan. Minäkään en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Ongelmana on se, että minulla on yksi olut repussa, joka olisi mukava nauttia ennen ottelua jossakin. Menen kuitenkin jonottamaan, ja kokeilen, mitä tapahtuu. Okei, reppuni tutkitaan, ja minut ohjataan jonnekin narikan tapaiseen. Juttelen varmaan 5 minuuttia narikalla olevan naishenkilön kanssa, ja yritän saada varmistusta, voinko tulla hakemaan reppuni jo ennen ottelua pois, esim. 15 minuutin kanssa. Ymmärrän naisen puheista, että tämän pitäisi onnistua, joten jätän koko hemmetin repun sinne.
Menemme Variksen kanssa ylös tsekkaamaan, miltä halli näyttää. Halli muuten näyttää kokonsa puolesta melko pieneltä - tämän huomasimme jo ulkoa päin. Seuraavana päivänä tarkistin netistä, että halliin mahtuu ilmeisesti noin 6300 ihmistä. Se on mielestäni melko vaatimaton määrä, kun on kyseessä kuitenkin halli, joka kantaa nimeä Olympiajäähalli. Joka tapauksessa, kokeilemme Variksen kanssa, pääsemmekö sisään U-blockiin. Eihän se onnistu. Oviaukon edessä on kolme henkilöä, jotka tarkastavat lippuja. He ohjaavat meitä S-blockin suuntaan... käymme pyörähtämässä siellä. Tällä hetkellä näyttää huonolta. Kyllähän se vituttaa, jos joudumme Variksen kanssa seuraamaan ottelun kahdestaan S-blockista - varsinkin jos ympärillä on tuhat saksalaista eikä yhtään suomalaista.
Poistumme katsomo-osasta. Törmäämme Heidiin. Heidillä on ihan hyvä ehdotus: lippujen tarkastajat muistavat kuulemma tutut naamat, joten he eivät katso enää esim. suomalaisten lippuja, jotka menevät U-blockiin. Voisimme siis ehkä vaihtaa lippuja kahden suomalaisen kanssa, jotka ovat U-blockissa, eli antaa heille S-blockin liput ja ottaa itse U-blockin liput heiltä. Näin pääsisimme ehkä kaikki U-blockiin... Joka tapauksessa, tässä vaiheessa menemme vielä käymään alhaalla. Minua ärsyttää edelleen reppuni, siellä oleva yksi kalja, ja se fakta, että ottelu alkaa vasta tunnin päästä. Käyn kysymässä yhdeltä ulkona olevalta henkilökuntaan kuuluvalta tyypiltä, onnistuuko hallin ulkopuolella käyminen ongelmitta. Onnistuu kuulemma. Sitten yritän mennä saamaan reppuni takaisin narikasta. Onnistuu hienosti. Lähdemme viisistään ulos hallilta Variksen, Heidin, Sannan ja Bernardon kanssa. Muut menevät hakemaan olutta hallin ulkopuolella olevista myyntikojuista - minä kävelen suoraan Pekan ja Tuomaksen luokse, jotka olivat menneet istumaan läheiselle nyppylälle nurmikolle. Siellä istuskelemme sitten jotain 45 minuuttia ja nostatamme tunnelmaa.
15 minuuttia ennen ottelun alkua me, jotka tulimme vain käymään ulkona, menemme takaisin sisään VIP-ovesta. Näin meille sanottiin, että meidän ei tarvitse jonottaa enää normaalissa jonossa, koska olimme jo menneet kerran tarkastuksen läpi. Pääsemme ongelmitta sisälle VIP-ovesta. VIPillä ei kyllä tässä ollut mitään merkitystä, koska sinnekin oli pitkähkö jono. Jono kuitenkin liikkui nopeasti. Huomaan jossakin vaiheessa, että tuossa vaiheessa ei tosiaan enää tarkastettu reppuani. Eli, olisin voinut lastata tässä välissä reppuni täyteen kaljaa, ja viedä sen sisälle halliin hienosti VIP-ovesta. Täytyypä muistaa jatkossa tämmöinen kikka.
Niin, tässä selvisi tosiaan, että Pekalla ja Tuomaksella on myös liput S-blockiin. Ja kuviohan meni itse asiassa niin, että Pekka ja Tuomas olivat ostaneet liput osana isompaa porukkaa, joka koostui lähinnä TUMin opiskelijoista (Technische Universität). Eli S-Blockissa olikin ihan vitusti suomalaisia. Hemmetinmoinen säkä, että meillä oli liput samaan blockiin! Fiilis on mahtava. Katsomo on ihan täynnä. Tungemme muiden suomalaisten kanssa portaisiin - siitä näkee hyvin. Olemme Saksan päädyssä, eli oletettavasti actionia olisi luvassa. Suomi aloittaa maalikarkelot joskus viiden minuutin kohdalla. Ja jatkoa tulee jossain kymmenen minuutin paikkeilla. Suomi!!! Ympärillämme on hieman vittuuntuneen näköisiä saksalaisia. Kaikilla suomalaisilla on oluttuopit kädessä - en näe olutta yhdelläkään saksalaisella.
Ekan erän jälkeen Suomi johtaa 2-0. Käymme vessatauolla ja tietenkin täyttämässä tuoppimme. Kakkoserä alkaa. Ei ole niin paljon actionia luvassa, kun olemme tämän erän Suomen päädyssä. Huomaamme kuitenkin, että Suomen maalivahti (Vehanen) ei ole turha kaveri. Tässä erässä emme Variksen kanssa mahdu S-blockiin samoille paikoillemme. Mutta pääsemme kuitenkin U-blockiin. Mutta ei ole pelkoa, että tässä ruuhkassa pääsisi tyttöjen luokse. Seuraamme tämän erän Variksen kanssa kahdestaan U-blockin portaista. Saamme hieman häiriintyneitä katseita, kun huudamme aivan perkeleesti, kun jäällä nähdään yksi nyrkkitappelu - jonka voittaa Suomi!!! Saksalainen kaveri heittää hanskat jäähän, ja saa sitten itse selkäänsä... noloa.
Kolmannessa erässä olemme taas karjumassa S-blockissa Suomi-porukan mukana. Ai niin, Suomi teki yhden maalin tokassa erässä, eli peli on 3-0. Kolmannessa erässä Suomi tekee vielä yhden maalin lisää, ja peli päättyy 4-0. Se oli siinä sitten... hauskaahan se oli. Menemme hakemaan tuopeistamme euron pantin pois. Sillä välin, kun minä käyn vessassa, Varis onnistuu löytämään kuusi sisäkkäin ladottua tuoppia yksinäisenä - ja käy hakemassa siitä itselleen kuusi euroa. Ihan kiva. Minäkin yritän käydä juoksentelemassa ympäri hallia, ja katsoa, näkyisikö missään pantillisia muovituoppeja - mutta ei niitä näy. Menemme ulos. Jostain syystä joku saksalainen poliisi on kiinnostunut minusta. Poliisi puhuu ensin radiopuhelimeen jotakin, ja tulee sitten minun takaa pyytämään minulta Ausweisia, eli henkilöllisyystodistusta. Ihmeissäni rupean kaivamaan lompakkoa repustani. Variskin tulee viereen ihmettelemään, että wtf. Ennen kuin ehdin kaivaa lompakkoa esille, poliisi kysyy vielä nimeäni, ja sitten jotain richtungista. En ymmärrä mitään, ja poliisi sanoo minulle, että voin mennä, ennen kuin ehdin saada lompakkoani kaivettua esille.
Kävelemme hienossa fiiliksessä takaisin tyttöjen kämpille Goethe Institutin ratikkapysäkin lähelle. Ajattelemme, että voisi olla mukavaa käydä Rockstudiossa. Pesemme naamamme tyttöjen kämpillä, ja lähdemme siitä sitten Rockstudioon. Lothstrassen pysäkiltä mukaan tulee Pavel! Muita ei sitten tulekaan. Muut ovat siis jääkiekkoporukkaa. Meitä on noin tusina, jotka jatkavat Rockstudioon.
Rockstudiossa on taas normaalisti kova meno. Emme vaan tällä kertaa viivy aivan vitun pitkään paikassa. Itse lähden osittain kovan volyymin takia ajoissa. Rockstudiossa on hemmetin hyvä musiikki, mutta volyymia on liikaa... Poistumme Variksen, Villen ja Tuomaksen kanssa joskus kahden aikoihin. McDonald'sin kautta kotia. Hei, McDonald's, aina ennen on käyty Burger Kingissä - vaihtelu virkistää!
Nukkumaan kolmen maissa.
Niin, ja kokeillaanpa, toimisko tämä nyt jopa. Kokeilkaapa, näettekö joitain kuvia täältä.
Iltapäivällä suunnittelemme illan ohjelmaa, ja mietimme, mitä ottaa mukaan. Meidän täytyy lähteä melko aikaisin liikkeelle, vaikka ottelu alkaakin vasta klo 20. Aiomme mennä aloittelemaan tai jotain vastaavaa tyttöjen luokse viimeistään klo 17. Päälle pitäisi löytää jotain sinivalkoista. Löydän sitten 10 minuuttia ennen lähtöä jotain sinne päin ainakin: harmaan fleecen ja lähes oikein sävyisen sinisen t-paidan - eli ei lähellekään oikeansävyisen, mutta sininen se kuitenkin on... kai. Ja tietenkin laitan fleecen alimmaksi, ja t-paidan sen päälle. Tyylikäs ratkaisu.
Olemme tyttöjen luona viiden jälkeen. Paikalla on vakituisten asukkaiden, joka käsittää melko lailla kaikki suomalaiset tytöt, lisäksi jo Pekka ja Tuomas. Hienoa, maalaamme kasvomme illan ottelua varten sinivalkoisiksi. Kaikkein komeimman kasvomaalauksen saa kuitenkin niinkin suomalainen kaveri kuin Bernardo. True Finn. Enköhän tänne jonkun kuvan hepusta ja kasvomaalauksesta saa jossain välissä.
Lähdemme liikkumaan tyttöjen asunnolta Goethe Institutin ratikkapysäkin kohdalta kohti Olympia-Eissportzentrumia kuuden aikoihin. Sisälle halliin pääsee jo klo 18.30 alkaen. Tämä on hienoa, kerrassaan. Näytämme suomalaisilta. Saavumme hallille varmaan melko lailla puolen aikoihin. Emme oikein tiedä, miten homma toimii. Meidän pitäisi selvittää, oliko hallissa joku suomalaiskatsomo, mihin voisimme kaikki vaihtaa lippumme. Lähdemme jonottamaan sisälle. Ainoastaan Pekka ja Tuomas jäävät ulkopuolelle, koska heidän lippunsa on vielä paikassa x. Meitän on kuitenkin varmaan noin tusinan luokkaa ihmisiä, jotka lähtevät jonottamaan. Minäkään en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Ongelmana on se, että minulla on yksi olut repussa, joka olisi mukava nauttia ennen ottelua jossakin. Menen kuitenkin jonottamaan, ja kokeilen, mitä tapahtuu. Okei, reppuni tutkitaan, ja minut ohjataan jonnekin narikan tapaiseen. Juttelen varmaan 5 minuuttia narikalla olevan naishenkilön kanssa, ja yritän saada varmistusta, voinko tulla hakemaan reppuni jo ennen ottelua pois, esim. 15 minuutin kanssa. Ymmärrän naisen puheista, että tämän pitäisi onnistua, joten jätän koko hemmetin repun sinne.
Menemme Variksen kanssa ylös tsekkaamaan, miltä halli näyttää. Halli muuten näyttää kokonsa puolesta melko pieneltä - tämän huomasimme jo ulkoa päin. Seuraavana päivänä tarkistin netistä, että halliin mahtuu ilmeisesti noin 6300 ihmistä. Se on mielestäni melko vaatimaton määrä, kun on kyseessä kuitenkin halli, joka kantaa nimeä Olympiajäähalli. Joka tapauksessa, kokeilemme Variksen kanssa, pääsemmekö sisään U-blockiin. Eihän se onnistu. Oviaukon edessä on kolme henkilöä, jotka tarkastavat lippuja. He ohjaavat meitä S-blockin suuntaan... käymme pyörähtämässä siellä. Tällä hetkellä näyttää huonolta. Kyllähän se vituttaa, jos joudumme Variksen kanssa seuraamaan ottelun kahdestaan S-blockista - varsinkin jos ympärillä on tuhat saksalaista eikä yhtään suomalaista.
Poistumme katsomo-osasta. Törmäämme Heidiin. Heidillä on ihan hyvä ehdotus: lippujen tarkastajat muistavat kuulemma tutut naamat, joten he eivät katso enää esim. suomalaisten lippuja, jotka menevät U-blockiin. Voisimme siis ehkä vaihtaa lippuja kahden suomalaisen kanssa, jotka ovat U-blockissa, eli antaa heille S-blockin liput ja ottaa itse U-blockin liput heiltä. Näin pääsisimme ehkä kaikki U-blockiin... Joka tapauksessa, tässä vaiheessa menemme vielä käymään alhaalla. Minua ärsyttää edelleen reppuni, siellä oleva yksi kalja, ja se fakta, että ottelu alkaa vasta tunnin päästä. Käyn kysymässä yhdeltä ulkona olevalta henkilökuntaan kuuluvalta tyypiltä, onnistuuko hallin ulkopuolella käyminen ongelmitta. Onnistuu kuulemma. Sitten yritän mennä saamaan reppuni takaisin narikasta. Onnistuu hienosti. Lähdemme viisistään ulos hallilta Variksen, Heidin, Sannan ja Bernardon kanssa. Muut menevät hakemaan olutta hallin ulkopuolella olevista myyntikojuista - minä kävelen suoraan Pekan ja Tuomaksen luokse, jotka olivat menneet istumaan läheiselle nyppylälle nurmikolle. Siellä istuskelemme sitten jotain 45 minuuttia ja nostatamme tunnelmaa.
15 minuuttia ennen ottelun alkua me, jotka tulimme vain käymään ulkona, menemme takaisin sisään VIP-ovesta. Näin meille sanottiin, että meidän ei tarvitse jonottaa enää normaalissa jonossa, koska olimme jo menneet kerran tarkastuksen läpi. Pääsemme ongelmitta sisälle VIP-ovesta. VIPillä ei kyllä tässä ollut mitään merkitystä, koska sinnekin oli pitkähkö jono. Jono kuitenkin liikkui nopeasti. Huomaan jossakin vaiheessa, että tuossa vaiheessa ei tosiaan enää tarkastettu reppuani. Eli, olisin voinut lastata tässä välissä reppuni täyteen kaljaa, ja viedä sen sisälle halliin hienosti VIP-ovesta. Täytyypä muistaa jatkossa tämmöinen kikka.
Niin, tässä selvisi tosiaan, että Pekalla ja Tuomaksella on myös liput S-blockiin. Ja kuviohan meni itse asiassa niin, että Pekka ja Tuomas olivat ostaneet liput osana isompaa porukkaa, joka koostui lähinnä TUMin opiskelijoista (Technische Universität). Eli S-Blockissa olikin ihan vitusti suomalaisia. Hemmetinmoinen säkä, että meillä oli liput samaan blockiin! Fiilis on mahtava. Katsomo on ihan täynnä. Tungemme muiden suomalaisten kanssa portaisiin - siitä näkee hyvin. Olemme Saksan päädyssä, eli oletettavasti actionia olisi luvassa. Suomi aloittaa maalikarkelot joskus viiden minuutin kohdalla. Ja jatkoa tulee jossain kymmenen minuutin paikkeilla. Suomi!!! Ympärillämme on hieman vittuuntuneen näköisiä saksalaisia. Kaikilla suomalaisilla on oluttuopit kädessä - en näe olutta yhdelläkään saksalaisella.
Ekan erän jälkeen Suomi johtaa 2-0. Käymme vessatauolla ja tietenkin täyttämässä tuoppimme. Kakkoserä alkaa. Ei ole niin paljon actionia luvassa, kun olemme tämän erän Suomen päädyssä. Huomaamme kuitenkin, että Suomen maalivahti (Vehanen) ei ole turha kaveri. Tässä erässä emme Variksen kanssa mahdu S-blockiin samoille paikoillemme. Mutta pääsemme kuitenkin U-blockiin. Mutta ei ole pelkoa, että tässä ruuhkassa pääsisi tyttöjen luokse. Seuraamme tämän erän Variksen kanssa kahdestaan U-blockin portaista. Saamme hieman häiriintyneitä katseita, kun huudamme aivan perkeleesti, kun jäällä nähdään yksi nyrkkitappelu - jonka voittaa Suomi!!! Saksalainen kaveri heittää hanskat jäähän, ja saa sitten itse selkäänsä... noloa.
Kolmannessa erässä olemme taas karjumassa S-blockissa Suomi-porukan mukana. Ai niin, Suomi teki yhden maalin tokassa erässä, eli peli on 3-0. Kolmannessa erässä Suomi tekee vielä yhden maalin lisää, ja peli päättyy 4-0. Se oli siinä sitten... hauskaahan se oli. Menemme hakemaan tuopeistamme euron pantin pois. Sillä välin, kun minä käyn vessassa, Varis onnistuu löytämään kuusi sisäkkäin ladottua tuoppia yksinäisenä - ja käy hakemassa siitä itselleen kuusi euroa. Ihan kiva. Minäkin yritän käydä juoksentelemassa ympäri hallia, ja katsoa, näkyisikö missään pantillisia muovituoppeja - mutta ei niitä näy. Menemme ulos. Jostain syystä joku saksalainen poliisi on kiinnostunut minusta. Poliisi puhuu ensin radiopuhelimeen jotakin, ja tulee sitten minun takaa pyytämään minulta Ausweisia, eli henkilöllisyystodistusta. Ihmeissäni rupean kaivamaan lompakkoa repustani. Variskin tulee viereen ihmettelemään, että wtf. Ennen kuin ehdin kaivaa lompakkoa esille, poliisi kysyy vielä nimeäni, ja sitten jotain richtungista. En ymmärrä mitään, ja poliisi sanoo minulle, että voin mennä, ennen kuin ehdin saada lompakkoani kaivettua esille.
Kävelemme hienossa fiiliksessä takaisin tyttöjen kämpille Goethe Institutin ratikkapysäkin lähelle. Ajattelemme, että voisi olla mukavaa käydä Rockstudiossa. Pesemme naamamme tyttöjen kämpillä, ja lähdemme siitä sitten Rockstudioon. Lothstrassen pysäkiltä mukaan tulee Pavel! Muita ei sitten tulekaan. Muut ovat siis jääkiekkoporukkaa. Meitä on noin tusina, jotka jatkavat Rockstudioon.
Rockstudiossa on taas normaalisti kova meno. Emme vaan tällä kertaa viivy aivan vitun pitkään paikassa. Itse lähden osittain kovan volyymin takia ajoissa. Rockstudiossa on hemmetin hyvä musiikki, mutta volyymia on liikaa... Poistumme Variksen, Villen ja Tuomaksen kanssa joskus kahden aikoihin. McDonald'sin kautta kotia. Hei, McDonald's, aina ennen on käyty Burger Kingissä - vaihtelu virkistää!
Nukkumaan kolmen maissa.
Niin, ja kokeillaanpa, toimisko tämä nyt jopa. Kokeilkaapa, näettekö joitain kuvia täältä.
38. päivä, torstai 10.4.2008 (Stammtisch)
Tänään on normaalisti pari luentoa ja illalla Stammtisch - lisämausteena illalla on lisäksi jälleen kerran jääkiekkoa. Kärpät ja Blues kohtaavat neljännen kerran, Kärppien johtaessa otteluvoitoissa 2-1. Menemme luennoille klo 13:30-16:45. Kuuntelemme Blockia... uuh... jutut alkavat toistamaan itseään aika pelottavan paljon. Meillä on tosiaan Variksen kanssa kolme Blockin kurssia, ja jokaisella kurssilla on osittain samaa juttua. Torstain ensimmäinen luento, Human-machine communication, on sentään hieman eri asiaa kuin kaksi muuta kurssia, jotka liittyvät saksan kieleen. Olisikin pelottavaa, jos nuo kurssit olisivat sisällöltään samanlaisia - kurssien nimien perusteella ei tätä arvaisi.
En ehdi tekemään kummempia luentojen jälkeen ja ennen jääkiekko-ottelua. Jääkiekko-ottelu ja Stammtisch ovat osittain päällekkäin, mutta päätimme laittaa jääkiekon etusijalle. Ottelu alkaa jälleen klo 19, ja Ville ja Tuomas saapuvat suunnilleen siihen aikaan Lothstrassen lukaaliin. Ottelu pelataan Espoossa. Finaalipelit ovat olleet mahtavia, ja tämän päivän ottelu ei ole poikkeus. Kärpät vie voiton 0-4. Hyvä hyvä. Ottelu loppuu toisinsanoen myös ajallaan jo yhdeksän aikoihin. Lähdemme siirtymään kohti Stammtischiä ja Wombat'sia. Ville ja Tuomas ovat tänään hieman hapoilla edellisistä matseista, joten he jättävät Stammtischin väliin.
Stammtischillä odottaa jälleen euron 0,33 litran oluet sekä melko paljon vaihtareita. Tänään lisämausteena Stammtischillä on myös Tourismusparty, joka on jossain Poccistrassen pysäkillä, ja jonne melko paljon vaihtareita on menossa. Mekin lähdemme klo 23 jälkeen siirtymään pois Wombat'silta, kohti Poccistrassea. Meitä on suurempi porukka kasassa. Kaikilla, paitsi minulla, Variksella ja Lothstrassen venäläisvahvistuksella Pavelilla on lippu jo etukäteen ostettuna. Kun pääsemme vihdoin pelipaikalle, huomaamme, että siellä on hieman ruuhkaa sisäänkäynnin edessä. Meillä on porukassa mukana joku saksalainen, joka ikäänkuin johtaa hommaa. Hän käy kyselemässä, ja käy ilmi, että kaikilla jonottajilla on jo lippu - ja että se on voi, voi niille, joilla ei ole lippua. Sold-out. Lähdemme kolmestaan takaisin kohti Wombat'sia. Ehdimme sinne klo 24 jälkeen. Tunti aikaa vielä, ennen kuin paikka sulkeutuu. Ihan hyvä, kun klo 00-01 on kuitenkin happy hour: mm. Long island ice teat 3,5 euroa. Otamme semmoiset. Wombat's on hyvä paikka. Pitkänsaaren jääteessä ei ole alkoholia säästelty. Ikävä kyllä, muita vaihtareita ei paikalla näy. Kaikki lienevät Tourismuspartyssa tai lähteneet kotiin. Tänään meillä ei kuitenkaan ole tarvetta lähteä jatkamaan mihinkään. Poistumme paikalta Burger Kingin kautta.
Katselen vähän aikaa leffaa kämpillä, ennen kuin menen nukkumaan.
En ehdi tekemään kummempia luentojen jälkeen ja ennen jääkiekko-ottelua. Jääkiekko-ottelu ja Stammtisch ovat osittain päällekkäin, mutta päätimme laittaa jääkiekon etusijalle. Ottelu alkaa jälleen klo 19, ja Ville ja Tuomas saapuvat suunnilleen siihen aikaan Lothstrassen lukaaliin. Ottelu pelataan Espoossa. Finaalipelit ovat olleet mahtavia, ja tämän päivän ottelu ei ole poikkeus. Kärpät vie voiton 0-4. Hyvä hyvä. Ottelu loppuu toisinsanoen myös ajallaan jo yhdeksän aikoihin. Lähdemme siirtymään kohti Stammtischiä ja Wombat'sia. Ville ja Tuomas ovat tänään hieman hapoilla edellisistä matseista, joten he jättävät Stammtischin väliin.
Stammtischillä odottaa jälleen euron 0,33 litran oluet sekä melko paljon vaihtareita. Tänään lisämausteena Stammtischillä on myös Tourismusparty, joka on jossain Poccistrassen pysäkillä, ja jonne melko paljon vaihtareita on menossa. Mekin lähdemme klo 23 jälkeen siirtymään pois Wombat'silta, kohti Poccistrassea. Meitä on suurempi porukka kasassa. Kaikilla, paitsi minulla, Variksella ja Lothstrassen venäläisvahvistuksella Pavelilla on lippu jo etukäteen ostettuna. Kun pääsemme vihdoin pelipaikalle, huomaamme, että siellä on hieman ruuhkaa sisäänkäynnin edessä. Meillä on porukassa mukana joku saksalainen, joka ikäänkuin johtaa hommaa. Hän käy kyselemässä, ja käy ilmi, että kaikilla jonottajilla on jo lippu - ja että se on voi, voi niille, joilla ei ole lippua. Sold-out. Lähdemme kolmestaan takaisin kohti Wombat'sia. Ehdimme sinne klo 24 jälkeen. Tunti aikaa vielä, ennen kuin paikka sulkeutuu. Ihan hyvä, kun klo 00-01 on kuitenkin happy hour: mm. Long island ice teat 3,5 euroa. Otamme semmoiset. Wombat's on hyvä paikka. Pitkänsaaren jääteessä ei ole alkoholia säästelty. Ikävä kyllä, muita vaihtareita ei paikalla näy. Kaikki lienevät Tourismuspartyssa tai lähteneet kotiin. Tänään meillä ei kuitenkaan ole tarvetta lähteä jatkamaan mihinkään. Poistumme paikalta Burger Kingin kautta.
Katselen vähän aikaa leffaa kämpillä, ennen kuin menen nukkumaan.
37. päivä, keskiviikko 9.4.2008 (Kärpät-Blues)
Pesen aamulla tehokkaasti pyykit. Kahdentoista aikoihin menemme viisistään Variksen, Tuomaksen, Pekan ja Heidin kanssa käymään ergonomia-kurssin vastaavan professorin toimistossa. Meidän pitäisi sopia, miten suoritamme kurssin, kun luulimme, että se luennoitaisiin englanniksi, mutta se luennoidaankin saksaksi, mikä on pieni ongelma meille. Saamme sovittua, että käymme luennoilla, jos huvittaa, yritämme ymmärtää jotain niistä, ja käymme sitten parin-kolmen viikon välein tämän professorin juttusilla ihan viisistään, ja juttelemme englanniksi, mitä luennoilla on käsitelty, tai mitä olemme lukeneet englanninkielisestä luentomateriaalista.
Tuo tapaaminen ei kestä kauaa. Käyn hakemassa pyykit kuivausrummusta. Kello on noin 13. Luen sähköpostit. Voi vittu... Silkeltä on tullut sähköpostia, että Regensburgin reissu peruuntunee - taas. Ikävämpää on se, että reissu peruuntuu sen takia, että Silke oli joutunut tänään aamulla sairaalaan :( Hieman lohtua tuo kuitenkin se, että Silke kirjoittaa, että kyse ei ole mistään vakavasta - hän ei vaan tiedä, milloin pääsee sairaalasta pois. Ja jos hän on muutama tunti sitten joutunut sairaalaan, ja kirjoittaa nyt jo sähköpostia, sekin viittaisi siihen, ettei mistään hirveän vakavasta asiasta ole kyse - onneksi.
Varis tekee selvityksen: kebab kirjoitetaan kebab englanniksi, ja kebap turkiksi. Tämä on hyvä tietää. Lähdemme ennen luentoa käymään lähikebabilassa - itse asiassa ensimmäistä kertaa tässä paikassa. Yksi Lothstrassen amerikkalainen, Conor, kehui paikkaa. Hmm, Dürüm Döner kolme euroa - sehän se pitää ottaa. Ehdimme juuri syödä sopivasti kebabit ennen luentoa, joka alkaa 15:15. Käymme taas kuuntelemassa Dr. Blockin höpinöitä 1,5 tunnin ajan...
Varis menee luennon jälkeen kämpille, minä päätän käydä vähän käveleskelemässä ja etsiskelemässä shakeria ja mömmöjä, että voisin ruveta itse sekoittelemaan omat palautusjuomani. Olimme nähneet pari kertaa jonkun mömmökaupan muutaman sadan metrin päässä asunnostamme - ja sieltähän se löytyykin. Aika pieni koppero, mutta shakerin näyttää saavan neljällä eurolla. Olin aikaisemmin katsastanut myös Karstadtin valikoiman, ja siellä shakerit maksoivat 4,5 ja 4,9 euroa - mutta ne oli aika paskoja, tämä on vähän halvempi ja parempi, joten ostan sen. Katselen myös proteiini/hiilari-shittejä, mutta ne vaikuttavat kalleilta, vaikka valikoimaa onkin ihan vitusti.
Illan ohjelmassa on jälleen kerran jääkiekkoa. Ottelu alkaa täällä klo 19. Ennen sitä ei ehdikään ihmeempiä tehdä. Ville ja Tuomas tulevat seitsemän maissa, luonnollisesti parikymmentä minuuttia myöhässä. Katsomme ottelun taas samalla porukalla. Ottelu on tällä kertaa Oulussa. Sen kummemmin tapahtumia kuvaamatta ottelu menee jälleen kerran jatkoajalle. Ratkaisu taitaa tulla suunnilleen silloin, kun ensimmäistä jatkoerää on pelattu kymmenisen minuuttia. Tällä kertaa blues voittaa... (kiroilua). Mutta he ansaitsivat voiton. Kärppien maalivahti Tarkki tekee ottelussa aivan mahtavia pelastuksia, mutta muuten Kärppien esitys on kesy.
Katsomme taas jotain muuta shittiä hetken aikaa, ennen kuin Tuomas ja Ville lähtevät kämpille, ja minä nukkumaan omaan huoneeseeni.
Tuo tapaaminen ei kestä kauaa. Käyn hakemassa pyykit kuivausrummusta. Kello on noin 13. Luen sähköpostit. Voi vittu... Silkeltä on tullut sähköpostia, että Regensburgin reissu peruuntunee - taas. Ikävämpää on se, että reissu peruuntuu sen takia, että Silke oli joutunut tänään aamulla sairaalaan :( Hieman lohtua tuo kuitenkin se, että Silke kirjoittaa, että kyse ei ole mistään vakavasta - hän ei vaan tiedä, milloin pääsee sairaalasta pois. Ja jos hän on muutama tunti sitten joutunut sairaalaan, ja kirjoittaa nyt jo sähköpostia, sekin viittaisi siihen, ettei mistään hirveän vakavasta asiasta ole kyse - onneksi.
Varis tekee selvityksen: kebab kirjoitetaan kebab englanniksi, ja kebap turkiksi. Tämä on hyvä tietää. Lähdemme ennen luentoa käymään lähikebabilassa - itse asiassa ensimmäistä kertaa tässä paikassa. Yksi Lothstrassen amerikkalainen, Conor, kehui paikkaa. Hmm, Dürüm Döner kolme euroa - sehän se pitää ottaa. Ehdimme juuri syödä sopivasti kebabit ennen luentoa, joka alkaa 15:15. Käymme taas kuuntelemassa Dr. Blockin höpinöitä 1,5 tunnin ajan...
Varis menee luennon jälkeen kämpille, minä päätän käydä vähän käveleskelemässä ja etsiskelemässä shakeria ja mömmöjä, että voisin ruveta itse sekoittelemaan omat palautusjuomani. Olimme nähneet pari kertaa jonkun mömmökaupan muutaman sadan metrin päässä asunnostamme - ja sieltähän se löytyykin. Aika pieni koppero, mutta shakerin näyttää saavan neljällä eurolla. Olin aikaisemmin katsastanut myös Karstadtin valikoiman, ja siellä shakerit maksoivat 4,5 ja 4,9 euroa - mutta ne oli aika paskoja, tämä on vähän halvempi ja parempi, joten ostan sen. Katselen myös proteiini/hiilari-shittejä, mutta ne vaikuttavat kalleilta, vaikka valikoimaa onkin ihan vitusti.
Illan ohjelmassa on jälleen kerran jääkiekkoa. Ottelu alkaa täällä klo 19. Ennen sitä ei ehdikään ihmeempiä tehdä. Ville ja Tuomas tulevat seitsemän maissa, luonnollisesti parikymmentä minuuttia myöhässä. Katsomme ottelun taas samalla porukalla. Ottelu on tällä kertaa Oulussa. Sen kummemmin tapahtumia kuvaamatta ottelu menee jälleen kerran jatkoajalle. Ratkaisu taitaa tulla suunnilleen silloin, kun ensimmäistä jatkoerää on pelattu kymmenisen minuuttia. Tällä kertaa blues voittaa... (kiroilua). Mutta he ansaitsivat voiton. Kärppien maalivahti Tarkki tekee ottelussa aivan mahtavia pelastuksia, mutta muuten Kärppien esitys on kesy.
Katsomme taas jotain muuta shittiä hetken aikaa, ennen kuin Tuomas ja Ville lähtevät kämpille, ja minä nukkumaan omaan huoneeseeni.
36. päivä, tiistai 8.4.2008 (lippujen osto jäkisotteluun)
Menemme 11.45 ergonomian saksankieliselle luennolle. Tällä kertaa paikalla ei näytä olevan muita suomalaisia. Saamme kurssin saksankielisen prujun tapaisen. Luennon jälkeen käymme mutkan Lothstrassella, josta otan salikamppeet mukaan, ja lähdemme haupparille ostamaan lippuja jääkiekko-otteluun Saksa-Suomi, joka pelataan Münchenin Olympiajäähallissa perjantaina, 11.4.2008. Liput pitäisi saada U-blockiin, koska siellä lienevät kaikki muutkin suomalaiset. Sopivasti München Ticketissä selviää, että U-blockiin on 1 lippu jäljellä! Sehän meni sopivasti, kun me tarvitsisimme kaksi. On kuitenkin parempi, että ainakin me molemmat ollaan Variksen kanssa samassa blockissa, kuin että toinen joutuisi sitten yksin eri blockiin. Ostamme kaksi lippua viereiseen blockiin, S-blockiin. Myyjä sanoo myös, että saattaa olla mahdollista, että pystymme sitten hallilla menemään tällä S-blockin lipulla myös U-blockiin katsomaan. Eli vaikuttaa hyvältä. Lippujen hinta opiskelijoille on 13,3 euroa. Käymme vetämässä normaalit 3 euron kebasch sandwichit, ennen kuin minä lähden salille ja Varis takaisin Lothstrasselle.
Salilla on ihan mukavaa tähän aikaan (jotain klo 15 tai sinne päin). Ei ole ruuhkaa, ja pystyn vetämään täydellisen treenin. Ostan automaatista normaalisti 2,5 euron palautusjuoman, kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa omia proteiini- ja hiilaripusseja. Olen takaisin Lothstrassella puoli viiden jälkeen. Otan viideltä nokoset. Herään joskus vähän ennen kuutta. Uuhhh... tänään olisi saksaa. Laitan Varikselle viestiä, että en jaksa tänäänKÄÄN venyä sinne. En jaksanut mennä edes salin jälkeen suihkuun, joten sekin pitää vielä suorittaa. Käyn suihkussa, ja sen jälkeen Tengelmannilla tekemässä ostoksia. Päätän suorittaa Geldkarten testausoperaation. Varis väitti tässä aikaisemmin, että Geldkartella ei voisi maksaa mitään ostoksia, jos kortille ei ole ladannut rahaa. Eli että se ei riittäisi, että tilillä on rahaa, vaan että kortille pitää erikseen ladata rahaa. Tämä kuulosti mielestäni täysin järjettömältä, ja viimeisten tietojen valossa Variksen väite vaikuttikin olevan virheellinen. Minulla ei ollut kuin vähän käteistä, joten jouduin toimimaan niin, että laskin ostokseni tarkkaan, että selviäisin laskusta ilmankin Geldkartea, jos se ei toimikaan. Niin, ja Geldkarte on siis paikallinen pankkikortti tai sen tapainen. Otan ostokseni kaupasta, ja menen kassalle. Tökkään myyjälle kortin. Myyjä yrittää höylätä korttia varmaan 20 kertaa, ja hölöttää jotain käsittämätöntä saksaksi ja enkuksi. En tiedä, kysyykö myyjä, vai toteaako, jotain allekirjoituksesta ja PINistä. Joka tapauksessa, en tosiaan saa maksettua ostoksiani Geldkartella. Pitää maksaa käteisellä... vittu. Lompakkoon jää yksi euro rahaa.
Illalla selvitän vielä Regensburgin matkaa skypessä Silken kanssa. Tuntuu, että olen tehnyt tämän ennenkin. Okei, kaikki vaikuttaa hyvältä. Mesetän myös suomalaisten kanssa, jolloin saan porukan kasaan samantien. Lähdemme viikonloppuna käymään Regensburgissa Variksen, Mariannen ja Heidin kanssa. Jes. Ei tarvitse miettiä enää, mitä tekee ens viikonloppuna.
Illalla ei tule muuta kummempaa tehtyä. Katselen tvkaistalla joitain suomalaisia ohjelmia hetken ajan (tai ainakin ne tuli Suomen tv:stä) ennen kuin menen nukkumaan joskus yhden jälkeen.
Salilla on ihan mukavaa tähän aikaan (jotain klo 15 tai sinne päin). Ei ole ruuhkaa, ja pystyn vetämään täydellisen treenin. Ostan automaatista normaalisti 2,5 euron palautusjuoman, kun en vieläkään ole saanut aikaiseksi ostaa omia proteiini- ja hiilaripusseja. Olen takaisin Lothstrassella puoli viiden jälkeen. Otan viideltä nokoset. Herään joskus vähän ennen kuutta. Uuhhh... tänään olisi saksaa. Laitan Varikselle viestiä, että en jaksa tänäänKÄÄN venyä sinne. En jaksanut mennä edes salin jälkeen suihkuun, joten sekin pitää vielä suorittaa. Käyn suihkussa, ja sen jälkeen Tengelmannilla tekemässä ostoksia. Päätän suorittaa Geldkarten testausoperaation. Varis väitti tässä aikaisemmin, että Geldkartella ei voisi maksaa mitään ostoksia, jos kortille ei ole ladannut rahaa. Eli että se ei riittäisi, että tilillä on rahaa, vaan että kortille pitää erikseen ladata rahaa. Tämä kuulosti mielestäni täysin järjettömältä, ja viimeisten tietojen valossa Variksen väite vaikuttikin olevan virheellinen. Minulla ei ollut kuin vähän käteistä, joten jouduin toimimaan niin, että laskin ostokseni tarkkaan, että selviäisin laskusta ilmankin Geldkartea, jos se ei toimikaan. Niin, ja Geldkarte on siis paikallinen pankkikortti tai sen tapainen. Otan ostokseni kaupasta, ja menen kassalle. Tökkään myyjälle kortin. Myyjä yrittää höylätä korttia varmaan 20 kertaa, ja hölöttää jotain käsittämätöntä saksaksi ja enkuksi. En tiedä, kysyykö myyjä, vai toteaako, jotain allekirjoituksesta ja PINistä. Joka tapauksessa, en tosiaan saa maksettua ostoksiani Geldkartella. Pitää maksaa käteisellä... vittu. Lompakkoon jää yksi euro rahaa.
Illalla selvitän vielä Regensburgin matkaa skypessä Silken kanssa. Tuntuu, että olen tehnyt tämän ennenkin. Okei, kaikki vaikuttaa hyvältä. Mesetän myös suomalaisten kanssa, jolloin saan porukan kasaan samantien. Lähdemme viikonloppuna käymään Regensburgissa Variksen, Mariannen ja Heidin kanssa. Jes. Ei tarvitse miettiä enää, mitä tekee ens viikonloppuna.
Illalla ei tule muuta kummempaa tehtyä. Katselen tvkaistalla joitain suomalaisia ohjelmia hetken ajan (tai ainakin ne tuli Suomen tv:stä) ennen kuin menen nukkumaan joskus yhden jälkeen.
35. päivä, maanantai 7.4.2008 (Blues-Kärpät)
Hoidan aamupäivällä vihdoin tvkaista-palvelun tilauksen kuntoon. Maksan visalla vitosen maksun - nyt on palvelu viikoksi. Testaan sitä samantien. Jaa, palvelussa ei näekään kuitenkaan kahden edellisen viikon ohjelmia, niin kuin olin ymmärtänyt. Eli luulin, että kun otan palvelun nyt maanantaina, pystyisin katsomaan kahden viikon takaisen maanantain ohjelmiakin. Mutta ei. Se toimiikin niin, että se rupeaa nyt tallentamaan ohjelmia, ja pystyn katsomaan niitä sitten kahden viikon ajan. Eli jos ottaisin palvelun kahdeksi viikoksi, pystyisin vielä parin viikon päästä katsomaan tämän päivän ohjelmia. Yritän katsoa testiksi joitain uutisia. Näyttää hyvältä. Ei ole kyllä valittamista kuvanlaadusta. Kello 12:30 aikoihin päätän lähteä Variksen kaveriksi Pasingin luennolle, vaikka en ole kurssia suorittamassakaan. Siellä oli kuulemma joku MIT-/Harvard-kaveri tänään puhumassa, joka on myös perustanut n yritystä, joten saattaisi olla ihan pätevä kaveri. Tällä hetkellä kaveri on töissä Marco Pololla, mutta ei vissiin kuitenkaan ihan toimitusjohtaja, mikäli oikein muistan.
Törmäämme Pasingin rautatieasemalla Tuomakseen, joka myös on tulossa luennolle. Ehdimme luennolle ajoissa, ja kuuntelemme ihan mielenkiintoisen esityksen. Luento kestää yliajalle, ja pääsemme poistumaan vasta klo 15:30 aikoihin (luennon olisi pitänyt loppua 15:15). Aloitamme matkan takaisin kohti haupparia, ja päätämme, että käymme syömässä Augustiner Bierstubessa, kun kaikilla on nälkä eikä jaksa tällä kertaa vetää hamppareita tai kebashia. Tapaamme siinä samalla myös uuden suomalaisen kaverin, Villen, joka on kolmas asukki Pekan ja Tuomaksen asunnossa. Augustiner Bierstube on sikälikin hyvä paikka, että se on sopivasti matkan varrella McFitille, jossa ajattelin käydä samalla reissulla - otin kamat heti päivällä mukaan Lothstrasselta, ettei tarvi käydä siellä kääntymässä.
Menemme haupparilta tramilla Augustiner Bierstubeen. Paikassa on tällä kertaa hyvin tilaa. Ja maanantaina näyttää olevan joku erikoiskanapäivä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että paikasta saa halvalla kanaruokia. Nam. Päätän ottaa Grosses Salattellerin, jossa on kanan rintafileetä. Tilaamme juomiksi luonnollisesti olutta - ja joudun mielettömän vittuilun kohteeksi tarjoilijan ja kavereitten saralta, kun otan vain 0,5 litran oluen. Litran oluen jälkeen ei olisi kyllä asiaa salille. Pysyn vahvasti valinnassani, vaikka tarjoilija yrittää hanakasti tarjota sitä massia. Muut siis luonnollisesti ottivat massin. Salaattilautanen on kyllä tosi hyvä valinta. Normaalia vihreää salaattia ei täältä hevillä löydä. Jos täältä joskus jotain salaattia saa, se on jotain tyyliin perunasalaattia tai muuta majoneesipohjaista mössöä. Tippeineen ja oluen kanssa ateria tulee kuitenkin maksamaan tasan yhdeksän euroa. Poistumme 17:30 aikoihin paikasta. Minä lähden eri suuntaan kuin pojat, koska menen salille. Pojat aikovat mennä vielä istuskelemaan hieman Wombat'siin, kun kuudelta alkaa happy hour...
Treeni on melko nihkeä. Sali on aivan hemmetin täynnä. Eli vaikka siellä menee hitosti aikaa, en saa tehtyä täyttä treeniä. Vituttaa. Matkakin kestää aivan hemmetin kauan takaisin Lothstrasselle. Olen takaisin siellä vasta seitsemän jälkeen. Illan suunnitelma on katsoa SM-liigan toinen finaaliottelu Blues-Kärpät. Kärpät oli voittanut ensimmäisen finaaliottelun kotonaan. Tämän päivän ottelu pelataan Espoossa. Tuomas ja Villekin aikovat tulla katsomaan matsia, eli todennäköisesti katsomme sen neljästään. Käyn suihkussa ja menen sitten Variksen huoneeseen, kun siellä on tarkoitus katsoa matsi - Variksella on isompi näyttö koneessaan, ja oikea kuvasuhde. Hetken arpomisen jälkeen saamme aloitettua matsin katsomisen kahdeksan maissa, tunti suunniteltua myöhemmin. Matsi on todella hieno, ja menee lopulta jatkoajalle. Myös amerikkalainen Greg tulee seuraamaan ottelua jossain vaiheessa. Variksen pitää poistua ottelun yhdessä vaiheessa tunniksi, kun hänen kerroksessa sattuu just tänään olemaan joku Floor Meetingi. Puhuvat siellä jostain hemmetin tärkeistä asioista, jotka koskee niiden kerrosta. Minä olen eri kerroksesta, joten voimme kolmestaan Tuomaksen ja Villen kanssa jäädä seuraamaan ottelua. Ottelu loppuu lopulta Kärppien voittoon ajassa noin 90 minuuttia, eli hemmetin myöhään. Yli puolitoista kertaa normaalin ottelun verran. Huomenna luen netistä, että ottelu oli itse asiassa Suomen playoff-historian 8. pisin. Pisin ottelu oli kestänyt yli 120 minuuttia joskus... huhhuh.
Katsomme vielä ottelun jälkeen illan päätteeksi X-Files-leffan, senkin tvkaista-palvelun kautta. Olemme kaikki sitä mieltä, että palvelun kuvanlaatu on erinomainen. Kiekon seuraaminenkin ottelussa oli yllättävän helppoa. Kuvanlaatu oli netin kautta paljon parempi kuin mitä normaalissa lähetyksessä, jos Suomessa katsoisi tv:tä. Ville ja Tuomas lähtevät kotiin. Jostain syystä tutkimme Variksen kanssa vielä netistä Apache-helikoptereiden tekniikkaa, ennen kuin painun omaan huoneeseeni...
Menen nukkumaan klo 2-3.
Törmäämme Pasingin rautatieasemalla Tuomakseen, joka myös on tulossa luennolle. Ehdimme luennolle ajoissa, ja kuuntelemme ihan mielenkiintoisen esityksen. Luento kestää yliajalle, ja pääsemme poistumaan vasta klo 15:30 aikoihin (luennon olisi pitänyt loppua 15:15). Aloitamme matkan takaisin kohti haupparia, ja päätämme, että käymme syömässä Augustiner Bierstubessa, kun kaikilla on nälkä eikä jaksa tällä kertaa vetää hamppareita tai kebashia. Tapaamme siinä samalla myös uuden suomalaisen kaverin, Villen, joka on kolmas asukki Pekan ja Tuomaksen asunnossa. Augustiner Bierstube on sikälikin hyvä paikka, että se on sopivasti matkan varrella McFitille, jossa ajattelin käydä samalla reissulla - otin kamat heti päivällä mukaan Lothstrasselta, ettei tarvi käydä siellä kääntymässä.
Menemme haupparilta tramilla Augustiner Bierstubeen. Paikassa on tällä kertaa hyvin tilaa. Ja maanantaina näyttää olevan joku erikoiskanapäivä, joka tarkoittaa käytännössä sitä, että paikasta saa halvalla kanaruokia. Nam. Päätän ottaa Grosses Salattellerin, jossa on kanan rintafileetä. Tilaamme juomiksi luonnollisesti olutta - ja joudun mielettömän vittuilun kohteeksi tarjoilijan ja kavereitten saralta, kun otan vain 0,5 litran oluen. Litran oluen jälkeen ei olisi kyllä asiaa salille. Pysyn vahvasti valinnassani, vaikka tarjoilija yrittää hanakasti tarjota sitä massia. Muut siis luonnollisesti ottivat massin. Salaattilautanen on kyllä tosi hyvä valinta. Normaalia vihreää salaattia ei täältä hevillä löydä. Jos täältä joskus jotain salaattia saa, se on jotain tyyliin perunasalaattia tai muuta majoneesipohjaista mössöä. Tippeineen ja oluen kanssa ateria tulee kuitenkin maksamaan tasan yhdeksän euroa. Poistumme 17:30 aikoihin paikasta. Minä lähden eri suuntaan kuin pojat, koska menen salille. Pojat aikovat mennä vielä istuskelemaan hieman Wombat'siin, kun kuudelta alkaa happy hour...
Treeni on melko nihkeä. Sali on aivan hemmetin täynnä. Eli vaikka siellä menee hitosti aikaa, en saa tehtyä täyttä treeniä. Vituttaa. Matkakin kestää aivan hemmetin kauan takaisin Lothstrasselle. Olen takaisin siellä vasta seitsemän jälkeen. Illan suunnitelma on katsoa SM-liigan toinen finaaliottelu Blues-Kärpät. Kärpät oli voittanut ensimmäisen finaaliottelun kotonaan. Tämän päivän ottelu pelataan Espoossa. Tuomas ja Villekin aikovat tulla katsomaan matsia, eli todennäköisesti katsomme sen neljästään. Käyn suihkussa ja menen sitten Variksen huoneeseen, kun siellä on tarkoitus katsoa matsi - Variksella on isompi näyttö koneessaan, ja oikea kuvasuhde. Hetken arpomisen jälkeen saamme aloitettua matsin katsomisen kahdeksan maissa, tunti suunniteltua myöhemmin. Matsi on todella hieno, ja menee lopulta jatkoajalle. Myös amerikkalainen Greg tulee seuraamaan ottelua jossain vaiheessa. Variksen pitää poistua ottelun yhdessä vaiheessa tunniksi, kun hänen kerroksessa sattuu just tänään olemaan joku Floor Meetingi. Puhuvat siellä jostain hemmetin tärkeistä asioista, jotka koskee niiden kerrosta. Minä olen eri kerroksesta, joten voimme kolmestaan Tuomaksen ja Villen kanssa jäädä seuraamaan ottelua. Ottelu loppuu lopulta Kärppien voittoon ajassa noin 90 minuuttia, eli hemmetin myöhään. Yli puolitoista kertaa normaalin ottelun verran. Huomenna luen netistä, että ottelu oli itse asiassa Suomen playoff-historian 8. pisin. Pisin ottelu oli kestänyt yli 120 minuuttia joskus... huhhuh.
Katsomme vielä ottelun jälkeen illan päätteeksi X-Files-leffan, senkin tvkaista-palvelun kautta. Olemme kaikki sitä mieltä, että palvelun kuvanlaatu on erinomainen. Kiekon seuraaminenkin ottelussa oli yllättävän helppoa. Kuvanlaatu oli netin kautta paljon parempi kuin mitä normaalissa lähetyksessä, jos Suomessa katsoisi tv:tä. Ville ja Tuomas lähtevät kotiin. Jostain syystä tutkimme Variksen kanssa vielä netistä Apache-helikoptereiden tekniikkaa, ennen kuin painun omaan huoneeseeni...
Menen nukkumaan klo 2-3.
34. päivä sunnuntai, 6.4.2008 (normi leposunnuntai)
Herään klo 13 aikoihin. Vaihdetaan Variksen kanssa kuulumiset eilisestä. Toteamme, että tvkaista.fi on palvelu, jonka avulla tulemme seuraavalla viikolla katsomaan SM-liigan ottelut Saksasta käsin. Saan varmistuksen, että otteluita ei voi katsoa suorana, mutta se on voi voi. Varaamme Turkin hostellin. Nukun iltaviiden ja -seitsemän välillä parin tunnin päiväunet, jotka tekevät ihan hyvää. Totean, että rahaa on mennyt tosiaan ihan oikeasti ensimmäisen kuukauden aikana ihan vitusti - luokkaa 1500 euroa. All-in.
Illalla rupean taistelemaan vielä e-bayn kanssa. Pitäisi huutaa Deuter Quantum -rinkka sieltä itselle. Aloitan rekisteröitymisprosessin 45 minuuttia ennen huutokaupan päättymistä, klo 20:45. E-baylta pitäisi tulla s-postia yliopiston osoitteeseeni. Saankin sieltä kohta postia. Yritän etsiä linkkiä, jolla aktivoisin tilini - en löydä sellaista. Kello on 21:10. Päivittelen hermostuneena postilaatikkoa, mutta s-postia ei näy. Ensimmäinen s-posti oli ilmeisesti vain joku, missä oli listattu joitain e-bayn käyttöehtoja. Katson roskapostikansiostakin - ei ole sielläkään. Yritän muuttaa ebayn sähköpostiosoitetta, että posti tulisi toiseen osoitteeseen. Saan taas ehtosähköpostin operamailin osoitteeseen. Kello on 21:20 ja alan menettää toivon. Oikeaa sähköpostia ei näy. Yritän vielä muutamaan minuuttia ennen huutokaupan päättymistä tarkastaa molemmat s-postilaatikot. Uijui, Operamailiin on tullut vahvistussähköposti - aikaa huutokaupan päättymiseen 2 minuuttia! Kiire! Klik ja klik, tilin avaaminen onnistuu. Minuutti aikaa! Menen huutamaan. Yritän tarjota euroa enemmän kuin korkein tarjous. Ei mene läpi, joku ehti tarjota välissä enemmän, yritän vielä uudestaan... ei voittoa. Ja huutokauppa päättyi. Lähtöhinta rinkalla 70 euroa, viimeisen minuutin aikana se nousi tuosta 92 euroon. Ja viimeisen minuutin aikana tuli 5 huutoa, eli käytännössä kaikki, mitä reppua ylipäänsä huudettiin. Rankkaa...
Avaudun skypessä kaverilleni ebayn paskasta systeemistä ja siitä, etten saanut ostettua rinkkaa. Yritän etsiä jotain toista rinkkaa, mutta en onnistu löytämään. Löydän yhden tosi hyvältä vaikuttavan ebay-tarjouksen samasta rinkasta, mutta se osoittautuu vain kusetukseksi. Rinkan löytäminen jää tulevaisuuteen... Seuraavaksi kamera-asian selvittäminen. Totean, että vesi lienee tehnyt korjaamatonta tuhoa kameraan. Kameran näytössä näkyy joku ihme "tahra" - epäilen, että se on jossain objektiivin sisällä. Mutta voi olla näytössäkin, mikä olisi huomattavasti mukavampaa. Siirrän kuvat koneelle. Totean, että kuvissa ei näy sitä tahraa, eli vika oli näytössä. Jes! Juttelen tästäkin asiasta kaverini kanssa skypessä, ja tulemme siihen tulokseen, että minun kannattaa purkaa kamerasta ainakin akku erilleen, ja antaa sen vaan kuivua parin päivän ajan - ja toivoa parasta. Vesi on myrkkyä kameralle.
Se päivä oli siinä. Nukkumaan yhden maissa.
Illalla rupean taistelemaan vielä e-bayn kanssa. Pitäisi huutaa Deuter Quantum -rinkka sieltä itselle. Aloitan rekisteröitymisprosessin 45 minuuttia ennen huutokaupan päättymistä, klo 20:45. E-baylta pitäisi tulla s-postia yliopiston osoitteeseeni. Saankin sieltä kohta postia. Yritän etsiä linkkiä, jolla aktivoisin tilini - en löydä sellaista. Kello on 21:10. Päivittelen hermostuneena postilaatikkoa, mutta s-postia ei näy. Ensimmäinen s-posti oli ilmeisesti vain joku, missä oli listattu joitain e-bayn käyttöehtoja. Katson roskapostikansiostakin - ei ole sielläkään. Yritän muuttaa ebayn sähköpostiosoitetta, että posti tulisi toiseen osoitteeseen. Saan taas ehtosähköpostin operamailin osoitteeseen. Kello on 21:20 ja alan menettää toivon. Oikeaa sähköpostia ei näy. Yritän vielä muutamaan minuuttia ennen huutokaupan päättymistä tarkastaa molemmat s-postilaatikot. Uijui, Operamailiin on tullut vahvistussähköposti - aikaa huutokaupan päättymiseen 2 minuuttia! Kiire! Klik ja klik, tilin avaaminen onnistuu. Minuutti aikaa! Menen huutamaan. Yritän tarjota euroa enemmän kuin korkein tarjous. Ei mene läpi, joku ehti tarjota välissä enemmän, yritän vielä uudestaan... ei voittoa. Ja huutokauppa päättyi. Lähtöhinta rinkalla 70 euroa, viimeisen minuutin aikana se nousi tuosta 92 euroon. Ja viimeisen minuutin aikana tuli 5 huutoa, eli käytännössä kaikki, mitä reppua ylipäänsä huudettiin. Rankkaa...
Avaudun skypessä kaverilleni ebayn paskasta systeemistä ja siitä, etten saanut ostettua rinkkaa. Yritän etsiä jotain toista rinkkaa, mutta en onnistu löytämään. Löydän yhden tosi hyvältä vaikuttavan ebay-tarjouksen samasta rinkasta, mutta se osoittautuu vain kusetukseksi. Rinkan löytäminen jää tulevaisuuteen... Seuraavaksi kamera-asian selvittäminen. Totean, että vesi lienee tehnyt korjaamatonta tuhoa kameraan. Kameran näytössä näkyy joku ihme "tahra" - epäilen, että se on jossain objektiivin sisällä. Mutta voi olla näytössäkin, mikä olisi huomattavasti mukavampaa. Siirrän kuvat koneelle. Totean, että kuvissa ei näy sitä tahraa, eli vika oli näytössä. Jes! Juttelen tästäkin asiasta kaverini kanssa skypessä, ja tulemme siihen tulokseen, että minun kannattaa purkaa kamerasta ainakin akku erilleen, ja antaa sen vaan kuivua parin päivän ajan - ja toivoa parasta. Vesi on myrkkyä kameralle.
Se päivä oli siinä. Nukkumaan yhden maissa.
torstai 10. huhtikuuta 2008
33. päivä, lauantai 5.4.2008 (Panimokierros ja Rockstudio)
Herään aamulla 9.30 aikoihin. Syön aamupalaksi banaanin. Käyn klo 10 aikoihin katsomassa yläkerrasta, ovatko Varis ja Jonathan heränneet. Olemme kolmestaan lähdössä Lothstrasselta panimokierrokselle. Panimokierros alkaa Sedlinger torilta 10.45. Olen vielä ennen lähtöämme yhteydessä mesen välityksellä Marianneen. Tyttöjen asuinpaikasta panimokierrokselle on lähdössä Marianne ja Heidi. He aikovat lähteä liikkeelle klo 10.15. Yritämme mennä samalla tramilla, mutta me myöhästymme vähän tuosta aikataulusta, emmekä näe tyttöjä ainakaan siinä tramissa, mihin me ehdimme. Lopulta pääsemme Sedlinger torille, tramin ja U-bahnin välityksellä.
Löydämme checkpointin, ja siellä seisoskeleekin jo joitain tuttuja amerikkalaisia, joista muistan vain Ericin nimeltä. Ericillä oli joitain tanskalaisia juuria - hauska kaveri. Pian väkeä alkaa tulla paikalle enemmänkin. Joku saksalainen ottaa kaikilta nimet ylös kirjoittaen ne muistivihkoon. En edes yritä saada nimeäni oikein sanomalla tai tavaamalla, joten kaivan opiskelijakorttini esille, ja näytän nimeni suoraan siitä - mikä osoittautuu oikeaksi ratkaisuksi, koska opiskelijakortistakin nimen kopiointi vaikuttaa olevan erittäin vaikeaa saksalaiselle. Hemmo onnistuu kirjoittamaan sukunimestäni varmaan kolme kirjainta väärin, ennen kuin onnistuu saamaan sen oikeaan muotoon. Hän kysyykin minulta, mistä maasta olen. Kun vastaan, että Suomesta, hän hymyilee kasvoillaan "niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata"-ilme. Kierrokselle näyttää osallistuvan kaiken kaikkiaan 6 suomalaista: minä, Varis, Marianne, Heidi, Jenni ja Eriko. Eriko on alunperin Japanista, mutta asunut sen verran kauan Suomessa, että osaa esimerkiksi puhua suomea, joten lasken hänet suomalaiseksi.
Kello 11 kierros käynnistyy. Tykkään esittelijästä. Hän puhuu nopeaa, mutta selkeää englantia. Kiertelemme Münchenin erinäköisiä kaljaan liittyviä kohteita. Kierroksella näkee muutenkin ihan mukavasti Müncheniä. Viktuelienmarktilla pääsemme maistelemaan oluita. Münchenissä on kuusi panimoa, ja saamme jokaisen panimon Helles-olutta vajaan desilitran. Tuo määrä on kyllä ihan riittävä, koska tahti on melko nopea - tai sitten tahtia olisi voinut hidastaa. Panimot ovat Löwenbräu, Hofbräu, Hacker-Pschorr, Augustiner, Paulaner ja Spaten. Kierros kestää noin kaksi tuntia, ja päättyy Paulanerin panimolle - tämä oli kierroksen ainoa varsinainen panimovierailu. Täytyy sanoa, että kierros tarjosi todella hyvin vastinetta viidelle eurolle, minkä se maksoi. Saamme paulanerin panimolla/ravintolassa yhden ilmaisen oluen, sekä Brotzeitin, mikä sanakirjan mukaan näyttää tarkoittavan välipalaa. Käytännössä se oli pöydän keskelle laitettu tarjoiluvati, joka oli lastattu kaikenmaailman leikkeleillä, juustolla, salaatilla, levitteillä yms. Lisäksi oli vati, jossa oli leipää, jonka kanssa lihatarjoiluvadin antimista pystyi nauttimaan. Välipala oli erittäin hyvä mielestäni.
Päädyin istumaan samaan pöytään Jennin, Erikon ja neljän brasilialaisiksi osoittautuneiden henkilön kanssa. Se oli ihan mukavaa. Uusien, "outojen" ihmisten kanssa juttelu on aina hyvää ajanvietettä, ja kielitaitokin paranee ainakin periaatteessa. Johonkin aikaan päivällä porukka rupeaa lähtemään Paulanerilta, ja sinne jää minun lisäkseni pelkästään Varis, Jonathan, Heidi ja Marianne. Suunnistamme Paulanerilta Englischer Garteniin, kun ilma on kuitenkin melko hyvä. Matkan varrella pysähdymme poseeraamaan jonkun vesilähdeveistoksen kohdalle. Luonnollisesti minä pudotan tässä vaiheessa kamerani veteen, ja olen tästä erittäin vittuuntunut. Yritän kuivata sitä vähän, ja tungen sen takaisin takin taskuun. En pidä enää koskaan kameraa missään muussa takin taskussa kuin povitaskussa! Aurinko paistaa ajoittain. Englischer Gartenissa menemme Chinesischer Turmiin, eli hemmetin isoon Biergarteniin. Juomme yhdet massit - ja meillä on hemmetin kylmä. Rangaistukseksi kylmästä ilmasta lähdemme paikasta massit kourassa - eli käytännössä ostamme litran tuopit panttia vastaan, joka oli luokkaa 1,5 euroa.
Matka takaisin kämpille kestää puolisen tuntia. Varis onnistuu kilistelemään omaa tuoppiaan useamman kerran omaa tuoppiani vasten - ja tietenkin 3 minuuttia ennen kuin olemme perillä, tällaisen kolliision seurauksena minun tuoppiini ilmestyy halkeama, ja Variksen tuoppi säilyy ehjänä. Luonnollisesti näin... Tytöt jatkavat tramilla omaan kämppäänsä, ja me menemme Variksen ja Jonathanin kanssa puuhaamaan steam bathia (höyrykylpyä) asuntoomme. Tämä on sama viritys, josta kirjoitin joskus kuukausi sitten: suihkusta ovet ja ikkunat kiinni, patterit täysille, kaikki hanat auki niin kuumalle kuin ne saa, ja talouspaperia vähän viemärin päälle. Sitten sinne istuskelemaan ja nauttimaan hieman olutta... todella kivaa ulkona jäätymisen jälkeen.
Nostamme tunnelmaa illan päätteeksi hieman oluella ja vodkalla. Suunnitelma Rockstudiosta on vielä elossa. Tytöt tulevat Lothstrasselle joskus klo 23 maissa, ja aloitamme siirtymisen Rockstudiota kohti ihan kohtuukokoisella porukalla. Varis päättää erota porukastamme haupparilla käytyään burger kingillä, kun joudumme odottamaan hetken aikaa tarmia - ja myöhästyy luonnollisesti sitten tuosta tramista, mihin muut ehdimme.
Rockstudio on mahtava paikka! Musiikki on just sitä, mitä pitääkin. Volyymi on vaan hemmetin isolla. 0,33 litran Beck's olut 2 euroa, 2 cl jägershot 1 euron. Ei kovin halpaa, mutta ei mahdottoman kallistakaan, ei ainakaan jägershottien osalta. Ilta on hieno... jossain vaiheessa Rockstudioon ilmestyy myös hirveä lössi lisää porukkaa Lothstrasselta - fiilis tanssilattialla on katossa. Ja viihdymmekin paikassa pitkään. Poistumme joskus klo 4 aikoihin. Joudumme odottamaan puoli tuntia tramia. Joku keksii hienon idean afterpartyista tyttöjen luona, joten menemme luonnollisesti sinne. Matt ja Catharyn, Lothstrassen asukkaita, jotka olivat hieman omissa oloissaan, jäävät äimistelemään Lothstrassen pysäkille, että "Mitä vittua, tää on meidän pysäkki, miksei kukaan muu nouse pois!?".
Viihdymme jatkoilla lähes seitsemään asti... sitten lähdemme aivan hemmetin freesissä kunnossa vihdoin oikeasti Lothstrassea kohti porukalla minä, Jonathan, Pavel ja joku saksalainen heppu, jonka nimeä en nyt muista. Otan kuvia porukasta. Kuvat näyttää aivan hemmetin friikeiltä. Tuleeko kamerani toipumaan koskaan vesireissustaan? Tämä jännitysnäytelmä selviää blogin tulevissa jatko-osissa.
Nukkumaan seitsemän maissa...
Löydämme checkpointin, ja siellä seisoskeleekin jo joitain tuttuja amerikkalaisia, joista muistan vain Ericin nimeltä. Ericillä oli joitain tanskalaisia juuria - hauska kaveri. Pian väkeä alkaa tulla paikalle enemmänkin. Joku saksalainen ottaa kaikilta nimet ylös kirjoittaen ne muistivihkoon. En edes yritä saada nimeäni oikein sanomalla tai tavaamalla, joten kaivan opiskelijakorttini esille, ja näytän nimeni suoraan siitä - mikä osoittautuu oikeaksi ratkaisuksi, koska opiskelijakortistakin nimen kopiointi vaikuttaa olevan erittäin vaikeaa saksalaiselle. Hemmo onnistuu kirjoittamaan sukunimestäni varmaan kolme kirjainta väärin, ennen kuin onnistuu saamaan sen oikeaan muotoon. Hän kysyykin minulta, mistä maasta olen. Kun vastaan, että Suomesta, hän hymyilee kasvoillaan "niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata"-ilme. Kierrokselle näyttää osallistuvan kaiken kaikkiaan 6 suomalaista: minä, Varis, Marianne, Heidi, Jenni ja Eriko. Eriko on alunperin Japanista, mutta asunut sen verran kauan Suomessa, että osaa esimerkiksi puhua suomea, joten lasken hänet suomalaiseksi.
Kello 11 kierros käynnistyy. Tykkään esittelijästä. Hän puhuu nopeaa, mutta selkeää englantia. Kiertelemme Münchenin erinäköisiä kaljaan liittyviä kohteita. Kierroksella näkee muutenkin ihan mukavasti Müncheniä. Viktuelienmarktilla pääsemme maistelemaan oluita. Münchenissä on kuusi panimoa, ja saamme jokaisen panimon Helles-olutta vajaan desilitran. Tuo määrä on kyllä ihan riittävä, koska tahti on melko nopea - tai sitten tahtia olisi voinut hidastaa. Panimot ovat Löwenbräu, Hofbräu, Hacker-Pschorr, Augustiner, Paulaner ja Spaten. Kierros kestää noin kaksi tuntia, ja päättyy Paulanerin panimolle - tämä oli kierroksen ainoa varsinainen panimovierailu. Täytyy sanoa, että kierros tarjosi todella hyvin vastinetta viidelle eurolle, minkä se maksoi. Saamme paulanerin panimolla/ravintolassa yhden ilmaisen oluen, sekä Brotzeitin, mikä sanakirjan mukaan näyttää tarkoittavan välipalaa. Käytännössä se oli pöydän keskelle laitettu tarjoiluvati, joka oli lastattu kaikenmaailman leikkeleillä, juustolla, salaatilla, levitteillä yms. Lisäksi oli vati, jossa oli leipää, jonka kanssa lihatarjoiluvadin antimista pystyi nauttimaan. Välipala oli erittäin hyvä mielestäni.
Päädyin istumaan samaan pöytään Jennin, Erikon ja neljän brasilialaisiksi osoittautuneiden henkilön kanssa. Se oli ihan mukavaa. Uusien, "outojen" ihmisten kanssa juttelu on aina hyvää ajanvietettä, ja kielitaitokin paranee ainakin periaatteessa. Johonkin aikaan päivällä porukka rupeaa lähtemään Paulanerilta, ja sinne jää minun lisäkseni pelkästään Varis, Jonathan, Heidi ja Marianne. Suunnistamme Paulanerilta Englischer Garteniin, kun ilma on kuitenkin melko hyvä. Matkan varrella pysähdymme poseeraamaan jonkun vesilähdeveistoksen kohdalle. Luonnollisesti minä pudotan tässä vaiheessa kamerani veteen, ja olen tästä erittäin vittuuntunut. Yritän kuivata sitä vähän, ja tungen sen takaisin takin taskuun. En pidä enää koskaan kameraa missään muussa takin taskussa kuin povitaskussa! Aurinko paistaa ajoittain. Englischer Gartenissa menemme Chinesischer Turmiin, eli hemmetin isoon Biergarteniin. Juomme yhdet massit - ja meillä on hemmetin kylmä. Rangaistukseksi kylmästä ilmasta lähdemme paikasta massit kourassa - eli käytännössä ostamme litran tuopit panttia vastaan, joka oli luokkaa 1,5 euroa.
Matka takaisin kämpille kestää puolisen tuntia. Varis onnistuu kilistelemään omaa tuoppiaan useamman kerran omaa tuoppiani vasten - ja tietenkin 3 minuuttia ennen kuin olemme perillä, tällaisen kolliision seurauksena minun tuoppiini ilmestyy halkeama, ja Variksen tuoppi säilyy ehjänä. Luonnollisesti näin... Tytöt jatkavat tramilla omaan kämppäänsä, ja me menemme Variksen ja Jonathanin kanssa puuhaamaan steam bathia (höyrykylpyä) asuntoomme. Tämä on sama viritys, josta kirjoitin joskus kuukausi sitten: suihkusta ovet ja ikkunat kiinni, patterit täysille, kaikki hanat auki niin kuumalle kuin ne saa, ja talouspaperia vähän viemärin päälle. Sitten sinne istuskelemaan ja nauttimaan hieman olutta... todella kivaa ulkona jäätymisen jälkeen.
Nostamme tunnelmaa illan päätteeksi hieman oluella ja vodkalla. Suunnitelma Rockstudiosta on vielä elossa. Tytöt tulevat Lothstrasselle joskus klo 23 maissa, ja aloitamme siirtymisen Rockstudiota kohti ihan kohtuukokoisella porukalla. Varis päättää erota porukastamme haupparilla käytyään burger kingillä, kun joudumme odottamaan hetken aikaa tarmia - ja myöhästyy luonnollisesti sitten tuosta tramista, mihin muut ehdimme.
Rockstudio on mahtava paikka! Musiikki on just sitä, mitä pitääkin. Volyymi on vaan hemmetin isolla. 0,33 litran Beck's olut 2 euroa, 2 cl jägershot 1 euron. Ei kovin halpaa, mutta ei mahdottoman kallistakaan, ei ainakaan jägershottien osalta. Ilta on hieno... jossain vaiheessa Rockstudioon ilmestyy myös hirveä lössi lisää porukkaa Lothstrasselta - fiilis tanssilattialla on katossa. Ja viihdymmekin paikassa pitkään. Poistumme joskus klo 4 aikoihin. Joudumme odottamaan puoli tuntia tramia. Joku keksii hienon idean afterpartyista tyttöjen luona, joten menemme luonnollisesti sinne. Matt ja Catharyn, Lothstrassen asukkaita, jotka olivat hieman omissa oloissaan, jäävät äimistelemään Lothstrassen pysäkille, että "Mitä vittua, tää on meidän pysäkki, miksei kukaan muu nouse pois!?".
Viihdymme jatkoilla lähes seitsemään asti... sitten lähdemme aivan hemmetin freesissä kunnossa vihdoin oikeasti Lothstrassea kohti porukalla minä, Jonathan, Pavel ja joku saksalainen heppu, jonka nimeä en nyt muista. Otan kuvia porukasta. Kuvat näyttää aivan hemmetin friikeiltä. Tuleeko kamerani toipumaan koskaan vesireissustaan? Tämä jännitysnäytelmä selviää blogin tulevissa jatko-osissa.
Nukkumaan seitsemän maissa...
keskiviikko 9. huhtikuuta 2008
32. päivä, perjantai 4.4.2008 (leffan katsomista)
Huomaamme, että SM-liigan finaalipelit ovat ajankohtaisia. Käytämme aamupäivän ja päivän sen selvittämiseen, miten otteluita voisi Saksasta käsin katsoa. Ratkaisua ei oikein löydy. Jätän suomalaiset.de-foorumille kysymyksen, jos vaikka joku sattuisi tietämään jonkun ratkaisun ongelmaan. Ilmeisesti nelonen on ainoa kanava, joka lähettää ottelut, eikä nelosen nettitv:n valikoimassa näytä olevan kehumista - ainakaan finaalipelejä sieltä ei löydy.
Iltapäivällä lähdemme kauppoihin. Pitäisi saada ostettua Varikselle rinkankuljetuspussi lentokonematkailua varten. Ja minun pitäisi edelleenkin löytää se varsinainen rinkka. Käymme parissa liikkeessä. Rinkka jää vielä ostamatta. Varis ostaa rinkan kuljetussuojan vitosella tjsp. Suomalaiseen tapaamme syömme taas Marienplatzilla jäätelöä - kukaan muu ei syö. En tiedä, kuinka lämmin (kylmä) siellä oli...
Minä jatkan vielä suoraan salille kauppareissultamme. Ensin käymme vetämässä vakio-kebash-paikassamme Döner sandwichit kolmella eurolla. Nyt jaksaa nostaa rautaa salilla. Treeni on hyvä. Olen takaisin kämpillä puoli yhdeksän aikoihin. Käyn suihkussa, ja sitten menen ihmettelemään, mitä Varis hommaa. Päätämme pelata Jonathanin kanssa lisää vähän Beer Pongia, johon tutustuimme viime lauantaina Scheissefestillä. Saamme haalittua kokoon 13 punaista muovikuppia, jotka peliin tarvimme - 6 kummallekin joukkueelle, sekä yksi kuppi pallon puhdistamiseen. Kellarissa on joitain saksalaisia ja amerikkalaisia pelaamassa pöytäfutista. Saamme neljännen pelaajan Alexista. Minä ja Alex vastaan Varis ja Jonathan. Peli on hieno alkukankeutta lukuunottamatta. Tärkeintä on lopetus: saan hoidettua viimeisen kupin. Muuten pelimme olikin melko lailla Alexin varassa. Jonathan ja Varis olivat todella epäonnisia tässä pelissä...
Vaihdamme joukkueita: minä ja Varis vastaan Jonathan ja saksalainen kaveri, jonka nimeksi osoittautuu Christian. Meidät löylytetään totaalisesti. Emme osu Variksen kanssa yhteenkään kuppiin! Jumaliste... 6-0 toisinsanoen. Seuraavaksi pelaamme pöytäfutista samoilla joukkueilla. Ensimmäisessä ottelussa olemme Variksen kanssa taas aika selkeästi alakynnessä. Pöytä hajoaa yhdessä vaiheessa, mutta se korjataan patenttiratkaisulla väliaikaisesti. Seuraavassa ottelussa pääsemme peliin mukaan, ja olemme jopa voitolla moneen kertaan. Lopulta tilanne on 9-9, eli seuraavan maalin tekijä voittaa. Ja senhän arvaa, kuka sen tekee. Unelman mureneminen ottaa koville...
Suomalaiset Ulla ja Sanna tulevat myös paikalle. He eivät suostu kuitenkaan pelaamaan beer pongia. Menemme lopulta katsomaan leffaa yläkertaan kuusistaan. Rupeamme katsomaan elokuvaa 300, mutta Ulla ja Sanna eivät jostain syystä tykkää leffasta, joten lopetamme sen 10 minuutin katsomisen jälkeen. En oikein ymmärrä. Tuon leffan pitäisi mielestäni kuitenkin tarjota jotain sekä miehille että naisille. Vaihdamme Simpsons movieen. Katsomme sen saksaksi, mikä on tosi jees. Kun kyseessä on kuitenkin tuttu leffa, niin ei haittaa, että ei ymmärrä kaikkea. Mutta itse dubbaus on kyllä oikeasti aivan HIRVEÄ. Homer kuulostaa niin väärältä... saksalaiset menettävät paljon, jos katsovat simpsoneita vain dubattuna.
Leffan päätyttyä Ulla ja Sanna poistuvat paikalta. Me muut jäämme vielä hetkeksi katsomaan Pirates of the caribbeania, mutta puolen tunnin katsomisen jälkeen viimeisetkin (minä ja Jonathan) väsähdämme. Kikkailen vielä jotain tietokoneen kanssa, ennen kuin menen nukkumaan joskus klo 2-3. Huomenna pitäisi jaksaa herätä yhdeksän jälkeen, että ehtii panimokierrokselle, joka alkaa klo 10.45. Tuskaa...
Iltapäivällä lähdemme kauppoihin. Pitäisi saada ostettua Varikselle rinkankuljetuspussi lentokonematkailua varten. Ja minun pitäisi edelleenkin löytää se varsinainen rinkka. Käymme parissa liikkeessä. Rinkka jää vielä ostamatta. Varis ostaa rinkan kuljetussuojan vitosella tjsp. Suomalaiseen tapaamme syömme taas Marienplatzilla jäätelöä - kukaan muu ei syö. En tiedä, kuinka lämmin (kylmä) siellä oli...
Minä jatkan vielä suoraan salille kauppareissultamme. Ensin käymme vetämässä vakio-kebash-paikassamme Döner sandwichit kolmella eurolla. Nyt jaksaa nostaa rautaa salilla. Treeni on hyvä. Olen takaisin kämpillä puoli yhdeksän aikoihin. Käyn suihkussa, ja sitten menen ihmettelemään, mitä Varis hommaa. Päätämme pelata Jonathanin kanssa lisää vähän Beer Pongia, johon tutustuimme viime lauantaina Scheissefestillä. Saamme haalittua kokoon 13 punaista muovikuppia, jotka peliin tarvimme - 6 kummallekin joukkueelle, sekä yksi kuppi pallon puhdistamiseen. Kellarissa on joitain saksalaisia ja amerikkalaisia pelaamassa pöytäfutista. Saamme neljännen pelaajan Alexista. Minä ja Alex vastaan Varis ja Jonathan. Peli on hieno alkukankeutta lukuunottamatta. Tärkeintä on lopetus: saan hoidettua viimeisen kupin. Muuten pelimme olikin melko lailla Alexin varassa. Jonathan ja Varis olivat todella epäonnisia tässä pelissä...
Vaihdamme joukkueita: minä ja Varis vastaan Jonathan ja saksalainen kaveri, jonka nimeksi osoittautuu Christian. Meidät löylytetään totaalisesti. Emme osu Variksen kanssa yhteenkään kuppiin! Jumaliste... 6-0 toisinsanoen. Seuraavaksi pelaamme pöytäfutista samoilla joukkueilla. Ensimmäisessä ottelussa olemme Variksen kanssa taas aika selkeästi alakynnessä. Pöytä hajoaa yhdessä vaiheessa, mutta se korjataan patenttiratkaisulla väliaikaisesti. Seuraavassa ottelussa pääsemme peliin mukaan, ja olemme jopa voitolla moneen kertaan. Lopulta tilanne on 9-9, eli seuraavan maalin tekijä voittaa. Ja senhän arvaa, kuka sen tekee. Unelman mureneminen ottaa koville...
Suomalaiset Ulla ja Sanna tulevat myös paikalle. He eivät suostu kuitenkaan pelaamaan beer pongia. Menemme lopulta katsomaan leffaa yläkertaan kuusistaan. Rupeamme katsomaan elokuvaa 300, mutta Ulla ja Sanna eivät jostain syystä tykkää leffasta, joten lopetamme sen 10 minuutin katsomisen jälkeen. En oikein ymmärrä. Tuon leffan pitäisi mielestäni kuitenkin tarjota jotain sekä miehille että naisille. Vaihdamme Simpsons movieen. Katsomme sen saksaksi, mikä on tosi jees. Kun kyseessä on kuitenkin tuttu leffa, niin ei haittaa, että ei ymmärrä kaikkea. Mutta itse dubbaus on kyllä oikeasti aivan HIRVEÄ. Homer kuulostaa niin väärältä... saksalaiset menettävät paljon, jos katsovat simpsoneita vain dubattuna.
Leffan päätyttyä Ulla ja Sanna poistuvat paikalta. Me muut jäämme vielä hetkeksi katsomaan Pirates of the caribbeania, mutta puolen tunnin katsomisen jälkeen viimeisetkin (minä ja Jonathan) väsähdämme. Kikkailen vielä jotain tietokoneen kanssa, ennen kuin menen nukkumaan joskus klo 2-3. Huomenna pitäisi jaksaa herätä yhdeksän jälkeen, että ehtii panimokierrokselle, joka alkaa klo 10.45. Tuskaa...
31. päivä, torstai 3.4.2008 (McFit)
Aamulla suoritan soitto-operaation jonnekin McFitin keskusnumeroon, jonka sain maanantaina. Minun pitää kysyä, onnistuuko semmoinen, että maksan vain huhti-, kesä- ja heinäkuun - eli jättäisin toukokuun välistä, koska olen silloin reilaamassa. Heinäkuussa voin taas hyödyntää Berliinin McFitiä, kun näillä näkymin kuitenkin olen muutaman viikon siellä heinäkuussa töissä. Ja kun Berliinistä en ketään oikein tunne, niin samahan se on käyttää kaikki vapaa-aika salilla käyntiin. En muista, että olisin koskaan selvittänyt mitään asiaa puhelimessa muulla kuin suomen kielellä, joten en edes yritä käyttää saksaa. Koen pienen shokin puhelun aluksi, kun puhelimen toisessa päässä oleva henkilö sanoo puhuvansa englantia "a little". Saan asian kuitenkin selvitettyä, kun selitän tilanteen kolmeen kertaan. Vaikuttaa edelleen tosi hyvältä - ehdottamani jäsenyys kolmeksi kuukaudeksi, mutta ei perättäisiksi kuukausiksi, onnistuu kuulemma ongelmitta. Voitto.
Käymme Variksen kanssa istumassa Blockin kurssit normaalisti klo 13:30-16:45. Päivä kuluu ilman ihmeempiä tapahtumia. En jaksa lähteä saksan kurssille klo 18:30 - sadistinen aika. Otan sen sijaan päiväunet siinä. Sitä paitsi, minun täytyy itse asiassa ostaa tavaroita McFitiä varten - pyyhe ja lukko. Vähän aikaa harkitsin, että olisin käynyt jossakin Ikeassa tai vastaavassa ostamassa nuo kilkkeet, mutta päätin sitten, että menen nyt ensin ainakin katselemaan ihan vaan Karstadtista, kun se on lähellä, ja sieltä löytää kaikkea. Päätös oli oikea: löydän sekä lukon, että pyyhkeen, kumpikaan ei hirveän kalliita. Yhteishinta hieman alle 10 euroa.
Menen suoraan Karstadtista McFitille. Paikat ovat vihdoin joten kuten toipuneet maanantain treenistä, ja jäsenyysongelmakin tuli selvitettyä aamulla puhelimella. Pankkitilitiedotkin ovat mukana. Jäsenyyden avaaminen McFitillä sujuu melko hyvin. He ovat hukanneet sen paperin, jonka viimeksi täytin, mutta sentään dokumentit, jotka todistavat, että olen Saksassa korkeintaan 3 kuukautta, ovat tallessa. Täytän vaan uuden lappusen. Palvelu McFitillä on kyllä todella hyvää. Yritän aluksi sokeltaa saksaksi, mutta kieli vaihtuu sitten englanniksi jossain vaiheessa. Minua palvelee tällä kertaa eri henkilö kuin viimeksi. Blondi, jonka kanssa viimeksi lappuja täyttelin, pyörähtää jossain välissä toimistossa, tervehtii, ja muistaa jopa, mistä olen: "From Finland, right?". Hienoa. Minusta otetaan webbikameralla kuva, ja saan jäsenyyskorttini. Sillä tulen kulkemaan salille silloin, kun itse haluan. Mietin, olenko lihonut Saksassa kuukaudessa 100 kiloa, vai miksi ihmeessä tämä McFitin korttiin tullut kasvokuva näyttää kaksi kertaa leveämmältä kuin saksalaisessa opiskelijakortissani oleva kuva.
Teen treenin. Ojentajat, reidet ja vatsat. Ostan jälleen kerran 2,5 euron palautusjuoman McFitin automaatista. Olen takaisin Lothstrassella vasta klo 22 aikoihin. Illalla teen kandintyön loppuun viimeinkin. Ei sen pitänyt olla valmis vasta kuin kuukausi sitten... Lähetän työn pomolle ja tuotantotalouden osastolle joskus klo 2 yöllä Suomen aikaa. Sen täytyy antaa hyvä vaikutus.
Illalla chattaan vielä hetken Silken (tandem-parini Suomesta) kanssa. Suunnittelemme seuraavan viikon Regensburg-reissua. Tänään ei päässyt kovin aikaisin nukkumaan - kello kahdelta.
Käymme Variksen kanssa istumassa Blockin kurssit normaalisti klo 13:30-16:45. Päivä kuluu ilman ihmeempiä tapahtumia. En jaksa lähteä saksan kurssille klo 18:30 - sadistinen aika. Otan sen sijaan päiväunet siinä. Sitä paitsi, minun täytyy itse asiassa ostaa tavaroita McFitiä varten - pyyhe ja lukko. Vähän aikaa harkitsin, että olisin käynyt jossakin Ikeassa tai vastaavassa ostamassa nuo kilkkeet, mutta päätin sitten, että menen nyt ensin ainakin katselemaan ihan vaan Karstadtista, kun se on lähellä, ja sieltä löytää kaikkea. Päätös oli oikea: löydän sekä lukon, että pyyhkeen, kumpikaan ei hirveän kalliita. Yhteishinta hieman alle 10 euroa.
Menen suoraan Karstadtista McFitille. Paikat ovat vihdoin joten kuten toipuneet maanantain treenistä, ja jäsenyysongelmakin tuli selvitettyä aamulla puhelimella. Pankkitilitiedotkin ovat mukana. Jäsenyyden avaaminen McFitillä sujuu melko hyvin. He ovat hukanneet sen paperin, jonka viimeksi täytin, mutta sentään dokumentit, jotka todistavat, että olen Saksassa korkeintaan 3 kuukautta, ovat tallessa. Täytän vaan uuden lappusen. Palvelu McFitillä on kyllä todella hyvää. Yritän aluksi sokeltaa saksaksi, mutta kieli vaihtuu sitten englanniksi jossain vaiheessa. Minua palvelee tällä kertaa eri henkilö kuin viimeksi. Blondi, jonka kanssa viimeksi lappuja täyttelin, pyörähtää jossain välissä toimistossa, tervehtii, ja muistaa jopa, mistä olen: "From Finland, right?". Hienoa. Minusta otetaan webbikameralla kuva, ja saan jäsenyyskorttini. Sillä tulen kulkemaan salille silloin, kun itse haluan. Mietin, olenko lihonut Saksassa kuukaudessa 100 kiloa, vai miksi ihmeessä tämä McFitin korttiin tullut kasvokuva näyttää kaksi kertaa leveämmältä kuin saksalaisessa opiskelijakortissani oleva kuva.
Teen treenin. Ojentajat, reidet ja vatsat. Ostan jälleen kerran 2,5 euron palautusjuoman McFitin automaatista. Olen takaisin Lothstrassella vasta klo 22 aikoihin. Illalla teen kandintyön loppuun viimeinkin. Ei sen pitänyt olla valmis vasta kuin kuukausi sitten... Lähetän työn pomolle ja tuotantotalouden osastolle joskus klo 2 yöllä Suomen aikaa. Sen täytyy antaa hyvä vaikutus.
Illalla chattaan vielä hetken Silken (tandem-parini Suomesta) kanssa. Suunnittelemme seuraavan viikon Regensburg-reissua. Tänään ei päässyt kovin aikaisin nukkumaan - kello kahdelta.
perjantai 4. huhtikuuta 2008
30. päivä, keskiviikko 2.4.2008 (Turkin lentojen osto)
Herään normaalisti klo 11 aikoihin. Huomaan aamulla, että joku on jättänyt sunnuntain blogitekstiini kommentin. Joku Münchenissä asuva suomalainen, joka mainitsee, että sunnuntaisin jossakin olisi pesisharkat. Olin itse asiassa jossain määrin tietoinen tästä jo etukäteen, kun olin huomannut seuraavat sivut netissä.
Käytämme Variksen kanssa aamupäivän ja päivän ennen luentoa erinäköisten asioiden selvittelyyn. Ensinnäkin, ensi viikon torstaina ja perjantaina on 10.4. ja 11.4. Saksa-Suomi ottelut - torstaina Regensburgissa ja perjantaina Münchenissä. Otteluihin olisi näillä näkymin menossa aimo läjä suomalaisia. Suunnitelmiimme tämä vaikuttaa siten, että itse olin suunnitellut tuona viikonloppuna myös reissua Regensburgiin, katsomaan kaupunkia ja tapaamaan Suomessa käydystä tandem-Deutsch-Finnisch-kurssista minulle tuttua saksalaista tyttöä, Silkeä, joka siis asuu ja opiskelee siellä. Toinen asia, mitä selvitämme, on Turkin reissu. Niin, ajattelimme lähteä käymään Turkissa, kun Variksen kaveri oli siellä vaihdossa. Istanbulissa, tarkkaan ottaen. Vertaamme kolmestaan sitten kalentereita, ja sovimme, että 18.4. viikonloppu on sopivin meille kaikille. Kolmas asia, mitä katsomme, on Alppireissu. Siellä pitäisi päästä käymään laskettelemassa jossain välissä. Bad Gasteinissa on mielettömän edullinen tarjous Euro Youth Hostellilla, jota emme melkein voi uskoa - 29 eurolla saat yöpymispaikan, aamiaisen ja vuokrattua laudan tai sukset. Sinne kun pääsis... Emme kuitenkaan onnistu tekemään varausta. Näyttäisi siltä, että tästä hetkestä toukokuun puoleenväliin ei ole yhtään huonetta/sänkyä vapaana. Itse asiassa pari päivää myöhemmin huomaamme, että tämä johtunee siitä, että koko hostelli on suljettu tuolla aikavälillä. Mikä on todella huono asia meille...
Klo 15:15 käymme German grammar in English -luennolla. Käymme samalla myös katselemassa, löytyisikö saksankielisten tuotantotalouden kurssien kuvauksia mistään käytävältä. Aika heikosti löytyy. Viiden jälkeen takaisin kämpillä... Naureskelemme Variksen kanssa Facebookissa oleville kuville Scheissefestiltä... mahtavaa settiä. Sitten jatkamme lentolippujen etsimistä. Yllättävän vaikeaa hommaa. Hinta vaihtelee todella paljon riippuen, mitä lukuisista netin lentohakukoneista käytät. Klo 20 nälkä voittaa, ja päätämme lähteä ensin käymään syömässä jossakin. Tarkoituksena on ensin käydä lähi-kebabilassa, mutta kävelemme vahingossa ohi siitä. Päädymme sitten taas Löwenbräuhausiin. Siellä on todella täyttä, mutta ystävällinen tarjoilija löytää meille pöydän kuitenkin. Syömme Würsttellerit ja puolen litran oluet. Ensimmäinen kerta, kun tässä paikassa tulee otettua noin pieni olut...
Olemme kymmenen jälkeen takaisin kämpillä. Menemme Variksen huoneeseen, ja hoidamme lentojen varauksen loppuun. Hintojen takia päädymme hieman pidentämään viikonloppuareissuamme Turkkiin - lähdemme keskiviikkona 16.4.2008 ja palaamme seuraavan viikon tiistaina 22.4.2008. Jees, lennot ostettu - noin 160 euroa per henkilö edestakaiset lennot. Ei paha, mielestäni. Katselemme tämän jälkeen vielä paikallisia hostellivaihtoehtoja netistä. Vaikuttaa hyvältä: halvin 5,3 euroa per yö, ja 15 eurolla saa jo melko luksusta hyvältä paikalta.
Loppuillan käytän Variksen kanssa hostelleista keskusteluun, sekä suomalaisen (siis Suomessa olevan) kaverin kanssa skypetykseen. Huomaamme, että Rock-im-Parkilla, minne ostimme pari päivää sitten liput, on myös kilpailija, Rock-am-Ring. Mielenkiintoista... ja Rock-am-Ring on jo loppuunmyyty - ajoissa. Kyseessä ovat rinnakkaiset tapahtumat, joissa on identtinen esiintyjälista. Esim. Metallica esiintyy Rock-am-Ringissä lauantaina ja Rock-im-Parkissa sunnuntaina.
Menen nukkumaan normaalisti yhden jälkeen. Paikat ovat vieläkin melko pahasti jumissa maanantain salitreenistä.
Käytämme Variksen kanssa aamupäivän ja päivän ennen luentoa erinäköisten asioiden selvittelyyn. Ensinnäkin, ensi viikon torstaina ja perjantaina on 10.4. ja 11.4. Saksa-Suomi ottelut - torstaina Regensburgissa ja perjantaina Münchenissä. Otteluihin olisi näillä näkymin menossa aimo läjä suomalaisia. Suunnitelmiimme tämä vaikuttaa siten, että itse olin suunnitellut tuona viikonloppuna myös reissua Regensburgiin, katsomaan kaupunkia ja tapaamaan Suomessa käydystä tandem-Deutsch-Finnisch-kurssista minulle tuttua saksalaista tyttöä, Silkeä, joka siis asuu ja opiskelee siellä. Toinen asia, mitä selvitämme, on Turkin reissu. Niin, ajattelimme lähteä käymään Turkissa, kun Variksen kaveri oli siellä vaihdossa. Istanbulissa, tarkkaan ottaen. Vertaamme kolmestaan sitten kalentereita, ja sovimme, että 18.4. viikonloppu on sopivin meille kaikille. Kolmas asia, mitä katsomme, on Alppireissu. Siellä pitäisi päästä käymään laskettelemassa jossain välissä. Bad Gasteinissa on mielettömän edullinen tarjous Euro Youth Hostellilla, jota emme melkein voi uskoa - 29 eurolla saat yöpymispaikan, aamiaisen ja vuokrattua laudan tai sukset. Sinne kun pääsis... Emme kuitenkaan onnistu tekemään varausta. Näyttäisi siltä, että tästä hetkestä toukokuun puoleenväliin ei ole yhtään huonetta/sänkyä vapaana. Itse asiassa pari päivää myöhemmin huomaamme, että tämä johtunee siitä, että koko hostelli on suljettu tuolla aikavälillä. Mikä on todella huono asia meille...
Klo 15:15 käymme German grammar in English -luennolla. Käymme samalla myös katselemassa, löytyisikö saksankielisten tuotantotalouden kurssien kuvauksia mistään käytävältä. Aika heikosti löytyy. Viiden jälkeen takaisin kämpillä... Naureskelemme Variksen kanssa Facebookissa oleville kuville Scheissefestiltä... mahtavaa settiä. Sitten jatkamme lentolippujen etsimistä. Yllättävän vaikeaa hommaa. Hinta vaihtelee todella paljon riippuen, mitä lukuisista netin lentohakukoneista käytät. Klo 20 nälkä voittaa, ja päätämme lähteä ensin käymään syömässä jossakin. Tarkoituksena on ensin käydä lähi-kebabilassa, mutta kävelemme vahingossa ohi siitä. Päädymme sitten taas Löwenbräuhausiin. Siellä on todella täyttä, mutta ystävällinen tarjoilija löytää meille pöydän kuitenkin. Syömme Würsttellerit ja puolen litran oluet. Ensimmäinen kerta, kun tässä paikassa tulee otettua noin pieni olut...
Olemme kymmenen jälkeen takaisin kämpillä. Menemme Variksen huoneeseen, ja hoidamme lentojen varauksen loppuun. Hintojen takia päädymme hieman pidentämään viikonloppuareissuamme Turkkiin - lähdemme keskiviikkona 16.4.2008 ja palaamme seuraavan viikon tiistaina 22.4.2008. Jees, lennot ostettu - noin 160 euroa per henkilö edestakaiset lennot. Ei paha, mielestäni. Katselemme tämän jälkeen vielä paikallisia hostellivaihtoehtoja netistä. Vaikuttaa hyvältä: halvin 5,3 euroa per yö, ja 15 eurolla saa jo melko luksusta hyvältä paikalta.
Loppuillan käytän Variksen kanssa hostelleista keskusteluun, sekä suomalaisen (siis Suomessa olevan) kaverin kanssa skypetykseen. Huomaamme, että Rock-im-Parkilla, minne ostimme pari päivää sitten liput, on myös kilpailija, Rock-am-Ring. Mielenkiintoista... ja Rock-am-Ring on jo loppuunmyyty - ajoissa. Kyseessä ovat rinnakkaiset tapahtumat, joissa on identtinen esiintyjälista. Esim. Metallica esiintyy Rock-am-Ringissä lauantaina ja Rock-im-Parkissa sunnuntaina.
Menen nukkumaan normaalisti yhden jälkeen. Paikat ovat vieläkin melko pahasti jumissa maanantain salitreenistä.
torstai 3. huhtikuuta 2008
29. päivä, tiistai 1.4.2008 (ergonomian saksankielinen luento)
Argh... kauhea herätys. Sunnuntaina ei ollut krapulaa Scheissefestin jälkeen, mikä oli suoranainen ihme. Mutta nyt - hirveä olo. Voiko salilla käynti aiheuttaa tämmöistä? Kyllä se ilmeisesti voi. Kaikki paikat täysin jumissa. Käsiä ei pysty levittämään sivuille päin yhtään ilman, että rintalihakset huutavat hoosiannaa. Hrrh... Vaivoin saan raahauduttua ergonomian luennolle klo 11.45. Kuuntelen täysin koomassa saksankielisen luennon - niin, me oltiin tosiaan luultu, että kyseessä olisi englanninkielinen kurssi. Ei ole. Käytiin vielä kysymässä luennon jälkeen luennoitsijalta. Meitä oli viisi suomalaista siinä. Mutta vaikuttaa kuitenkin siltä, että voimme käydä kurssin. Mahtavaa! Tämä on se ainoa kurssi, josta meille molemmille, minulle ja Varikselle, on todellista hyötyä. Ergonomia on meille molemmille pakollinen kurssi Suomessa, emmekä ole kumpikaan sitä vielä käyneet.
Kun pääsemme takaisin kämpille, en tee yhtään mitään. Jumitan koneen äärellä, ja nukun tunnin päiväunet. Skippaan saksan tunnin klo 17, jonne Varis kuitenkin urheasti raahautuu. Minä en kyllä jaksa. Siellä ei torstainakaan ollut sitä luennoitsijaa paikalla, joten ei ole mitään varmuutta, että on nytkään. Ja kun olo on tämmöinen, en ole menossa. Näppäilen koneella kandintyötäni... sekin olisi pitänyt tehdä aikoja sitten loppuun - mutta eipä tuo ole niin justiinsa. Kello 18:04 Varis laittaa Skypessä viestiä: Varis oli taas odotellut puolisen tuntia siellä, eikä ollut luennoitsijaa näkynyt. Olen melkein iloinen, vaikka ei saisi olla. Tein kuitenkin periaatteessa oikean valinnan, kun en lähtenyt sinne, kun ei siellä taaskaan mitään olisi ollut. Mutta ikävää, että Varis joutui turhaan istumaan siellä.
Jatkan µtorrentin virittämistä - että voin ladata niitä laillisia elokuvia ja laillista musiikkia. 1 kBps nopeus ei kuitenkaan oikein lämmitä. Onneksi kohta selviää, että vika oli ilmeisesti tilapäisesti koko verkossa, koska Variksellakin tökki torrentit. Kohta nopeus nousee 500 kBps:een... se lämmittää jo mukavasti.
Illalla käytävästä kuuluu jotain järkyttävän paskaa musiikkia järkyttävän kovalla. Vituttaa raskaasti. Yritän katsoa leffaa (Silent Hill) kuulokkeilla, mutta ei onnistu - niin kovalla penteleet kuuntelevat musiikkia käytävällä. Onneksi melu lopulta loppuu, ja saan leffan katsottua loppuun. En voi suositella leffaa. Mielestäni melko peruskauhuleffa.
Illalla ei sitten mitään ihmeempää tapahdukaan. Valvon jonkun aikaa - ihan sen takia, että nyt yöllä (varmasti sama, joka illalla kuunteli musiikkia) joku idiootti katsoo leffaa - ilman että on sulkenut oman huoneensa ovea. Ja tässä rakennuksessa se kaikuu silloin ihan kaikkialle. Onneksi joku muukin hermostuu tähän, ja kuulen, kun joku iskee ihan täysillä nyrkillä pari kertaa oman huoneensa oveen - sekin kaikuu joka paikkaan. Ilmeisesti myös leffan katsojan korviin, koska volyymi pienenee tuntuvasti välittömästi tämän jälkeen.
Menen nukkumaan joskus klo 1 jälkeen - paikat edelleen täysin jumissa.
Kun pääsemme takaisin kämpille, en tee yhtään mitään. Jumitan koneen äärellä, ja nukun tunnin päiväunet. Skippaan saksan tunnin klo 17, jonne Varis kuitenkin urheasti raahautuu. Minä en kyllä jaksa. Siellä ei torstainakaan ollut sitä luennoitsijaa paikalla, joten ei ole mitään varmuutta, että on nytkään. Ja kun olo on tämmöinen, en ole menossa. Näppäilen koneella kandintyötäni... sekin olisi pitänyt tehdä aikoja sitten loppuun - mutta eipä tuo ole niin justiinsa. Kello 18:04 Varis laittaa Skypessä viestiä: Varis oli taas odotellut puolisen tuntia siellä, eikä ollut luennoitsijaa näkynyt. Olen melkein iloinen, vaikka ei saisi olla. Tein kuitenkin periaatteessa oikean valinnan, kun en lähtenyt sinne, kun ei siellä taaskaan mitään olisi ollut. Mutta ikävää, että Varis joutui turhaan istumaan siellä.
Jatkan µtorrentin virittämistä - että voin ladata niitä laillisia elokuvia ja laillista musiikkia. 1 kBps nopeus ei kuitenkaan oikein lämmitä. Onneksi kohta selviää, että vika oli ilmeisesti tilapäisesti koko verkossa, koska Variksellakin tökki torrentit. Kohta nopeus nousee 500 kBps:een... se lämmittää jo mukavasti.
Illalla käytävästä kuuluu jotain järkyttävän paskaa musiikkia järkyttävän kovalla. Vituttaa raskaasti. Yritän katsoa leffaa (Silent Hill) kuulokkeilla, mutta ei onnistu - niin kovalla penteleet kuuntelevat musiikkia käytävällä. Onneksi melu lopulta loppuu, ja saan leffan katsottua loppuun. En voi suositella leffaa. Mielestäni melko peruskauhuleffa.
Illalla ei sitten mitään ihmeempää tapahdukaan. Valvon jonkun aikaa - ihan sen takia, että nyt yöllä (varmasti sama, joka illalla kuunteli musiikkia) joku idiootti katsoo leffaa - ilman että on sulkenut oman huoneensa ovea. Ja tässä rakennuksessa se kaikuu silloin ihan kaikkialle. Onneksi joku muukin hermostuu tähän, ja kuulen, kun joku iskee ihan täysillä nyrkillä pari kertaa oman huoneensa oveen - sekin kaikuu joka paikkaan. Ilmeisesti myös leffan katsojan korviin, koska volyymi pienenee tuntuvasti välittömästi tämän jälkeen.
Menen nukkumaan joskus klo 1 jälkeen - paikat edelleen täysin jumissa.
keskiviikko 2. huhtikuuta 2008
28. päivä, maanantai 31.3.2008 (International mgmt. Pasingissa)
Tänään meillä on ohjelmassa kurssi Pasingissa, minne matka kesti yli puoli tuntia julkisilla, sisältäen miljoona kulkuneuvon vaihtoa. Tämän piti alunperin olla hyvä kurssi meille molemmille - yksi niistä harvoista englanninkielisistä kursseista, mitä saamme tutkintoomme. No, ei se ollutkaan sitä. Varikselle tämä oli hyvä kurssi, koska hän ei ole käynyt Suomessa TQM:ä - Total Quality Management. International managementilla saisi TQM:n korvattua - en kyllä ymmärrä, miksi. Joka tapauksessa, minä kävin TQM:n viime keväänä, joten minulle tästä ei olekaan hyötyä. Ajattelin kuitenkin käydä ainakin ekalla luennolla haistelemassa, minkälaisesta kurssista on kyse.
Menemme ratikalla, S-Bahnilla ja bussilla Pasingiin. Pasingin bussipysäkillä törmäämme myös suomalaisiin tyttöihin. He opiskelevat turismia, ja Pasingissa on turismin ja Business Administrationin opinnot - ikävä kyllä. Paikka saisi sijaita hieman lähempänä. No, eipä tuolla sinänsä ole väliä. Eihän tänne kuitenkaan opiskelemaan ole tultu, että eipä täällä varmaan kovin montaa kertaa tarvitse vierailla.
International mgmt. on pelottavan täynnä, vaikka saavumme hyvissä ajoin 15 min etuajassa luennolle. Itse luento ihan mielenkiintoista settiä - ei kyllä ole kuitenkaan sellainen luento, missä välttämättä haluaisin koko kevättä istua. Luennoitsija on hyvin amerikkalaishenkinen mielestäni, ja harrastaa erittäin suurta interaktiota opiskelijoiden kanssa kurssin kanssa. Se tarkoittaa sitä, että ei saa rauhassa nuokkua rauhassa takarivissä luennon aikana, mikä olisi minun preferenssini. Mutta ihan hyvää asiaa... suomalainen Pekka saapuu luennolle puolisen tuntia myöhässä, mikä on melko koominen tilanne, koska luentosalissa seisoo jo muutenkin porukkaa ilman istuinta. Pekka joutuu luennoitsijan kysymysten pommittamaksi muutamaksi minuutiksi, mutta selviytyy hyvin.
Kun olemme lähdössä Pasingista, bussi on ihan täynnä, emmekä mahdu siihen. Menemme seuraavalla. Pekka kulkee minun ja Variksen kanssa samaa matkaa. Pekalla on kiire Lothstrassella olevalle luennolle. Tämä on liian yleinen tilanne henkilöille, joilla on luentoja Pasingissa... rakennukset sijaitsevat niin kaukana toisistaan, että jos sattuu olemaan peräkkäiset luennot Pasingissa ja Lothstrassella, ei jälkimmäiseen voi ehtiä mitenkään, jos istuu ensimmäisen loppuun asti. Haupparilla Pekka luopuu yrityksestään ehtiä toiselle luennolleen, kun huomaa, että ehtisi vain viimeiselle puolelle tunnille luennosta. Käymme sen sijaan vetämässä kebashia haupparin lähellä olevassa kebab-paikassa, joka on minulle ja Varikselle tuttu paikka. Tämän jälkeen Pekka lähtee kotiin omia polkujaan pitkin.
Me jatkamme Variksen kanssa vielä Karstadtin alakertaan. Päätimme, että nyt on oikea aika ostaa liput Rock-im-Parkiin. Maksu onnistuu luottokortilla, noin 139 euroa, kun hinnan päälle tulee joitain "toimituskuluja" ja lisämaksu luottokortin käytöstä (2 euroa). Ihmerahastusta. München näyttää olevan pieni kaupunki: kun olemme ehtineet noin 10 metrin päähän Ticket-kojusta, vastaan kävelee tutut suomalaisemme, Marianne ja Heidi. Mitäs heillä on mielessä? No tietenkin Rock-im-Park-lippujen osto heilläkin. Aikamoinen sattuma, että ollaan ostamassa juuri samasta paikasta, samaan aikaan lippuja. Ostopaikkavaihtoehtoja on kuitenkin vaikka millä mitalla - aikavaihtoehdoista puhumattakaan...
Suunnistamme takaisin Lothstrasselle, varjellen lippujamme. Tämän jos hukkais, saattais jopa harmittaa hieman. Illan ohjelmassa on vihdoin pyykinpesu - ainakin toivottavasti. Kello on noin 17:30. Varis käy tsekkaamassa koneen: vapaata on. Haemme pyykit huoneistamme, ja menemme alas. Jaahas, ja joku on tässä lyhyellä välillä ehtinyt sitten varaamaan koneen itselleen. Nice. Itseäni varsinkin vituttaa. Aikomuksenani oli tänään käydä avaamassa jäsenyys McFitillä, mutta se ei onnistu, ennen kuin olen saanut pyykit pestyä, koska minulla ei ole yhtään puhtaita vaatteita. Ja se saattais jopa vituttaa, kun salilta tulee hikisenä takaisin kämpille, eikä ole puhtaita alusvaatteita... Joka tapauksessa, tunnin venattuamme saamme pyykit koneeseen klo 18:30. Pyykinpesussa menee rumpukuivauksen kanssa noin pari tuntia, eli hommasta on selvitty 20:30 aikohin. Päätän vielä lähteä käymään McFitillä, koska paikassa pitäisi olla henkilökuntakin paikalla klo 22 asti. Ehtii vielä siis ostamaan jäsenyyden...
Olen kuntosalilla vähän ennen puolta kymmentä. Jostain syystä päätän puhua englantia salilla - ehkä ihan hyvä niin. Asiat selviävät hyvin, henkilökunta on mukavaa, ja hyvännäköistäkin, niin kuin salilla sietääkin olla. Okei, minulla ei ole pankkitilitietoja mukana - Scheisse! Ne tarvisi jäsenyyden ottamiseen. No, ei se mitään, naisasiakaspalvelija tarjoaa minulle kuitenkin tälle kerralle ilmaista Probetrainingia, joten no problem - pääsen kuitenkin testaamaan salia. Teen muutamia havaintoja:
- ens kerralla pitää ottaa oma lukko mukaan kaappeja varten
- ens kerralla pitää ottaa oma pyyhe mukaan salilaitteiden suojaamiseksi, kaikilla muilla on semmoinen
- sali on hemmetin iso
- salilla on yllättävän paljon porukkaa klo 22-23.
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen saliin. Teen penkkiä, hauista ja vatsalihaksia. Ihan hyvä setti pidemmän tauon jälkeen. Eiköhän tämä treenaus tästä käynnisty... Ostan vielä 2,5 euron palautusjuoman salin automaatista, kun on semmoinen olo, että tarvitsen välittömästi proteiinia. Palautusjuoma sisältääkin proteiineja ihan mukavasti, yli 60 grammaa. Sietää tietenkin saadakin 2,5 euron hintaan...
Paluumatkalla onnistun missaamaan muutaman tramin, ja päätän lopulta juosta haupparilta Lothstrasselle. Ihan kiva aerobinen treeni anaerobisen perään. Huh. Lothstrassella suihku, ja sen perään nörtteilyä koneen ääressä. Haen µtorrentin ja laitan lataukseen laillista musiikkia ja leffoja. Nukkumaan noin klo 1, normaalisti.
Menemme ratikalla, S-Bahnilla ja bussilla Pasingiin. Pasingin bussipysäkillä törmäämme myös suomalaisiin tyttöihin. He opiskelevat turismia, ja Pasingissa on turismin ja Business Administrationin opinnot - ikävä kyllä. Paikka saisi sijaita hieman lähempänä. No, eipä tuolla sinänsä ole väliä. Eihän tänne kuitenkaan opiskelemaan ole tultu, että eipä täällä varmaan kovin montaa kertaa tarvitse vierailla.
International mgmt. on pelottavan täynnä, vaikka saavumme hyvissä ajoin 15 min etuajassa luennolle. Itse luento ihan mielenkiintoista settiä - ei kyllä ole kuitenkaan sellainen luento, missä välttämättä haluaisin koko kevättä istua. Luennoitsija on hyvin amerikkalaishenkinen mielestäni, ja harrastaa erittäin suurta interaktiota opiskelijoiden kanssa kurssin kanssa. Se tarkoittaa sitä, että ei saa rauhassa nuokkua rauhassa takarivissä luennon aikana, mikä olisi minun preferenssini. Mutta ihan hyvää asiaa... suomalainen Pekka saapuu luennolle puolisen tuntia myöhässä, mikä on melko koominen tilanne, koska luentosalissa seisoo jo muutenkin porukkaa ilman istuinta. Pekka joutuu luennoitsijan kysymysten pommittamaksi muutamaksi minuutiksi, mutta selviytyy hyvin.
Kun olemme lähdössä Pasingista, bussi on ihan täynnä, emmekä mahdu siihen. Menemme seuraavalla. Pekka kulkee minun ja Variksen kanssa samaa matkaa. Pekalla on kiire Lothstrassella olevalle luennolle. Tämä on liian yleinen tilanne henkilöille, joilla on luentoja Pasingissa... rakennukset sijaitsevat niin kaukana toisistaan, että jos sattuu olemaan peräkkäiset luennot Pasingissa ja Lothstrassella, ei jälkimmäiseen voi ehtiä mitenkään, jos istuu ensimmäisen loppuun asti. Haupparilla Pekka luopuu yrityksestään ehtiä toiselle luennolleen, kun huomaa, että ehtisi vain viimeiselle puolelle tunnille luennosta. Käymme sen sijaan vetämässä kebashia haupparin lähellä olevassa kebab-paikassa, joka on minulle ja Varikselle tuttu paikka. Tämän jälkeen Pekka lähtee kotiin omia polkujaan pitkin.
Me jatkamme Variksen kanssa vielä Karstadtin alakertaan. Päätimme, että nyt on oikea aika ostaa liput Rock-im-Parkiin. Maksu onnistuu luottokortilla, noin 139 euroa, kun hinnan päälle tulee joitain "toimituskuluja" ja lisämaksu luottokortin käytöstä (2 euroa). Ihmerahastusta. München näyttää olevan pieni kaupunki: kun olemme ehtineet noin 10 metrin päähän Ticket-kojusta, vastaan kävelee tutut suomalaisemme, Marianne ja Heidi. Mitäs heillä on mielessä? No tietenkin Rock-im-Park-lippujen osto heilläkin. Aikamoinen sattuma, että ollaan ostamassa juuri samasta paikasta, samaan aikaan lippuja. Ostopaikkavaihtoehtoja on kuitenkin vaikka millä mitalla - aikavaihtoehdoista puhumattakaan...
Suunnistamme takaisin Lothstrasselle, varjellen lippujamme. Tämän jos hukkais, saattais jopa harmittaa hieman. Illan ohjelmassa on vihdoin pyykinpesu - ainakin toivottavasti. Kello on noin 17:30. Varis käy tsekkaamassa koneen: vapaata on. Haemme pyykit huoneistamme, ja menemme alas. Jaahas, ja joku on tässä lyhyellä välillä ehtinyt sitten varaamaan koneen itselleen. Nice. Itseäni varsinkin vituttaa. Aikomuksenani oli tänään käydä avaamassa jäsenyys McFitillä, mutta se ei onnistu, ennen kuin olen saanut pyykit pestyä, koska minulla ei ole yhtään puhtaita vaatteita. Ja se saattais jopa vituttaa, kun salilta tulee hikisenä takaisin kämpille, eikä ole puhtaita alusvaatteita... Joka tapauksessa, tunnin venattuamme saamme pyykit koneeseen klo 18:30. Pyykinpesussa menee rumpukuivauksen kanssa noin pari tuntia, eli hommasta on selvitty 20:30 aikohin. Päätän vielä lähteä käymään McFitillä, koska paikassa pitäisi olla henkilökuntakin paikalla klo 22 asti. Ehtii vielä siis ostamaan jäsenyyden...
Olen kuntosalilla vähän ennen puolta kymmentä. Jostain syystä päätän puhua englantia salilla - ehkä ihan hyvä niin. Asiat selviävät hyvin, henkilökunta on mukavaa, ja hyvännäköistäkin, niin kuin salilla sietääkin olla. Okei, minulla ei ole pankkitilitietoja mukana - Scheisse! Ne tarvisi jäsenyyden ottamiseen. No, ei se mitään, naisasiakaspalvelija tarjoaa minulle kuitenkin tälle kerralle ilmaista Probetrainingia, joten no problem - pääsen kuitenkin testaamaan salia. Teen muutamia havaintoja:
- ens kerralla pitää ottaa oma lukko mukaan kaappeja varten
- ens kerralla pitää ottaa oma pyyhe mukaan salilaitteiden suojaamiseksi, kaikilla muilla on semmoinen
- sali on hemmetin iso
- salilla on yllättävän paljon porukkaa klo 22-23.
Joka tapauksessa, olen tyytyväinen saliin. Teen penkkiä, hauista ja vatsalihaksia. Ihan hyvä setti pidemmän tauon jälkeen. Eiköhän tämä treenaus tästä käynnisty... Ostan vielä 2,5 euron palautusjuoman salin automaatista, kun on semmoinen olo, että tarvitsen välittömästi proteiinia. Palautusjuoma sisältääkin proteiineja ihan mukavasti, yli 60 grammaa. Sietää tietenkin saadakin 2,5 euron hintaan...
Paluumatkalla onnistun missaamaan muutaman tramin, ja päätän lopulta juosta haupparilta Lothstrasselle. Ihan kiva aerobinen treeni anaerobisen perään. Huh. Lothstrassella suihku, ja sen perään nörtteilyä koneen ääressä. Haen µtorrentin ja laitan lataukseen laillista musiikkia ja leffoja. Nukkumaan noin klo 1, normaalisti.
27. päivä, sunnuntai 30.3.2008 (lepäilyä Englischer Gartenissa)
Herään joskus klo 13 aikoihin. Ottaen huomioon, että eilen oli Scheissefest, olo on mitä mahtavin. Kämppä näyttää just siltä, että eilen on ollut Scheissefest, mutta se kuuluu asiaan. Ulkona on aivan mahtava ilma! Katson netistä vielä varmuudeksi: kyllä, +17 ja aurinko paistaa. Ei ole lämpömittaria, joten netti on ainoa paikka katsoa lämpötila ulkona. Lähdemme melko vikkelään Variksen kanssa kävelemään Englischer Garteniin, joka on ainoa oikea paikka tämmöisellä ilmalla. On lämmin...
Kun saavumme puistoon, siellä on jo jenkit ja suuri läjä saksalaisia paikalla. Jenkit jaksavat jopa juosta amerikkalaisen jalkapallon perässä - huima suoritus eilisen jälkeen. Itse en kyllä välttämättä jaksaisi. Auringossa makaaminen on tarpeeksi tyydyttävää toimintaa. Mukava kuunnella, mitä kaikkea muille on eilen tapahtunut... Ehkä tunnin Englischer Gartenissa oltuamme paikalle saapuu myös pari suomalaista tyttöä, Ulla ja Sanna. Hengailemme vielä ehkä tunnin puistossa, ennen kuin lähdemme Variksen, Ullan, Sannan ja Jonathanin kanssa takaisin Lothstrassea kohti. Menemme kuitenkin haupparin kautta. Käymme Variksen kanssa jälleen kerran normaalisti syömässä burgerit Burger Kingissä - tällä kertaa kuitenkin vaihtelun vuoksi eri Burger Kingissä kuin yleensä, koska haupparilla on näitä laitoksia kaksin kappalein.
Ilta menee rauhallisissa merkeissä... Selvittelen tällä kertaa netissä ja kaverin avustuksella vähän rinkka-asiaa eteenpäin - siitäkin taisi olla jo aikaisemminkin puhetta. Eli pitäisi ostaa toukokuun reilireissua varten rinkka. Deuter Quantum 70+10:a olen katsellut. Huonona puolena on vaan se, että hintaa on 190 euroa, mikä on pikkasen liikaa. Löydän e-baysta saman rinkan käytettynä hintaan 70 euroa. Jään pohtimaan, pitääkö se sitten yrittää huutaa itselle...
Vielä ennen nukkumaanmenoa räplään kännykkääni. Ärsyttää, kun se hieman sekosi Itävallassa - sen jälkeen on välillä tullut system erroria, ja Suomen liittymän kanssa kännykkä ei lähde ollenkaan päälle. Keksin hienon idean, että tämänhän saa varmasti jotenkin resetoitua, ja se varmaan korjaisi ongelman. Löydän noin puolen tunnin etsimisen jälkeen etsimäni näppäinkoodin. Näppäilen numerot, ja painan ok. Kännykkä sulkeutuu - ja avautuu uudelleen. Okei, kaikki näyttää tosiaan olevan nollautuneen... ja ei tule enää system erroria. Ja Suomen liittymälläkin lähtee päälle. Katson contactseja... tyhjä. Okei... rupeaa hieman pelottamaan. Katsastan molemmat SIM-korttini - Suomen SIM-kortilla ei ole mitään kontakteja ja Saksan Aldi Talk -SIM-kortilla on 21 kontaktia, jotka ovat joitain saksalaisia palvelunumeroita. Voi vittu! Kello on jotain 1.00 ja vitutus valtava. Katson vielä netistä asiaa - okei, olisi ilmeisesti ollut semmoinenkin koodi, joka ei poista IHAN KAIKKEA kännykästä samalla kun resetoi sen. En tiennyt tätä.
Menen erittäin vittuuntuneena nukkuumaan yhden jälkeen. Niin, ja hei, mulla ei tosiaan ole oikein kenenkään teidän puhelinnumeroita sitten enää kännykässä. Että turha odottaa minulta puheluita. Sori.
Kun saavumme puistoon, siellä on jo jenkit ja suuri läjä saksalaisia paikalla. Jenkit jaksavat jopa juosta amerikkalaisen jalkapallon perässä - huima suoritus eilisen jälkeen. Itse en kyllä välttämättä jaksaisi. Auringossa makaaminen on tarpeeksi tyydyttävää toimintaa. Mukava kuunnella, mitä kaikkea muille on eilen tapahtunut... Ehkä tunnin Englischer Gartenissa oltuamme paikalle saapuu myös pari suomalaista tyttöä, Ulla ja Sanna. Hengailemme vielä ehkä tunnin puistossa, ennen kuin lähdemme Variksen, Ullan, Sannan ja Jonathanin kanssa takaisin Lothstrassea kohti. Menemme kuitenkin haupparin kautta. Käymme Variksen kanssa jälleen kerran normaalisti syömässä burgerit Burger Kingissä - tällä kertaa kuitenkin vaihtelun vuoksi eri Burger Kingissä kuin yleensä, koska haupparilla on näitä laitoksia kaksin kappalein.
Ilta menee rauhallisissa merkeissä... Selvittelen tällä kertaa netissä ja kaverin avustuksella vähän rinkka-asiaa eteenpäin - siitäkin taisi olla jo aikaisemminkin puhetta. Eli pitäisi ostaa toukokuun reilireissua varten rinkka. Deuter Quantum 70+10:a olen katsellut. Huonona puolena on vaan se, että hintaa on 190 euroa, mikä on pikkasen liikaa. Löydän e-baysta saman rinkan käytettynä hintaan 70 euroa. Jään pohtimaan, pitääkö se sitten yrittää huutaa itselle...
Vielä ennen nukkumaanmenoa räplään kännykkääni. Ärsyttää, kun se hieman sekosi Itävallassa - sen jälkeen on välillä tullut system erroria, ja Suomen liittymän kanssa kännykkä ei lähde ollenkaan päälle. Keksin hienon idean, että tämänhän saa varmasti jotenkin resetoitua, ja se varmaan korjaisi ongelman. Löydän noin puolen tunnin etsimisen jälkeen etsimäni näppäinkoodin. Näppäilen numerot, ja painan ok. Kännykkä sulkeutuu - ja avautuu uudelleen. Okei, kaikki näyttää tosiaan olevan nollautuneen... ja ei tule enää system erroria. Ja Suomen liittymälläkin lähtee päälle. Katson contactseja... tyhjä. Okei... rupeaa hieman pelottamaan. Katsastan molemmat SIM-korttini - Suomen SIM-kortilla ei ole mitään kontakteja ja Saksan Aldi Talk -SIM-kortilla on 21 kontaktia, jotka ovat joitain saksalaisia palvelunumeroita. Voi vittu! Kello on jotain 1.00 ja vitutus valtava. Katson vielä netistä asiaa - okei, olisi ilmeisesti ollut semmoinenkin koodi, joka ei poista IHAN KAIKKEA kännykästä samalla kun resetoi sen. En tiennyt tätä.
Menen erittäin vittuuntuneena nukkuumaan yhden jälkeen. Niin, ja hei, mulla ei tosiaan ole oikein kenenkään teidän puhelinnumeroita sitten enää kännykässä. Että turha odottaa minulta puheluita. Sori.
tiistai 1. huhtikuuta 2008
26. päivä, lauantai 29.3.2008 (Scheissefest)
Herään normaalisti 12:n aikoihin. Aloitan tutustumisen kuntosaliasioihin. Saimme torstaina vinkin Karlilta (paikallisen I-Clubin, eli International Clubin, presidentiltä), että McFit olisi hyvä paikka käydä salilla: 16,90 euroa kuukausi, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa auki. Netistä kuitenkin selviää, että asiassa on yksi mutka: Mindestvertragslaufzeit 12 Monat - minimisopimusaika 12 kuukautta. Ikävä yllätys. Arvon vähän aikaa kämpillä, ennen kuin päätän lähteä kierrokselle salivaatteet repussa - eiköhän sitä nyt ainakin Probetrainingiin pääse johonkin... Varis päättää olla lähtemättä mukaan - Simpsonien katsominen kesken.
Menen ensimmäiseksi lähes Infanteriestrassen varrella olevaan kuntosaliin, Munich Gymille. Katselen jonkun aikaa ilmoitustaulua itsekseni, ennen kuin henkilökuntaan kuuluva mies alkaa puhumaan minulle tiskin takaa. Menen sopertamaan saksaksi: "Kann ich hier Krafttraining machen?". Hain todella kauan sanaa Krafttraining, vaikka olin vartavasten katsonut sen sanakirjasta tai jostain tätä asiaa varten. Asia selviää noin 5 minuutissa. Paikassa on opiskelijahintakin: 82 euroa kuukausi. Onpas halpaa. Seuraava paikka.
Suunnistan tram-pysäkille (raitiovaunu). Ajelen sillä Hauptbahnhofille (hauppari). Kävelen 20 minuuttia Bayernstrassea, kunnes teen huomion, että eihän tuonne McFitiin pääsekään kävelemällä mitenkään. Menen tram-pysäkille, ja odotan muutaman minuutin ratikkaa. En tiedä yhtään, mille pysäkille pitää jäädä, mutta minulla on McFitin katunumero kuitenkin tiedossa. Tiirailen siis ikkunasta rakennusten kyljissä olevia numeroita, ja yritän sen perusteella jäädä oikealla pysäkillä pois. Käsittämättömästi, onnistun jäämään juuri oikealla pysäkillä pois: Am Lokschuppen, tjsp. Se kirjoitusasu ei tainnut ihan noin mennä, koska yritin googlettaakin tuota, mutta en löytänyt. Tuttu pysäkki. Tällä pysäkillä kävimme kerran Stammtischin jälkeen kääntymässä, toteamassa, että Rockstudio-niminen paikka on kiinni.
Vaikka jäinkin oikealla pysäkillä pois, McFitin etsimisessä on hieman hakemista. Samassa rakennuksessa on joku tavaratalo, olikohan Bauhaus. Sen verran vakuuttavan kokoinen laitos, että päätän käydä käppäilemässä sen läpi, kun McFit ei ainakaan ihan heti löytynyt. Kierrän uudelleen rakennuksen, ja vihdoin huomaan, missä McFit on. Piilotettu toiseen kerrokseen. Menen sisälle. Vaikuttavan näköistä. Iso paikka. Otan esitteen hyllystä, ja lueskelen sitä muutaman minuutin. Ei uutta informaatiota. Menen tiskille juttelemaan henkilökunnan kanssa. Puhun jopa saksaa. Vaikuttaa hyvältä. Jos vien sinne lapun, joka todistaa, että olen Saksassa korkeintaan kolme kuukautta, kolmen kuukauden jäsenyys on mahdollinen. Se on minimiaika. Ihanaa. Tehtävä suoritettu.
Ajelen tramilla Marienplatzille, kun se nyt sinne asti menee. Ruuhkaa. Lauantaina paljon populaatiota liikenteessä. Jostain syystä tekee mieli jäätelö mielettömästi. Yritimme jo eilen Variksen kanssa ostaa jäätelöt Marienplatzilta, mutta epäonnistuimme tehtävässä. Eikä näytä nytkään hyvältä. Näen kyllä ihmisiä, joilla on jäätelöt kädessä, mutta en jäätelökojua. Lopulta löydän sen muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Aika piilossa kyllä. Mutta on halpaa: 1,5 euroa pehmiksestä tämmöisellä paikalla. Tosi hyvä. Ja on hyvää. Mauksi otan Waldbeeren (metsämarja, ei -olut).
Olen takaisin Lothstrassella klo 15:45. Käyn kaupassa ja syön. Olen menossa päiväunille, mutta Varis huomauttaa, että aurinko laskee kohta. Katson netistä, ja se laskee itse asiassa klo 18:40, eli tunnin päästä. Päätämme lähteä käymään Olympiaparkissa. Sitähän voisi vaikka katsoa, onko Biergarten auki...
Menemme eri reittiä sinne kuin normaalisti. Otamme tramin, ja menemme sillä muutaman pysäkin. Reitti ei kyllä ollut kovin paljon lyhyempi kuin normaali kävely/lenkkeily-reittimme. Jonathan oli myös mennyt Olympiaparkiin joidenkin ihmisten kanssa aikaisemmin - niinpä Varis soittaa hänelle. Lyhytaikaisen harhailun jälkeen löydämme Jonathanin ja kumppanit - mistä ei kyllä itse asiassa ole paljon iloa. Biergarten ei ole auki, kenelläkään ei ole olutta... kaikki ovat lähdössä pois. Mekin kävelemme Variksen kanssa muiden kanssa yhtämatkaa takaisin Lothstrasselle. Olemme siellä klo 19:30.
Illalla Lothstrassella on tapahtuma nimeltään Scheissefest. Täällä Lothstrassen kellarissa on melko hyvin tilaa, ja Lothstrassella on kuulemma tapana olla tuontapaisia tapahtumia: paljon alkoholia ja kaikki mahdolliset ihmiset Lothstrassen kellariin. Siinä melko lailla tapahtuman idea. Ainakin suomalaiset tytöt ovat tulossa. Aion ottaa päiväunet, mutta ne jäävät sitten väliin. Tuskastelen tapahtuman dress-coden kanssa: pyjama! Perhana mikä keksintö. Eihän minulla mitään pyjamaa ole. Eikä ole Variksellakaan. Päätän lähteä liikenteeseen shortseilla, typerällä t-paidalla ja släpäreillä - sen lähemmäksi pyjamaa en pääse. Menen juomaan Variksen kerrokseen kupin kahvia klo 20:30 ennen kuin siirrymme alakertaan haistelemaan meininkiä.
Alakerrassa on ihan kiitettävästi populaatiota - ja hyvä meininki. Ilta on muutenkin hyvä... Pelaamme Variksen kanssa varmaan kahdeksan Beer pongia - amerikkalainen juomapeli. Pärjäämme ihan hyvin, voitamme noin 50 % pelaamistamme otteluista. Jotkut harrastavat illan aikana seksiä alakerran pyykituvassa, lukitsemattoman oven takana, noin viiden metrin päässä yleisestä juhlatilasta. Hieno valinta paikaksi... Huhhuh, normaalit kotibileet. Itselläni ei ole kamera illan aikana mukana, joten minulla ei ole omia kuvia laittaa tähän yhtään - mistään illan tapahtumista. Facebookista löytyisi kaverin kuvia, mutta niitä en saane linkattua mitenkään tähän... Jos Eric Wallace on teidän kaveri, käykää katsomassa FB:sta :)
Eipä siinä, hauska ilta. Menen nukkumaan vähän ennen kuutta, kesäaikaa.
Menen ensimmäiseksi lähes Infanteriestrassen varrella olevaan kuntosaliin, Munich Gymille. Katselen jonkun aikaa ilmoitustaulua itsekseni, ennen kuin henkilökuntaan kuuluva mies alkaa puhumaan minulle tiskin takaa. Menen sopertamaan saksaksi: "Kann ich hier Krafttraining machen?". Hain todella kauan sanaa Krafttraining, vaikka olin vartavasten katsonut sen sanakirjasta tai jostain tätä asiaa varten. Asia selviää noin 5 minuutissa. Paikassa on opiskelijahintakin: 82 euroa kuukausi. Onpas halpaa. Seuraava paikka.
Suunnistan tram-pysäkille (raitiovaunu). Ajelen sillä Hauptbahnhofille (hauppari). Kävelen 20 minuuttia Bayernstrassea, kunnes teen huomion, että eihän tuonne McFitiin pääsekään kävelemällä mitenkään. Menen tram-pysäkille, ja odotan muutaman minuutin ratikkaa. En tiedä yhtään, mille pysäkille pitää jäädä, mutta minulla on McFitin katunumero kuitenkin tiedossa. Tiirailen siis ikkunasta rakennusten kyljissä olevia numeroita, ja yritän sen perusteella jäädä oikealla pysäkillä pois. Käsittämättömästi, onnistun jäämään juuri oikealla pysäkillä pois: Am Lokschuppen, tjsp. Se kirjoitusasu ei tainnut ihan noin mennä, koska yritin googlettaakin tuota, mutta en löytänyt. Tuttu pysäkki. Tällä pysäkillä kävimme kerran Stammtischin jälkeen kääntymässä, toteamassa, että Rockstudio-niminen paikka on kiinni.
Vaikka jäinkin oikealla pysäkillä pois, McFitin etsimisessä on hieman hakemista. Samassa rakennuksessa on joku tavaratalo, olikohan Bauhaus. Sen verran vakuuttavan kokoinen laitos, että päätän käydä käppäilemässä sen läpi, kun McFit ei ainakaan ihan heti löytynyt. Kierrän uudelleen rakennuksen, ja vihdoin huomaan, missä McFit on. Piilotettu toiseen kerrokseen. Menen sisälle. Vaikuttavan näköistä. Iso paikka. Otan esitteen hyllystä, ja lueskelen sitä muutaman minuutin. Ei uutta informaatiota. Menen tiskille juttelemaan henkilökunnan kanssa. Puhun jopa saksaa. Vaikuttaa hyvältä. Jos vien sinne lapun, joka todistaa, että olen Saksassa korkeintaan kolme kuukautta, kolmen kuukauden jäsenyys on mahdollinen. Se on minimiaika. Ihanaa. Tehtävä suoritettu.
Ajelen tramilla Marienplatzille, kun se nyt sinne asti menee. Ruuhkaa. Lauantaina paljon populaatiota liikenteessä. Jostain syystä tekee mieli jäätelö mielettömästi. Yritimme jo eilen Variksen kanssa ostaa jäätelöt Marienplatzilta, mutta epäonnistuimme tehtävässä. Eikä näytä nytkään hyvältä. Näen kyllä ihmisiä, joilla on jäätelöt kädessä, mutta en jäätelökojua. Lopulta löydän sen muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Aika piilossa kyllä. Mutta on halpaa: 1,5 euroa pehmiksestä tämmöisellä paikalla. Tosi hyvä. Ja on hyvää. Mauksi otan Waldbeeren (metsämarja, ei -olut).
Olen takaisin Lothstrassella klo 15:45. Käyn kaupassa ja syön. Olen menossa päiväunille, mutta Varis huomauttaa, että aurinko laskee kohta. Katson netistä, ja se laskee itse asiassa klo 18:40, eli tunnin päästä. Päätämme lähteä käymään Olympiaparkissa. Sitähän voisi vaikka katsoa, onko Biergarten auki...
Menemme eri reittiä sinne kuin normaalisti. Otamme tramin, ja menemme sillä muutaman pysäkin. Reitti ei kyllä ollut kovin paljon lyhyempi kuin normaali kävely/lenkkeily-reittimme. Jonathan oli myös mennyt Olympiaparkiin joidenkin ihmisten kanssa aikaisemmin - niinpä Varis soittaa hänelle. Lyhytaikaisen harhailun jälkeen löydämme Jonathanin ja kumppanit - mistä ei kyllä itse asiassa ole paljon iloa. Biergarten ei ole auki, kenelläkään ei ole olutta... kaikki ovat lähdössä pois. Mekin kävelemme Variksen kanssa muiden kanssa yhtämatkaa takaisin Lothstrasselle. Olemme siellä klo 19:30.
Illalla Lothstrassella on tapahtuma nimeltään Scheissefest. Täällä Lothstrassen kellarissa on melko hyvin tilaa, ja Lothstrassella on kuulemma tapana olla tuontapaisia tapahtumia: paljon alkoholia ja kaikki mahdolliset ihmiset Lothstrassen kellariin. Siinä melko lailla tapahtuman idea. Ainakin suomalaiset tytöt ovat tulossa. Aion ottaa päiväunet, mutta ne jäävät sitten väliin. Tuskastelen tapahtuman dress-coden kanssa: pyjama! Perhana mikä keksintö. Eihän minulla mitään pyjamaa ole. Eikä ole Variksellakaan. Päätän lähteä liikenteeseen shortseilla, typerällä t-paidalla ja släpäreillä - sen lähemmäksi pyjamaa en pääse. Menen juomaan Variksen kerrokseen kupin kahvia klo 20:30 ennen kuin siirrymme alakertaan haistelemaan meininkiä.
Alakerrassa on ihan kiitettävästi populaatiota - ja hyvä meininki. Ilta on muutenkin hyvä... Pelaamme Variksen kanssa varmaan kahdeksan Beer pongia - amerikkalainen juomapeli. Pärjäämme ihan hyvin, voitamme noin 50 % pelaamistamme otteluista. Jotkut harrastavat illan aikana seksiä alakerran pyykituvassa, lukitsemattoman oven takana, noin viiden metrin päässä yleisestä juhlatilasta. Hieno valinta paikaksi... Huhhuh, normaalit kotibileet. Itselläni ei ole kamera illan aikana mukana, joten minulla ei ole omia kuvia laittaa tähän yhtään - mistään illan tapahtumista. Facebookista löytyisi kaverin kuvia, mutta niitä en saane linkattua mitenkään tähän... Jos Eric Wallace on teidän kaveri, käykää katsomassa FB:sta :)
Eipä siinä, hauska ilta. Menen nukkumaan vähän ennen kuutta, kesäaikaa.
Tilaa:
Kommentit (Atom)