Herään normaalisti 12:n aikoihin. Aloitan tutustumisen kuntosaliasioihin. Saimme torstaina vinkin Karlilta (paikallisen I-Clubin, eli International Clubin, presidentiltä), että McFit olisi hyvä paikka käydä salilla: 16,90 euroa kuukausi, 24 tuntia vuorokaudessa, 7 päivää viikossa auki. Netistä kuitenkin selviää, että asiassa on yksi mutka: Mindestvertragslaufzeit 12 Monat - minimisopimusaika 12 kuukautta. Ikävä yllätys. Arvon vähän aikaa kämpillä, ennen kuin päätän lähteä kierrokselle salivaatteet repussa - eiköhän sitä nyt ainakin Probetrainingiin pääse johonkin... Varis päättää olla lähtemättä mukaan - Simpsonien katsominen kesken.
Menen ensimmäiseksi lähes Infanteriestrassen varrella olevaan kuntosaliin, Munich Gymille. Katselen jonkun aikaa ilmoitustaulua itsekseni, ennen kuin henkilökuntaan kuuluva mies alkaa puhumaan minulle tiskin takaa. Menen sopertamaan saksaksi: "Kann ich hier Krafttraining machen?". Hain todella kauan sanaa Krafttraining, vaikka olin vartavasten katsonut sen sanakirjasta tai jostain tätä asiaa varten. Asia selviää noin 5 minuutissa. Paikassa on opiskelijahintakin: 82 euroa kuukausi. Onpas halpaa. Seuraava paikka.
Suunnistan tram-pysäkille (raitiovaunu). Ajelen sillä Hauptbahnhofille (hauppari). Kävelen 20 minuuttia Bayernstrassea, kunnes teen huomion, että eihän tuonne McFitiin pääsekään kävelemällä mitenkään. Menen tram-pysäkille, ja odotan muutaman minuutin ratikkaa. En tiedä yhtään, mille pysäkille pitää jäädä, mutta minulla on McFitin katunumero kuitenkin tiedossa. Tiirailen siis ikkunasta rakennusten kyljissä olevia numeroita, ja yritän sen perusteella jäädä oikealla pysäkillä pois. Käsittämättömästi, onnistun jäämään juuri oikealla pysäkillä pois: Am Lokschuppen, tjsp. Se kirjoitusasu ei tainnut ihan noin mennä, koska yritin googlettaakin tuota, mutta en löytänyt. Tuttu pysäkki. Tällä pysäkillä kävimme kerran Stammtischin jälkeen kääntymässä, toteamassa, että Rockstudio-niminen paikka on kiinni.
Vaikka jäinkin oikealla pysäkillä pois, McFitin etsimisessä on hieman hakemista. Samassa rakennuksessa on joku tavaratalo, olikohan Bauhaus. Sen verran vakuuttavan kokoinen laitos, että päätän käydä käppäilemässä sen läpi, kun McFit ei ainakaan ihan heti löytynyt. Kierrän uudelleen rakennuksen, ja vihdoin huomaan, missä McFit on. Piilotettu toiseen kerrokseen. Menen sisälle. Vaikuttavan näköistä. Iso paikka. Otan esitteen hyllystä, ja lueskelen sitä muutaman minuutin. Ei uutta informaatiota. Menen tiskille juttelemaan henkilökunnan kanssa. Puhun jopa saksaa. Vaikuttaa hyvältä. Jos vien sinne lapun, joka todistaa, että olen Saksassa korkeintaan kolme kuukautta, kolmen kuukauden jäsenyys on mahdollinen. Se on minimiaika. Ihanaa. Tehtävä suoritettu.
Ajelen tramilla Marienplatzille, kun se nyt sinne asti menee. Ruuhkaa. Lauantaina paljon populaatiota liikenteessä. Jostain syystä tekee mieli jäätelö mielettömästi. Yritimme jo eilen Variksen kanssa ostaa jäätelöt Marienplatzilta, mutta epäonnistuimme tehtävässä. Eikä näytä nytkään hyvältä. Näen kyllä ihmisiä, joilla on jäätelöt kädessä, mutta en jäätelökojua. Lopulta löydän sen muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen. Aika piilossa kyllä. Mutta on halpaa: 1,5 euroa pehmiksestä tämmöisellä paikalla. Tosi hyvä. Ja on hyvää. Mauksi otan Waldbeeren (metsämarja, ei -olut).
Olen takaisin Lothstrassella klo 15:45. Käyn kaupassa ja syön. Olen menossa päiväunille, mutta Varis huomauttaa, että aurinko laskee kohta. Katson netistä, ja se laskee itse asiassa klo 18:40, eli tunnin päästä. Päätämme lähteä käymään Olympiaparkissa. Sitähän voisi vaikka katsoa, onko Biergarten auki...
Menemme eri reittiä sinne kuin normaalisti. Otamme tramin, ja menemme sillä muutaman pysäkin. Reitti ei kyllä ollut kovin paljon lyhyempi kuin normaali kävely/lenkkeily-reittimme. Jonathan oli myös mennyt Olympiaparkiin joidenkin ihmisten kanssa aikaisemmin - niinpä Varis soittaa hänelle. Lyhytaikaisen harhailun jälkeen löydämme Jonathanin ja kumppanit - mistä ei kyllä itse asiassa ole paljon iloa. Biergarten ei ole auki, kenelläkään ei ole olutta... kaikki ovat lähdössä pois. Mekin kävelemme Variksen kanssa muiden kanssa yhtämatkaa takaisin Lothstrasselle. Olemme siellä klo 19:30.
Illalla Lothstrassella on tapahtuma nimeltään Scheissefest. Täällä Lothstrassen kellarissa on melko hyvin tilaa, ja Lothstrassella on kuulemma tapana olla tuontapaisia tapahtumia: paljon alkoholia ja kaikki mahdolliset ihmiset Lothstrassen kellariin. Siinä melko lailla tapahtuman idea. Ainakin suomalaiset tytöt ovat tulossa. Aion ottaa päiväunet, mutta ne jäävät sitten väliin. Tuskastelen tapahtuman dress-coden kanssa: pyjama! Perhana mikä keksintö. Eihän minulla mitään pyjamaa ole. Eikä ole Variksellakaan. Päätän lähteä liikenteeseen shortseilla, typerällä t-paidalla ja släpäreillä - sen lähemmäksi pyjamaa en pääse. Menen juomaan Variksen kerrokseen kupin kahvia klo 20:30 ennen kuin siirrymme alakertaan haistelemaan meininkiä.
Alakerrassa on ihan kiitettävästi populaatiota - ja hyvä meininki. Ilta on muutenkin hyvä... Pelaamme Variksen kanssa varmaan kahdeksan Beer pongia - amerikkalainen juomapeli. Pärjäämme ihan hyvin, voitamme noin 50 % pelaamistamme otteluista. Jotkut harrastavat illan aikana seksiä alakerran pyykituvassa, lukitsemattoman oven takana, noin viiden metrin päässä yleisestä juhlatilasta. Hieno valinta paikaksi... Huhhuh, normaalit kotibileet. Itselläni ei ole kamera illan aikana mukana, joten minulla ei ole omia kuvia laittaa tähän yhtään - mistään illan tapahtumista. Facebookista löytyisi kaverin kuvia, mutta niitä en saane linkattua mitenkään tähän... Jos Eric Wallace on teidän kaveri, käykää katsomassa FB:sta :)
Eipä siinä, hauska ilta. Menen nukkumaan vähän ennen kuutta, kesäaikaa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti