Herään aamulla 9.30 aikoihin. Syön aamupalaksi banaanin. Käyn klo 10 aikoihin katsomassa yläkerrasta, ovatko Varis ja Jonathan heränneet. Olemme kolmestaan lähdössä Lothstrasselta panimokierrokselle. Panimokierros alkaa Sedlinger torilta 10.45. Olen vielä ennen lähtöämme yhteydessä mesen välityksellä Marianneen. Tyttöjen asuinpaikasta panimokierrokselle on lähdössä Marianne ja Heidi. He aikovat lähteä liikkeelle klo 10.15. Yritämme mennä samalla tramilla, mutta me myöhästymme vähän tuosta aikataulusta, emmekä näe tyttöjä ainakaan siinä tramissa, mihin me ehdimme. Lopulta pääsemme Sedlinger torille, tramin ja U-bahnin välityksellä.
Löydämme checkpointin, ja siellä seisoskeleekin jo joitain tuttuja amerikkalaisia, joista muistan vain Ericin nimeltä. Ericillä oli joitain tanskalaisia juuria - hauska kaveri. Pian väkeä alkaa tulla paikalle enemmänkin. Joku saksalainen ottaa kaikilta nimet ylös kirjoittaen ne muistivihkoon. En edes yritä saada nimeäni oikein sanomalla tai tavaamalla, joten kaivan opiskelijakorttini esille, ja näytän nimeni suoraan siitä - mikä osoittautuu oikeaksi ratkaisuksi, koska opiskelijakortistakin nimen kopiointi vaikuttaa olevan erittäin vaikeaa saksalaiselle. Hemmo onnistuu kirjoittamaan sukunimestäni varmaan kolme kirjainta väärin, ennen kuin onnistuu saamaan sen oikeaan muotoon. Hän kysyykin minulta, mistä maasta olen. Kun vastaan, että Suomesta, hän hymyilee kasvoillaan "niinpä tietenkin, olisihan se pitänyt arvata"-ilme. Kierrokselle näyttää osallistuvan kaiken kaikkiaan 6 suomalaista: minä, Varis, Marianne, Heidi, Jenni ja Eriko. Eriko on alunperin Japanista, mutta asunut sen verran kauan Suomessa, että osaa esimerkiksi puhua suomea, joten lasken hänet suomalaiseksi.
Kello 11 kierros käynnistyy. Tykkään esittelijästä. Hän puhuu nopeaa, mutta selkeää englantia. Kiertelemme Münchenin erinäköisiä kaljaan liittyviä kohteita. Kierroksella näkee muutenkin ihan mukavasti Müncheniä. Viktuelienmarktilla pääsemme maistelemaan oluita. Münchenissä on kuusi panimoa, ja saamme jokaisen panimon Helles-olutta vajaan desilitran. Tuo määrä on kyllä ihan riittävä, koska tahti on melko nopea - tai sitten tahtia olisi voinut hidastaa. Panimot ovat Löwenbräu, Hofbräu, Hacker-Pschorr, Augustiner, Paulaner ja Spaten. Kierros kestää noin kaksi tuntia, ja päättyy Paulanerin panimolle - tämä oli kierroksen ainoa varsinainen panimovierailu. Täytyy sanoa, että kierros tarjosi todella hyvin vastinetta viidelle eurolle, minkä se maksoi. Saamme paulanerin panimolla/ravintolassa yhden ilmaisen oluen, sekä Brotzeitin, mikä sanakirjan mukaan näyttää tarkoittavan välipalaa. Käytännössä se oli pöydän keskelle laitettu tarjoiluvati, joka oli lastattu kaikenmaailman leikkeleillä, juustolla, salaatilla, levitteillä yms. Lisäksi oli vati, jossa oli leipää, jonka kanssa lihatarjoiluvadin antimista pystyi nauttimaan. Välipala oli erittäin hyvä mielestäni.
Päädyin istumaan samaan pöytään Jennin, Erikon ja neljän brasilialaisiksi osoittautuneiden henkilön kanssa. Se oli ihan mukavaa. Uusien, "outojen" ihmisten kanssa juttelu on aina hyvää ajanvietettä, ja kielitaitokin paranee ainakin periaatteessa. Johonkin aikaan päivällä porukka rupeaa lähtemään Paulanerilta, ja sinne jää minun lisäkseni pelkästään Varis, Jonathan, Heidi ja Marianne. Suunnistamme Paulanerilta Englischer Garteniin, kun ilma on kuitenkin melko hyvä. Matkan varrella pysähdymme poseeraamaan jonkun vesilähdeveistoksen kohdalle. Luonnollisesti minä pudotan tässä vaiheessa kamerani veteen, ja olen tästä erittäin vittuuntunut. Yritän kuivata sitä vähän, ja tungen sen takaisin takin taskuun. En pidä enää koskaan kameraa missään muussa takin taskussa kuin povitaskussa! Aurinko paistaa ajoittain. Englischer Gartenissa menemme Chinesischer Turmiin, eli hemmetin isoon Biergarteniin. Juomme yhdet massit - ja meillä on hemmetin kylmä. Rangaistukseksi kylmästä ilmasta lähdemme paikasta massit kourassa - eli käytännössä ostamme litran tuopit panttia vastaan, joka oli luokkaa 1,5 euroa.
Matka takaisin kämpille kestää puolisen tuntia. Varis onnistuu kilistelemään omaa tuoppiaan useamman kerran omaa tuoppiani vasten - ja tietenkin 3 minuuttia ennen kuin olemme perillä, tällaisen kolliision seurauksena minun tuoppiini ilmestyy halkeama, ja Variksen tuoppi säilyy ehjänä. Luonnollisesti näin... Tytöt jatkavat tramilla omaan kämppäänsä, ja me menemme Variksen ja Jonathanin kanssa puuhaamaan steam bathia (höyrykylpyä) asuntoomme. Tämä on sama viritys, josta kirjoitin joskus kuukausi sitten: suihkusta ovet ja ikkunat kiinni, patterit täysille, kaikki hanat auki niin kuumalle kuin ne saa, ja talouspaperia vähän viemärin päälle. Sitten sinne istuskelemaan ja nauttimaan hieman olutta... todella kivaa ulkona jäätymisen jälkeen.
Nostamme tunnelmaa illan päätteeksi hieman oluella ja vodkalla. Suunnitelma Rockstudiosta on vielä elossa. Tytöt tulevat Lothstrasselle joskus klo 23 maissa, ja aloitamme siirtymisen Rockstudiota kohti ihan kohtuukokoisella porukalla. Varis päättää erota porukastamme haupparilla käytyään burger kingillä, kun joudumme odottamaan hetken aikaa tarmia - ja myöhästyy luonnollisesti sitten tuosta tramista, mihin muut ehdimme.
Rockstudio on mahtava paikka! Musiikki on just sitä, mitä pitääkin. Volyymi on vaan hemmetin isolla. 0,33 litran Beck's olut 2 euroa, 2 cl jägershot 1 euron. Ei kovin halpaa, mutta ei mahdottoman kallistakaan, ei ainakaan jägershottien osalta. Ilta on hieno... jossain vaiheessa Rockstudioon ilmestyy myös hirveä lössi lisää porukkaa Lothstrasselta - fiilis tanssilattialla on katossa. Ja viihdymmekin paikassa pitkään. Poistumme joskus klo 4 aikoihin. Joudumme odottamaan puoli tuntia tramia. Joku keksii hienon idean afterpartyista tyttöjen luona, joten menemme luonnollisesti sinne. Matt ja Catharyn, Lothstrassen asukkaita, jotka olivat hieman omissa oloissaan, jäävät äimistelemään Lothstrassen pysäkille, että "Mitä vittua, tää on meidän pysäkki, miksei kukaan muu nouse pois!?".
Viihdymme jatkoilla lähes seitsemään asti... sitten lähdemme aivan hemmetin freesissä kunnossa vihdoin oikeasti Lothstrassea kohti porukalla minä, Jonathan, Pavel ja joku saksalainen heppu, jonka nimeä en nyt muista. Otan kuvia porukasta. Kuvat näyttää aivan hemmetin friikeiltä. Tuleeko kamerani toipumaan koskaan vesireissustaan? Tämä jännitysnäytelmä selviää blogin tulevissa jatko-osissa.
Nukkumaan seitsemän maissa...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti