Lähden käymään puolenpäivän jälkeen salilla. Pavel lähtee samaa matkaa - ajateltiin yrittää ostaa Pavelillekin lippu tämän illan Saksa-Suomi -jääkiekko-otteluun. Menemme München Ticketiin. Tyhjä arpa - kaikki liput on myyty. Hmm, tämähän onkin jo toinen perättäinen tyhjä arpa Pavelille. Eilen Pavel ei päässyt sinne Tourismuspartyyn, jonne minäkään en kyllä päässyt. Jatkan München Ticketiltä itsekseni salille. Saan taas tehtyä hyvän treenin, kun näin aikaisin päivällä ei vielä ole ruuhkaa.
Iltapäivällä suunnittelemme illan ohjelmaa, ja mietimme, mitä ottaa mukaan. Meidän täytyy lähteä melko aikaisin liikkeelle, vaikka ottelu alkaakin vasta klo 20. Aiomme mennä aloittelemaan tai jotain vastaavaa tyttöjen luokse viimeistään klo 17. Päälle pitäisi löytää jotain sinivalkoista. Löydän sitten 10 minuuttia ennen lähtöä jotain sinne päin ainakin: harmaan fleecen ja lähes oikein sävyisen sinisen t-paidan - eli ei lähellekään oikeansävyisen, mutta sininen se kuitenkin on... kai. Ja tietenkin laitan fleecen alimmaksi, ja t-paidan sen päälle. Tyylikäs ratkaisu.
Olemme tyttöjen luona viiden jälkeen. Paikalla on vakituisten asukkaiden, joka käsittää melko lailla kaikki suomalaiset tytöt, lisäksi jo Pekka ja Tuomas. Hienoa, maalaamme kasvomme illan ottelua varten sinivalkoisiksi. Kaikkein komeimman kasvomaalauksen saa kuitenkin niinkin suomalainen kaveri kuin Bernardo. True Finn. Enköhän tänne jonkun kuvan hepusta ja kasvomaalauksesta saa jossain välissä.
Lähdemme liikkumaan tyttöjen asunnolta Goethe Institutin ratikkapysäkin kohdalta kohti Olympia-Eissportzentrumia kuuden aikoihin. Sisälle halliin pääsee jo klo 18.30 alkaen. Tämä on hienoa, kerrassaan. Näytämme suomalaisilta. Saavumme hallille varmaan melko lailla puolen aikoihin. Emme oikein tiedä, miten homma toimii. Meidän pitäisi selvittää, oliko hallissa joku suomalaiskatsomo, mihin voisimme kaikki vaihtaa lippumme. Lähdemme jonottamaan sisälle. Ainoastaan Pekka ja Tuomas jäävät ulkopuolelle, koska heidän lippunsa on vielä paikassa x. Meitän on kuitenkin varmaan noin tusinan luokkaa ihmisiä, jotka lähtevät jonottamaan. Minäkään en tiedä yhtään, mitä pitäisi tehdä. Ongelmana on se, että minulla on yksi olut repussa, joka olisi mukava nauttia ennen ottelua jossakin. Menen kuitenkin jonottamaan, ja kokeilen, mitä tapahtuu. Okei, reppuni tutkitaan, ja minut ohjataan jonnekin narikan tapaiseen. Juttelen varmaan 5 minuuttia narikalla olevan naishenkilön kanssa, ja yritän saada varmistusta, voinko tulla hakemaan reppuni jo ennen ottelua pois, esim. 15 minuutin kanssa. Ymmärrän naisen puheista, että tämän pitäisi onnistua, joten jätän koko hemmetin repun sinne.
Menemme Variksen kanssa ylös tsekkaamaan, miltä halli näyttää. Halli muuten näyttää kokonsa puolesta melko pieneltä - tämän huomasimme jo ulkoa päin. Seuraavana päivänä tarkistin netistä, että halliin mahtuu ilmeisesti noin 6300 ihmistä. Se on mielestäni melko vaatimaton määrä, kun on kyseessä kuitenkin halli, joka kantaa nimeä Olympiajäähalli. Joka tapauksessa, kokeilemme Variksen kanssa, pääsemmekö sisään U-blockiin. Eihän se onnistu. Oviaukon edessä on kolme henkilöä, jotka tarkastavat lippuja. He ohjaavat meitä S-blockin suuntaan... käymme pyörähtämässä siellä. Tällä hetkellä näyttää huonolta. Kyllähän se vituttaa, jos joudumme Variksen kanssa seuraamaan ottelun kahdestaan S-blockista - varsinkin jos ympärillä on tuhat saksalaista eikä yhtään suomalaista.
Poistumme katsomo-osasta. Törmäämme Heidiin. Heidillä on ihan hyvä ehdotus: lippujen tarkastajat muistavat kuulemma tutut naamat, joten he eivät katso enää esim. suomalaisten lippuja, jotka menevät U-blockiin. Voisimme siis ehkä vaihtaa lippuja kahden suomalaisen kanssa, jotka ovat U-blockissa, eli antaa heille S-blockin liput ja ottaa itse U-blockin liput heiltä. Näin pääsisimme ehkä kaikki U-blockiin... Joka tapauksessa, tässä vaiheessa menemme vielä käymään alhaalla. Minua ärsyttää edelleen reppuni, siellä oleva yksi kalja, ja se fakta, että ottelu alkaa vasta tunnin päästä. Käyn kysymässä yhdeltä ulkona olevalta henkilökuntaan kuuluvalta tyypiltä, onnistuuko hallin ulkopuolella käyminen ongelmitta. Onnistuu kuulemma. Sitten yritän mennä saamaan reppuni takaisin narikasta. Onnistuu hienosti. Lähdemme viisistään ulos hallilta Variksen, Heidin, Sannan ja Bernardon kanssa. Muut menevät hakemaan olutta hallin ulkopuolella olevista myyntikojuista - minä kävelen suoraan Pekan ja Tuomaksen luokse, jotka olivat menneet istumaan läheiselle nyppylälle nurmikolle. Siellä istuskelemme sitten jotain 45 minuuttia ja nostatamme tunnelmaa.
15 minuuttia ennen ottelun alkua me, jotka tulimme vain käymään ulkona, menemme takaisin sisään VIP-ovesta. Näin meille sanottiin, että meidän ei tarvitse jonottaa enää normaalissa jonossa, koska olimme jo menneet kerran tarkastuksen läpi. Pääsemme ongelmitta sisälle VIP-ovesta. VIPillä ei kyllä tässä ollut mitään merkitystä, koska sinnekin oli pitkähkö jono. Jono kuitenkin liikkui nopeasti. Huomaan jossakin vaiheessa, että tuossa vaiheessa ei tosiaan enää tarkastettu reppuani. Eli, olisin voinut lastata tässä välissä reppuni täyteen kaljaa, ja viedä sen sisälle halliin hienosti VIP-ovesta. Täytyypä muistaa jatkossa tämmöinen kikka.
Niin, tässä selvisi tosiaan, että Pekalla ja Tuomaksella on myös liput S-blockiin. Ja kuviohan meni itse asiassa niin, että Pekka ja Tuomas olivat ostaneet liput osana isompaa porukkaa, joka koostui lähinnä TUMin opiskelijoista (Technische Universität). Eli S-Blockissa olikin ihan vitusti suomalaisia. Hemmetinmoinen säkä, että meillä oli liput samaan blockiin! Fiilis on mahtava. Katsomo on ihan täynnä. Tungemme muiden suomalaisten kanssa portaisiin - siitä näkee hyvin. Olemme Saksan päädyssä, eli oletettavasti actionia olisi luvassa. Suomi aloittaa maalikarkelot joskus viiden minuutin kohdalla. Ja jatkoa tulee jossain kymmenen minuutin paikkeilla. Suomi!!! Ympärillämme on hieman vittuuntuneen näköisiä saksalaisia. Kaikilla suomalaisilla on oluttuopit kädessä - en näe olutta yhdelläkään saksalaisella.
Ekan erän jälkeen Suomi johtaa 2-0. Käymme vessatauolla ja tietenkin täyttämässä tuoppimme. Kakkoserä alkaa. Ei ole niin paljon actionia luvassa, kun olemme tämän erän Suomen päädyssä. Huomaamme kuitenkin, että Suomen maalivahti (Vehanen) ei ole turha kaveri. Tässä erässä emme Variksen kanssa mahdu S-blockiin samoille paikoillemme. Mutta pääsemme kuitenkin U-blockiin. Mutta ei ole pelkoa, että tässä ruuhkassa pääsisi tyttöjen luokse. Seuraamme tämän erän Variksen kanssa kahdestaan U-blockin portaista. Saamme hieman häiriintyneitä katseita, kun huudamme aivan perkeleesti, kun jäällä nähdään yksi nyrkkitappelu - jonka voittaa Suomi!!! Saksalainen kaveri heittää hanskat jäähän, ja saa sitten itse selkäänsä... noloa.
Kolmannessa erässä olemme taas karjumassa S-blockissa Suomi-porukan mukana. Ai niin, Suomi teki yhden maalin tokassa erässä, eli peli on 3-0. Kolmannessa erässä Suomi tekee vielä yhden maalin lisää, ja peli päättyy 4-0. Se oli siinä sitten... hauskaahan se oli. Menemme hakemaan tuopeistamme euron pantin pois. Sillä välin, kun minä käyn vessassa, Varis onnistuu löytämään kuusi sisäkkäin ladottua tuoppia yksinäisenä - ja käy hakemassa siitä itselleen kuusi euroa. Ihan kiva. Minäkin yritän käydä juoksentelemassa ympäri hallia, ja katsoa, näkyisikö missään pantillisia muovituoppeja - mutta ei niitä näy. Menemme ulos. Jostain syystä joku saksalainen poliisi on kiinnostunut minusta. Poliisi puhuu ensin radiopuhelimeen jotakin, ja tulee sitten minun takaa pyytämään minulta Ausweisia, eli henkilöllisyystodistusta. Ihmeissäni rupean kaivamaan lompakkoa repustani. Variskin tulee viereen ihmettelemään, että wtf. Ennen kuin ehdin kaivaa lompakkoa esille, poliisi kysyy vielä nimeäni, ja sitten jotain richtungista. En ymmärrä mitään, ja poliisi sanoo minulle, että voin mennä, ennen kuin ehdin saada lompakkoani kaivettua esille.
Kävelemme hienossa fiiliksessä takaisin tyttöjen kämpille Goethe Institutin ratikkapysäkin lähelle. Ajattelemme, että voisi olla mukavaa käydä Rockstudiossa. Pesemme naamamme tyttöjen kämpillä, ja lähdemme siitä sitten Rockstudioon. Lothstrassen pysäkiltä mukaan tulee Pavel! Muita ei sitten tulekaan. Muut ovat siis jääkiekkoporukkaa. Meitä on noin tusina, jotka jatkavat Rockstudioon.
Rockstudiossa on taas normaalisti kova meno. Emme vaan tällä kertaa viivy aivan vitun pitkään paikassa. Itse lähden osittain kovan volyymin takia ajoissa. Rockstudiossa on hemmetin hyvä musiikki, mutta volyymia on liikaa... Poistumme Variksen, Villen ja Tuomaksen kanssa joskus kahden aikoihin. McDonald'sin kautta kotia. Hei, McDonald's, aina ennen on käyty Burger Kingissä - vaihtelu virkistää!
Nukkumaan kolmen maissa.
Niin, ja kokeillaanpa, toimisko tämä nyt jopa. Kokeilkaapa, näettekö joitain kuvia täältä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Hyvin näkyvät kuvat:)
Lähetä kommentti