Stammtischin jälkeen luonnollisesti nukutaan pitkään. Herään klo 12 jälkeen, ja koska ulkonan on niin hieno ilma, lähdemme Variksen kanssa käymään muuten vaan kävelyllä klo 12.40. Kävelemme pohjoiseen päin Dachaustrassea pitkin pari ratikkapysäkkiväliä, ja tulemme ratikalla sitten takaisin. Olemme Lothstrassella klo 13.05.
Minua väsyttää jostain syystä aika paljon, joten menen samantien päiväunille. Nukunkin samantien sitten hieman pidemmät päiväunet, ja herään vasta klo 15.30 seuraavan kerran. Meillä oli eilen taas suuria suunnitelmia täksi päiväksi - oli tarkoitus mennä Pekan ja Tuomaksen luo kokkailemaan, jatkaa siitä Frühlingfestiin, joka on "mini-Oktoberfest", ja siitä sitten baariin. Yksi Frühlingfest-teltta sijaitsee aivan Tuomaksen ja Pekan asunnon vieressä, joten suunnitelma on aika looginen. Jotenkin Stammtischin jälkeisenä päivänä hommat eivät kuitenkaan yleensä etene mihinkään. Pekka ei ole online mesessä, eikä vastaa puhelimeen. Tuomas on kipeänä. Ulkona on tosiaan hyvä ilma, joten ajattelemme Variksen kanssa vaan mennä huvin vuoksi kävelemään Marienplatzille. Juuri kun olemme lähdössä, Marianne laittaa mesessä viestiä ja kyselee, milloin olemme menossa poikien luo. Sovimme, että olemme illemmalla yhteydessä ja katsomme, onnistuuko mikään kohta suunnitelmastamme.
Menemme Variksen kanssa Marienplatzille. Käppäilemme siellä, ja tsekkaamme mm. Viktualienmarktin. Käymme myös urheiluliikkeessä katsomassa rinkkoja - minun pitäisi hommata semmoinen toukokuun reilireissuamme varten. En muista, missä liikkeessä käymme, mutta valikoima on kyllä kattava. Liikkeestä löytyy kaikki rinkat, mitä olen netistäkin katsonut: Deuterin Traveller ja Quantum -sarjaa. Quantum-sarja vakuuttaa, ja nyt pitää enää tehdä netissä hintavertailua ennen ostoa.
Liikahdamme takaisin Lothstrasselle. Kello on jotain 18-19. Pekkakin on ilmestynyt meseen, ja sovitaan, että lähdetään tänään käymään siellä Frühlingfestillä. Otan päiväunet kello 19.40-20.40, syön vanukkaan, ja lähdemme Variksen kanssa liikkeelle. Menemme suomalaisten tyttöjen kanssa samalla ratikalla ja U/S-Bahnilla Frühlingfest-alueelle. Kello onkin sitten jo lähemmäs 22. Pekka ja hänen iranilainen tyttöystävänsä (tjsp.), jonka nimeä en muista, ovat jo paikalla. Juomme yhdet massit, ja ihmettelemme paikallista menoa. Joskus klo 23 jälkeen alkaa tulemaan valomerkkiä, ja rupeamme poistumaan. Päätämme tällä kertaa olla lähtemättä baariin.
Haemme haupparilta vielä normaalisti burger king -ruokaa ennen suunnistamista takaisin Lothstrasselle. Menen nukkumaan klo 1.
sunnuntai 30. maaliskuuta 2008
perjantai 28. maaliskuuta 2008
24. päivä, torstai 27.3.2008 (opiskelua ja Stammtisch)
Herään yhdeksän jälkeen. Vaihtelun vuoksi en heti avaakaan tietokonetta, vaan lueskelen mikrobittiä tunnin vuoteessa, ennen kuin nousen ylös. Teen 3x30 vatsalihasta tällä kertaa aamusta, kun ne jäivät eilen illalla tekemättä. Käyn "aamu"palalla klo 12 aikoihin - leipää, juustoa, jogurttia ja maitoa. On hieman heikko olo, joten otan vielä puolen tunnin päiväunet ennen luennoille lähtemistä.
Klo 13.30 alkaa ensimmäinen päivän luennoistamme - Human-machine communication. Tämänkin kurssin pitää sama kaveri kuin eilisenkin kurssimme, hupaisa Dr. Block. Vaikka kurssi on englanniksi, luennolla ei näy muita vaihtareita meidän lisäksemme. Meillä on aika paljon kursseja ns. General Studies -kategoriasta, kuten tämäkin kurssi, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että kyseessä on aikamoinen diipadaapa-kurssi. Ilmeisesti kursseille tulijoilta ei vaadita kummempia pohjatietoja, joten kurssin sisältökin on sitten sen mukaista. Joka tapauksessa, Human-machine communicationissa pitäisi olla jopa joitain tekoälyyn liittyviä juttua, joten kurssi vaikuttaa ihan kiinnostavalta.
Seuraavaksi on vuorossa klo 15.15 alkava History of german grammar, tai jotain sinne päin. Tälle kurssille tulee sentään joitain suomalaisiakin, Pekka, Eriko ja Heidi. Muutenkin vaihtareita on paljon. Tämäkin kurssi on Dr. Blockin pitämä, joten voimme ottaa ensimmäisen luennon melko lunkisti: puolet luentoajasta on sitä samaa yleistä juttua, minkä olemme jo kuulleet kahdella edellisellä Dr. Blockin kurssin luennolla. Luento loppuu klo 16.30, hieman etuajassa.
Käymme kahvilla ja sämpylällä Variksen kanssa ennen viimeistä luentoa. Viimeinen luentomme on saksan kurssi: Deutsch für Anfängers, mit previous knowledge. Menemme saliin klo 17. Kurssilla näyttää olevan yksi suomalainen, Marianne, sekä n kappaletta espanjalaisia, jotka pitävät helvetinmoista meteliä. Juttelemme siinä kolmestaan Mariannen kanssa, ja seuraamme samalla, miten aika kuluu. Kello on 17.15, eikä kurssin pitäjää vieläkään näy. Marianne kertoo meille, että jossakin lapussa oli kuulemma lukenut, että kurssi alkaisi vasta klo 18. Kahdessa lapussa oli kuulemma kuitenkin lukenut alkamisajaksi tämä 17.00. Päätän klo 17.15, että jos opettajaa ei kuulu 17.25 mennessä, lähden pois luokasta - Varis on mukana tässä ajatuksessa. Juttelemme vielä hetkisen, ja sitten kello onkin 17.25. Poistumme Variksen kanssa paikalta. Marianne aikoo jäädä vielä odottamaan. Onneksemme emme törmää opettajaan myös matkalla pois - kumpakaan meistä ei oikeastaan kiinnosta jäädä tälle luennolle, ei varsinkaan tähän aikaan...
Käymme matkalla Tengelmannilla, ostamassa vähän safkaa. Päätämme ostaa myös puokkiin 0,75 litran vodkapullon, koska se on niin halpa - 4,99 euroa. Kun pääsemme takaisin kämpille, ihmettelemme, miten Marianne voi olla online mesessä - hänenhän pitäisi olla vielä odottamassa saksan tunnilla. Kello on nyt kuitenkin vasta 17.45. Varis laittaa viestiä Mariannelle, ja Marianne kertoo, että kaikki muutkin olivat poistuneet luokasta heti sen jälkeen, kun minä ja Varis lähdettiin. Näytimme siis hyvää esimerkkiä kaikille.
Tapamme aikaa kämpillä. Tänään on illalla Stammtisch, ja suunnitelmana on, että menemme ennen Stammtischiä hieman aloittelemaan suomalaisten tyttöjen kämpille. Siirrymme onnistuneesti tyttöjen kämpille klo 20. Tyttöjen asunto sijaitsee pari pysäkkiä pohjoiseen päin ratikalla Lothstrasselta. Kyseessä on erilainen asunto kuin Lothstrassella. Lothstrassella kaikki tervehtivät toisiaan käytävillä, ja lähes kaikki tietävät lähes kaikkien muiden asukkaiden nimet. Täällä on enemmän samanlaista asumista kuin mihin Suomessakin on tottunut...
Lähdemme klo 22.30 siirtymään kohti Wombat'sia ja Stammtischiä. Meno Wombat'sissa on jälleen kerran hyvää, ja olut maksaa euron ja long island ice tea 3,5 euroa. Olemme Variksen kanssa paikassa loppuun asti, joka Wombat'sissa tarkoittaa klo 1:tä. Tämän jälkeen käymme normaalisti hakemassa 24/7 Burger kingistä iltapalaa. Kuulemme myös Wombat'sissa Alex-nimiseltä Lothstrassen jenkiltä, että Connor-niminen Lothstrassen jenkki ei usko, että olemme suomalaisia, ennen kuin ilmestymme keskellä yötä vodkapullon kanssa hänen huoneeseensa. Toteutamme mm. tämän suunnitelman vielä yön aikana... ja istumme iltaa amerikkalaisten kanssa yläkerran keittiössä.
Menen nukkumaan klo 4. Huomenna voi väsyttää...
Klo 13.30 alkaa ensimmäinen päivän luennoistamme - Human-machine communication. Tämänkin kurssin pitää sama kaveri kuin eilisenkin kurssimme, hupaisa Dr. Block. Vaikka kurssi on englanniksi, luennolla ei näy muita vaihtareita meidän lisäksemme. Meillä on aika paljon kursseja ns. General Studies -kategoriasta, kuten tämäkin kurssi, ja käytännössä se tarkoittaa sitä, että kyseessä on aikamoinen diipadaapa-kurssi. Ilmeisesti kursseille tulijoilta ei vaadita kummempia pohjatietoja, joten kurssin sisältökin on sitten sen mukaista. Joka tapauksessa, Human-machine communicationissa pitäisi olla jopa joitain tekoälyyn liittyviä juttua, joten kurssi vaikuttaa ihan kiinnostavalta.
Seuraavaksi on vuorossa klo 15.15 alkava History of german grammar, tai jotain sinne päin. Tälle kurssille tulee sentään joitain suomalaisiakin, Pekka, Eriko ja Heidi. Muutenkin vaihtareita on paljon. Tämäkin kurssi on Dr. Blockin pitämä, joten voimme ottaa ensimmäisen luennon melko lunkisti: puolet luentoajasta on sitä samaa yleistä juttua, minkä olemme jo kuulleet kahdella edellisellä Dr. Blockin kurssin luennolla. Luento loppuu klo 16.30, hieman etuajassa.
Käymme kahvilla ja sämpylällä Variksen kanssa ennen viimeistä luentoa. Viimeinen luentomme on saksan kurssi: Deutsch für Anfängers, mit previous knowledge. Menemme saliin klo 17. Kurssilla näyttää olevan yksi suomalainen, Marianne, sekä n kappaletta espanjalaisia, jotka pitävät helvetinmoista meteliä. Juttelemme siinä kolmestaan Mariannen kanssa, ja seuraamme samalla, miten aika kuluu. Kello on 17.15, eikä kurssin pitäjää vieläkään näy. Marianne kertoo meille, että jossakin lapussa oli kuulemma lukenut, että kurssi alkaisi vasta klo 18. Kahdessa lapussa oli kuulemma kuitenkin lukenut alkamisajaksi tämä 17.00. Päätän klo 17.15, että jos opettajaa ei kuulu 17.25 mennessä, lähden pois luokasta - Varis on mukana tässä ajatuksessa. Juttelemme vielä hetkisen, ja sitten kello onkin 17.25. Poistumme Variksen kanssa paikalta. Marianne aikoo jäädä vielä odottamaan. Onneksemme emme törmää opettajaan myös matkalla pois - kumpakaan meistä ei oikeastaan kiinnosta jäädä tälle luennolle, ei varsinkaan tähän aikaan...
Käymme matkalla Tengelmannilla, ostamassa vähän safkaa. Päätämme ostaa myös puokkiin 0,75 litran vodkapullon, koska se on niin halpa - 4,99 euroa. Kun pääsemme takaisin kämpille, ihmettelemme, miten Marianne voi olla online mesessä - hänenhän pitäisi olla vielä odottamassa saksan tunnilla. Kello on nyt kuitenkin vasta 17.45. Varis laittaa viestiä Mariannelle, ja Marianne kertoo, että kaikki muutkin olivat poistuneet luokasta heti sen jälkeen, kun minä ja Varis lähdettiin. Näytimme siis hyvää esimerkkiä kaikille.
Tapamme aikaa kämpillä. Tänään on illalla Stammtisch, ja suunnitelmana on, että menemme ennen Stammtischiä hieman aloittelemaan suomalaisten tyttöjen kämpille. Siirrymme onnistuneesti tyttöjen kämpille klo 20. Tyttöjen asunto sijaitsee pari pysäkkiä pohjoiseen päin ratikalla Lothstrasselta. Kyseessä on erilainen asunto kuin Lothstrassella. Lothstrassella kaikki tervehtivät toisiaan käytävillä, ja lähes kaikki tietävät lähes kaikkien muiden asukkaiden nimet. Täällä on enemmän samanlaista asumista kuin mihin Suomessakin on tottunut...
Lähdemme klo 22.30 siirtymään kohti Wombat'sia ja Stammtischiä. Meno Wombat'sissa on jälleen kerran hyvää, ja olut maksaa euron ja long island ice tea 3,5 euroa. Olemme Variksen kanssa paikassa loppuun asti, joka Wombat'sissa tarkoittaa klo 1:tä. Tämän jälkeen käymme normaalisti hakemassa 24/7 Burger kingistä iltapalaa. Kuulemme myös Wombat'sissa Alex-nimiseltä Lothstrassen jenkiltä, että Connor-niminen Lothstrassen jenkki ei usko, että olemme suomalaisia, ennen kuin ilmestymme keskellä yötä vodkapullon kanssa hänen huoneeseensa. Toteutamme mm. tämän suunnitelman vielä yön aikana... ja istumme iltaa amerikkalaisten kanssa yläkerran keittiössä.
Menen nukkumaan klo 4. Huomenna voi väsyttää...
keskiviikko 26. maaliskuuta 2008
23. päivä, keskiviikko 26.3.2008 (eka luento)
Nukun jälleen pitkään, klo 11 asti. Unirytmi pitäisi saada parempaan kuosiin. Lähden klo 12.45 taas räyhäämään Fachhochschulen A19-huoneeseen - se perhanan opiskelijakorttini Account Freischalten ei toiminut vieläkään. Joudun taas jonottamaan huoneeseen puoli tuntia, ja oven takana odottaa taas sama ukko. Haasteen vuoksi mietin valmiiksi, miten selitän asian saksaksi tällä kertaa, kun viimeksi käytin englantia - en usko, että mies kuitenkaan muistaa viikon takaa minua enää. Saan selitettyä asian hyvin, ja mies ottaa jälleen kortin minun kädestä ja rupeaa näppäilemään tietokoneella. Tapahtumasarja on täysin sama kuin viikko sitten: mies näyttää näytöltä, miten numero 2 on virheellisesti merkitty numeroksi 5 heidän järjestelmäänsä. Sanon äijälle tästä ja kysyn, että onko se nyt varmaa, että tämä rupeaa toimimaan. Mies vain pahoittelee asiaa, eikä ymmärrä, miten asia ei korjaantunut ensimmäisellä kerralla.
Käyn lähtiessä hakemassa alakerran kahviosta 1,25 euron sämpylän ja syön se matkalla kotiin - matka on noin 100 metriä. Sämpylä maksetaan opiskelijakortilla. Opiskelijakortti toimii opiskelijastatuksen todistamisen lisäksi myös kirjastokorttina ja maksuvälineenä korkeakoulun kahvioissa ja ruokaloissa. Lothstrassella kirjoittelen vähän aikaa kandintyötäni, ennen kuin lähdemme Variksen kanssa German grammar in English -kurssille.
Luokkahuone G3.42 on hetken aikaa hukassa, mutta lopulta päädymme oikeaan tilaan - luokkahuoneet olisi voinut nimetä loogisemminkin meidän mielestämme. Kurssilla on valtava suomalaisenemmistö, noin puolet koko kurssista on suomalaisia. Kurssin pitäjä on hauskalta vaikuttava kaveri, professori Block. Juttua riittää, ja englanti kuulostaa hyvältä. Tätä jätkää jaksaa helposti kuunnella 90 minuuttia. Kurssista on kuulemma tentti heinäkuussa, mutta se ei ole pakollinen - tämä on joku semmoinen kurssi, että siellä käydään muuten vaan. Kurssia ei saa mihinkään tutkintoon. Käymme kuitenkin Variksen kanssa luennon päätyttyä kysymässä herra Blockilta, onnistuisiko tentin suorittaminen jo kesäkuussa, koska lähdemme pois kesäkuun lopussa. Block ei vaikuta tässä keskustelussa läheskään yhtä hauskalta kuin luennon aikana, ja vastaus on pelkkä "No". Eli ei onnistu, sen enempää emme saa perusteluja. Mutta eipä tuolla väliä, kun tentti ei kerta ole pakollinen ja kurssista ei kuitenkaan mitään hyötyä ole...
Käymme luennon jälkeen kaupassa ja siirrymme takaisin Lothstrasselle. Kello on 17.15. Rupean tekemään ruokaa. Syön perussetin - jauhelihaa 250 g ja pastaa. Siitä tulee täyteen. Ja mukavasti 500 g jauhelihapaketista puolet jää syömättä, eli huomenna ei tarvitse tehdä ruokaa. Menen sulattelemaan ruokaa koneen ääreen. Soitan äidilleni skypellä, kun pitäisi saada yksi tiedosto Kiviniemestä ja muutenkaan ei ole nyt vähään aikaa tullut soitettua sinne päin. Eli bluetooth-dongeli kiinni koneeseen, ja bluetooth-kuulokkeisiin virta päälle... hmm... ei toimi. Mitä ihmettä, taistelin pari viikkoa sitten puoli päivää, että sain nämä paskat toimimaan, ja nytkö ne ei taaskaan toimi. Nyt taistelu ei onneksi kestä kuin 15 minuuttia - mutta ajurit piti taas asentaa uudelleen. Se ei ollutkaan kuin varmaan sadastuhannes kerta.
Saan 1,5 tunnin taistelun jälkeen siirrätettyä äitini avulla yhden muutaman sadan kilotavun tiedoston Kiviniemestä, kotikoneeltani tänne Müncheniin. Huhhuh. Mutta tiedosto oli tärkeä. Kiitoksia vaan äidille avusta! Inhoan tietotekniikkaa... Kello on 20, ja harkitsen jopa päiväunille siirtymistä, kun Varis laittaa viestiä Skypessä, että aikoo paistaa Würstejä pannulla, ja että siitä riittää mahdollisesti minullekin. No, edellisestä syönnistä onkin kulunut jo pari tuntia, eli päätän lähteä pienelle Würstille. Pitää tosiaan puhua lähtemisestä, yläkertaan on pirun pitkä matka - ei kestä kunto.
Illalla kirjoitan tämän blogimerkinnän, ja havaitsemme Variksen kanssa, että paikallinen tuotantotalouden osasto on osannut tehdä hemmetin huonot nettisivut - ainakaan sieltä ei löydä tietoa yhtään mistään. Huomenna on edessä 3x90 minuutin luentoa... argh!!! Tuskaa!!! Onneksi illalla on kuitenkin Stammtisch, vaihtarien tapaaminen Wombat'sissa. Siellä odottaa euron oluet ja 3,5 euron Long Island Ice Teat.
Tschüss.
Käyn lähtiessä hakemassa alakerran kahviosta 1,25 euron sämpylän ja syön se matkalla kotiin - matka on noin 100 metriä. Sämpylä maksetaan opiskelijakortilla. Opiskelijakortti toimii opiskelijastatuksen todistamisen lisäksi myös kirjastokorttina ja maksuvälineenä korkeakoulun kahvioissa ja ruokaloissa. Lothstrassella kirjoittelen vähän aikaa kandintyötäni, ennen kuin lähdemme Variksen kanssa German grammar in English -kurssille.
Luokkahuone G3.42 on hetken aikaa hukassa, mutta lopulta päädymme oikeaan tilaan - luokkahuoneet olisi voinut nimetä loogisemminkin meidän mielestämme. Kurssilla on valtava suomalaisenemmistö, noin puolet koko kurssista on suomalaisia. Kurssin pitäjä on hauskalta vaikuttava kaveri, professori Block. Juttua riittää, ja englanti kuulostaa hyvältä. Tätä jätkää jaksaa helposti kuunnella 90 minuuttia. Kurssista on kuulemma tentti heinäkuussa, mutta se ei ole pakollinen - tämä on joku semmoinen kurssi, että siellä käydään muuten vaan. Kurssia ei saa mihinkään tutkintoon. Käymme kuitenkin Variksen kanssa luennon päätyttyä kysymässä herra Blockilta, onnistuisiko tentin suorittaminen jo kesäkuussa, koska lähdemme pois kesäkuun lopussa. Block ei vaikuta tässä keskustelussa läheskään yhtä hauskalta kuin luennon aikana, ja vastaus on pelkkä "No". Eli ei onnistu, sen enempää emme saa perusteluja. Mutta eipä tuolla väliä, kun tentti ei kerta ole pakollinen ja kurssista ei kuitenkaan mitään hyötyä ole...
Käymme luennon jälkeen kaupassa ja siirrymme takaisin Lothstrasselle. Kello on 17.15. Rupean tekemään ruokaa. Syön perussetin - jauhelihaa 250 g ja pastaa. Siitä tulee täyteen. Ja mukavasti 500 g jauhelihapaketista puolet jää syömättä, eli huomenna ei tarvitse tehdä ruokaa. Menen sulattelemaan ruokaa koneen ääreen. Soitan äidilleni skypellä, kun pitäisi saada yksi tiedosto Kiviniemestä ja muutenkaan ei ole nyt vähään aikaa tullut soitettua sinne päin. Eli bluetooth-dongeli kiinni koneeseen, ja bluetooth-kuulokkeisiin virta päälle... hmm... ei toimi. Mitä ihmettä, taistelin pari viikkoa sitten puoli päivää, että sain nämä paskat toimimaan, ja nytkö ne ei taaskaan toimi. Nyt taistelu ei onneksi kestä kuin 15 minuuttia - mutta ajurit piti taas asentaa uudelleen. Se ei ollutkaan kuin varmaan sadastuhannes kerta.
Saan 1,5 tunnin taistelun jälkeen siirrätettyä äitini avulla yhden muutaman sadan kilotavun tiedoston Kiviniemestä, kotikoneeltani tänne Müncheniin. Huhhuh. Mutta tiedosto oli tärkeä. Kiitoksia vaan äidille avusta! Inhoan tietotekniikkaa... Kello on 20, ja harkitsen jopa päiväunille siirtymistä, kun Varis laittaa viestiä Skypessä, että aikoo paistaa Würstejä pannulla, ja että siitä riittää mahdollisesti minullekin. No, edellisestä syönnistä onkin kulunut jo pari tuntia, eli päätän lähteä pienelle Würstille. Pitää tosiaan puhua lähtemisestä, yläkertaan on pirun pitkä matka - ei kestä kunto.
Illalla kirjoitan tämän blogimerkinnän, ja havaitsemme Variksen kanssa, että paikallinen tuotantotalouden osasto on osannut tehdä hemmetin huonot nettisivut - ainakaan sieltä ei löydä tietoa yhtään mistään. Huomenna on edessä 3x90 minuutin luentoa... argh!!! Tuskaa!!! Onneksi illalla on kuitenkin Stammtisch, vaihtarien tapaaminen Wombat'sissa. Siellä odottaa euron oluet ja 3,5 euron Long Island Ice Teat.
Tschüss.
22. päivä, tiistai 25.3.2008 (blizzard)
Nukun pitkään, kello 11 asti. Kirjoitan Wienin reissun blogimerkinnän. Ulkona on mieletön lumimyrsky välillä. Välillä taas melkein paistaa aurinko. Viereisen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevat sälekaihtimet paiskautuvat vähän väliä todella voimakkaasti ikkunoita vasten - järkevää sijoittaa ne ulkopuolelle. Niiden pitäisi ilmeisesti olla automaattisesti piilossa, jos aurinko ei paista. Ilmeisesti tämä kummallinen sää nyt hieman sekoittaa niiden toimintaa.
Iltapäivällä käymme tsekkaamassa, ovatko kaupat auki. Ovathan ne - halleluja! Ostan viimeisillä rahoillani leipää, banaania, juustoa, meetwurstia, rahkaa, purkkikeittoa ja maitoa. Lothstrassella syömme Variksen kanssa puokkiin ostamani keiton. Keitto on sitä mitä odotettiinkin - ei mitään kummoista. Juomme kahvit päälle ja poistumme huoneisiimme.
Illalla käymme Aldin vieressä olevassa apteekin tapaisessa liikkeessä ostamassa terveyttä ylläpitäviä asioita. Minä ostan myös lisää ruokaa Aldista. Juuri ennen kuin saavumme takaisin Lothstrasselle, minulle tulee mieleen, että tänäänhän on ihan sama käydä lenkillä, kun joka tapauksessa pitää käydä suihkussa. Sovimme, että lähdemme 15 minuutin päästä tekemään normilenkkimme Olympiazentrumin mäen huipulle ja takaisin. Juoksulenkki tuntuu tosi hyvälle. Lenkin jälkeen teen 3x30 vatsalihasta ja käyn suihkussa.
Suihkun jälkeen on mieletön nälkä, kun koko päivänä ei ole syönyt mitään muuta kuin päivän keiton. Ja kello on nyt 22:30. Käyn syömässä keittiössä mielettömän setin rahkaa, leipää, juustoa ja meetvurstia. Juustoa menee puoli pakkausta, ja meetwursti menee kokonaan - toisaalta, pakkaukset ovat aika pieniä, meetwurstiakin vain 80 grammaa. Lisäksi menee 0,4 litraa maitoa ja banaani. Kohta ole mitään jäljellä tämän päivän Tengelmannin ostoksista... Samaan aikaan minun kanssa keittiössä touhuaa kolme espanjalaista, jotka puhuvat koko ruokailuni ajan omaa kieltään siinä minun vieressä. Outoa syödä yksin siellä, ymmärtämättä sanaakaan mitä muut puhuvat... No, luen lehteä siinä sitten.
Kello on 23:00. Viimeistelen Wienin blogimerkinnän ja julkaisen sen. Nyt kello onkin 23:30 ja kirjoitan juurikin tämän blogimerkinnän. Eilisen blogimerkinnän kirjoitin muutama tunti sitten. Aivan mahtavaa, että sain taas kiinni blogin. Sunnuntaina tilanne näytti vielä lohduttomalta: en ollut kirjoittanut blogia viikkoon. Nyt ei ole taas mitään stressiä tästä... Tiedän kuitenkin, että siellä on miljoonia lukijoita, jotka ovat varmasti pettyneitä, jos blogini ei ilmesty säännöllisesti. Tänäänkin kirjoitin kuitenkin niinkin jännittävistä asioista kuin kaupassa käynti ja iltapala. Ei sietäis valittaa.
Huomenna alkaa tosiaan koulu. Sellainen kurssi olisi edessä kuin Deutsch Grammar in English, tai jotain semmoista, eli saksan kielioppia englannin kielellä selitettynä. Voi olla ihan hyödyllinen... tuotakaan minä en ainakaan saa tutkintoon. Varis saattaa saada, kun sillä ei vissiin ole vielä yhtään opintopistettä saksaa tutkinnossaan tällä hetkellä. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan ainakin jotakin mielekästä tekemistä täällä, kun käy luennoilla istumassa ja ihmettelemässä.
Huomiseen. Pitäisi vieläkin lisätä jossain vaiheessa nuo kuvat noihin edellisiin blogiteksteihin. Siellä on joku viikko vieläkin, mihin ei ole kuvia lisätty. Ehkä sitä tällä viikolla ehtisi...
Iltapäivällä käymme tsekkaamassa, ovatko kaupat auki. Ovathan ne - halleluja! Ostan viimeisillä rahoillani leipää, banaania, juustoa, meetwurstia, rahkaa, purkkikeittoa ja maitoa. Lothstrassella syömme Variksen kanssa puokkiin ostamani keiton. Keitto on sitä mitä odotettiinkin - ei mitään kummoista. Juomme kahvit päälle ja poistumme huoneisiimme.
Illalla käymme Aldin vieressä olevassa apteekin tapaisessa liikkeessä ostamassa terveyttä ylläpitäviä asioita. Minä ostan myös lisää ruokaa Aldista. Juuri ennen kuin saavumme takaisin Lothstrasselle, minulle tulee mieleen, että tänäänhän on ihan sama käydä lenkillä, kun joka tapauksessa pitää käydä suihkussa. Sovimme, että lähdemme 15 minuutin päästä tekemään normilenkkimme Olympiazentrumin mäen huipulle ja takaisin. Juoksulenkki tuntuu tosi hyvälle. Lenkin jälkeen teen 3x30 vatsalihasta ja käyn suihkussa.
Suihkun jälkeen on mieletön nälkä, kun koko päivänä ei ole syönyt mitään muuta kuin päivän keiton. Ja kello on nyt 22:30. Käyn syömässä keittiössä mielettömän setin rahkaa, leipää, juustoa ja meetvurstia. Juustoa menee puoli pakkausta, ja meetwursti menee kokonaan - toisaalta, pakkaukset ovat aika pieniä, meetwurstiakin vain 80 grammaa. Lisäksi menee 0,4 litraa maitoa ja banaani. Kohta ole mitään jäljellä tämän päivän Tengelmannin ostoksista... Samaan aikaan minun kanssa keittiössä touhuaa kolme espanjalaista, jotka puhuvat koko ruokailuni ajan omaa kieltään siinä minun vieressä. Outoa syödä yksin siellä, ymmärtämättä sanaakaan mitä muut puhuvat... No, luen lehteä siinä sitten.
Kello on 23:00. Viimeistelen Wienin blogimerkinnän ja julkaisen sen. Nyt kello onkin 23:30 ja kirjoitan juurikin tämän blogimerkinnän. Eilisen blogimerkinnän kirjoitin muutama tunti sitten. Aivan mahtavaa, että sain taas kiinni blogin. Sunnuntaina tilanne näytti vielä lohduttomalta: en ollut kirjoittanut blogia viikkoon. Nyt ei ole taas mitään stressiä tästä... Tiedän kuitenkin, että siellä on miljoonia lukijoita, jotka ovat varmasti pettyneitä, jos blogini ei ilmesty säännöllisesti. Tänäänkin kirjoitin kuitenkin niinkin jännittävistä asioista kuin kaupassa käynti ja iltapala. Ei sietäis valittaa.
Huomenna alkaa tosiaan koulu. Sellainen kurssi olisi edessä kuin Deutsch Grammar in English, tai jotain semmoista, eli saksan kielioppia englannin kielellä selitettynä. Voi olla ihan hyödyllinen... tuotakaan minä en ainakaan saa tutkintoon. Varis saattaa saada, kun sillä ei vissiin ole vielä yhtään opintopistettä saksaa tutkinnossaan tällä hetkellä. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan ainakin jotakin mielekästä tekemistä täällä, kun käy luennoilla istumassa ja ihmettelemässä.
Huomiseen. Pitäisi vieläkin lisätä jossain vaiheessa nuo kuvat noihin edellisiin blogiteksteihin. Siellä on joku viikko vieläkin, mihin ei ole kuvia lisätty. Ehkä sitä tällä viikolla ehtisi...
21. päivä, maanantai 24.3.2008 (lepäilyä Wienin jälkeen)
Päivä kuluu lepäillessä... kaiken lisäksi on pääsiäispäivä (toinen ilmeisesti), ja kaikki kaupat ovat kiinni. Blogia ei ole tullut kirjoitettua kohta viikkoon, joten hoidan sen pois alta. Päivällä käyn syömässä loput ruokani: jauhelihan pastakastikkeella ja pastan. That's it. Minulle jää jäljelle juustoa ja homeisia porkkanoita ja salaattia. Niillä pitäisi pärjätä tämä päivä - ja ehkä huominenkin. Sellainen huhu on kiertänyt, että kaupat saattaisivat olla kiinni huomennakin. Kukaan ei kyllä tiedä, miksi ne olisivat kiinni.
Selviämme Variksen kanssa, jolla myös on ruoat vähissä, iltaan asti. Saamme myös tehtyä vihdoinkin loppuun iän ikuisen OHK-työmme. Hurraa! Ja pelaamme myös pokeria. Pääsen toiseksi 10 hengen 1 dollarin sittarissa ja voitan reilun dollarin. Lisäksi pääsen 47:nneksi 920 hengen Nordic free-rollissa ja voitan 0 dollaria. Saavutukset pokerin saralla ovat jääneet vaatimattomiksi viime aikoina... Pitäisi ehkä vaihtaa Partylta jonnekin muualle.
Illalla käymme Variksen kanssa varta vasten Hauptbahnhofin Burger Kingissä vetämässä iltapalan. Varis syö juustopurilaisia ja minä vedän jonkun Rocky Mountain -aterian, joka on pieni pettymys.
Illalla teen 3x30 vatsapunnerrusta, katson hetken Serenity-leffaa ja painun nukkumaan. Huomenna selviää, onko edessä nälkäkuolema vai pelastus.
Selviämme Variksen kanssa, jolla myös on ruoat vähissä, iltaan asti. Saamme myös tehtyä vihdoinkin loppuun iän ikuisen OHK-työmme. Hurraa! Ja pelaamme myös pokeria. Pääsen toiseksi 10 hengen 1 dollarin sittarissa ja voitan reilun dollarin. Lisäksi pääsen 47:nneksi 920 hengen Nordic free-rollissa ja voitan 0 dollaria. Saavutukset pokerin saralla ovat jääneet vaatimattomiksi viime aikoina... Pitäisi ehkä vaihtaa Partylta jonnekin muualle.
Illalla käymme Variksen kanssa varta vasten Hauptbahnhofin Burger Kingissä vetämässä iltapalan. Varis syö juustopurilaisia ja minä vedän jonkun Rocky Mountain -aterian, joka on pieni pettymys.
Illalla teen 3x30 vatsapunnerrusta, katson hetken Serenity-leffaa ja painun nukkumaan. Huomenna selviää, onko edessä nälkäkuolema vai pelastus.
tiistai 25. maaliskuuta 2008
17.-20. päivä, torstai-sunnuntai 20.3.-23.3.2008 (Wien)
Tämmöistä oli Wienissä. Aika paljon katseltiin kaupunkia liikkuen Wienin julkisilla kulkuneuvoilla, kun ostettiin jokainen tuommoinen 72 tunnin Wien Ticket, jolla sai siis matkustaa rajattomasti Wienin julkisilla kolmen vuorokauden ajan. Lippu maksoi 13,6 euroa per lärvi.
Koko reissu oltiin selvinpäin, ja oli ihan paska fiilis - kuten seuraavista kuvistakin näkyy. Nauttikaa.
Pekka, Tuomas ja Varis. Keskellä hyvä kaverimme Gösser.
Perjantaina mentiin eläintarhaan - pojat kyllä kiinnostuivat eläimistä jo eläintarhan ulkopuolella olevassa puistossa.
Grosses Mara - Iso Mara.
Flamingoja.
Koppakuoriaisöttiäinen.
Kiva akvaario.
Meduusoja.
Iso kala.
Raptorit ruokatauolla.
Vasemmalla mustassa nahkatakissa selin Pekka, oikealla Varis, Tuomas ja neljä pingviiniä.
Hylje / merileijona.
Best picture - voiko kuva paremmin enää onnistua?
Innostunut jääkarhu - kaveri tepasteli samaa 10 metrin matkaa edestakaisin varmaan sata kertaa.
Strutsi tai joku sentapainen.
Hylje sukeltamassa altaaseensa.
Paikan nimi: Tiergarten Schönbrunn. Voin suositella paikkaa. Isokokoinen oli, ja nähtävää useammaksi tunniksi. Lipun hinta 12 euroa. Itselleni oli ainakin mukava kokemus, kun en muuten ole pahemmin eläintarhoissa käynyt Suomessa tai missään muuallakaan. Muutenhan se oli ehkä aika outo valinta lähteä ensimmäiseksi eläintarhaa testaamaan Wienissä...
Leopardeja. Hetki ennen tätä kuvaa tällä pariskunnalla oli joitain lisääntymispuuhia meneillään.
Heh. Varis, Tuomas ja ystävällisen näköinen gepardi. Meikä otti kuvan häkin sisältä. Onneksi säilyin hengissä.
Apinanaama.
Söötti veijari pussissa.
Kirahvi, jolla oli liikkumatilaa surullisen vähän.
Hee. Minä, taustalla Gloriette-niminen rakennus.
Minä, taustalla Schloss (linna) Schönbrunn.
Minä Glorietten vieressä. Taustalla jälleen Schloss Schönbrunn, kauempaa ja ylempää.
Tämännimiseen paikkaan menimme pariksi viimeiseksi yöksi - Kolpingsfamilie Meidling. Voin suositella varauksetta. 20 euroa yö per henkilö, sisältäen hyvän aamupalan. Olimme kaikki oikein tyytyväisiä. Plussana todella ystävällinen henkilökunta respassa.
Hostelli-huoneemme parvekkeelta oli näinkin hienot näkymät. Mutta hei, ainakin meillä oli parveke.
Tällaiselta näytti huoneemme.
Jostain syystä Darth Vader oli Wienissä poseeraamassa.
Komeaa (Stephensplatz)
Myös Stephansplatzilta, Tuomas edessä, Pekka takana.
Upeaa poseeraamista. Takana joku patsas.
Kyllä siinä kelpaa juoda päiväkaljat näissä maisemissa.
Jätkät ihmettelee.
Näitä tissejähän ne oikeasti tuossa ylemmässä kuvassa tuijottivat.
Ilmeisesti Fine Arts building taustalla.
Kuvaa kaupungista der neue Donauturmista (uusi Donautorni).
Aivan tornin juuressa jalkapalloa pelanneet nuorukaiset näyttivät hassuilta tornista katsottaessa. Pikku-ukkoja.
Lisää näkymää tornista.
En kommentoi.
Enkä tätäkään.
Enkä varsinkaan tätä.
Jostain syystä otimme sata miljoonaa kuvaa tästä paikasta, missä kävimme juomassa yhdet massit illalla. Olihan siinä kyllä romanttinen kynttilänvalo.
Yllättävän tarkkana pysynyt kuva.
Harvoja kuvia, jotka eivät ole mielettömän punaisia. Millähän moodilla tämä on otettu...
Pakollinen peukkukuva.
Salama tappaa kynttilänvalon ja paikan hienon atmosfäärin.
Keskellä kaveri, joka otti äskeiset kuvat meistä neljästä. En tiedä nimeä.
Saimme siirrettyä patsaat erilleen.
Hemmetti, Varishan on onnistunut hyvin tässä kuvassa. Damn.
Minäkin kävin siirtämässä patsaita.
Irvistys.
Hyppykuvia.
Korkea on.
Jätkät leijuu.
Napa paistaa.
Hmm...
Sunnuntaiaamu. Kaikki olivat virkeitä. Kello on 9.59, ja huone pitää luovuttaa kymmeneen mennessä.
Viimeinen kuva, jonka otin reissulta. St. Valentin oli eräs Itävallan asemista, joilla piti vaihtaa junaa. Matkustimme Itävallassa Salzburgista eteenpäin Einfach Raus -nimisellä lipulla, joka oikeutti korkeintaan viisi henkilöä matkustamaan rajattomasti Itävallassa vuorokauden sisällä. Hintaa lipulla 28 euroa. Meidän neljän hengen porukka oli siis kooltaan melko passeli.
Koko reissu oltiin selvinpäin, ja oli ihan paska fiilis - kuten seuraavista kuvistakin näkyy. Nauttikaa.
Pekka, Tuomas ja Varis. Keskellä hyvä kaverimme Gösser.
Perjantaina mentiin eläintarhaan - pojat kyllä kiinnostuivat eläimistä jo eläintarhan ulkopuolella olevassa puistossa.
Grosses Mara - Iso Mara.
Flamingoja.
Koppakuoriaisöttiäinen.
Kiva akvaario.
Meduusoja.
Iso kala.
Raptorit ruokatauolla.
Vasemmalla mustassa nahkatakissa selin Pekka, oikealla Varis, Tuomas ja neljä pingviiniä.
Hylje / merileijona.
Best picture - voiko kuva paremmin enää onnistua?
Innostunut jääkarhu - kaveri tepasteli samaa 10 metrin matkaa edestakaisin varmaan sata kertaa.
Strutsi tai joku sentapainen.
Hylje sukeltamassa altaaseensa.
Paikan nimi: Tiergarten Schönbrunn. Voin suositella paikkaa. Isokokoinen oli, ja nähtävää useammaksi tunniksi. Lipun hinta 12 euroa. Itselleni oli ainakin mukava kokemus, kun en muuten ole pahemmin eläintarhoissa käynyt Suomessa tai missään muuallakaan. Muutenhan se oli ehkä aika outo valinta lähteä ensimmäiseksi eläintarhaa testaamaan Wienissä...
Leopardeja. Hetki ennen tätä kuvaa tällä pariskunnalla oli joitain lisääntymispuuhia meneillään.
Heh. Varis, Tuomas ja ystävällisen näköinen gepardi. Meikä otti kuvan häkin sisältä. Onneksi säilyin hengissä.
Apinanaama.
Söötti veijari pussissa.
Kirahvi, jolla oli liikkumatilaa surullisen vähän.
Hee. Minä, taustalla Gloriette-niminen rakennus.
Minä, taustalla Schloss (linna) Schönbrunn.
Minä Glorietten vieressä. Taustalla jälleen Schloss Schönbrunn, kauempaa ja ylempää.
Tämännimiseen paikkaan menimme pariksi viimeiseksi yöksi - Kolpingsfamilie Meidling. Voin suositella varauksetta. 20 euroa yö per henkilö, sisältäen hyvän aamupalan. Olimme kaikki oikein tyytyväisiä. Plussana todella ystävällinen henkilökunta respassa.
Hostelli-huoneemme parvekkeelta oli näinkin hienot näkymät. Mutta hei, ainakin meillä oli parveke.
Tällaiselta näytti huoneemme.
Jostain syystä Darth Vader oli Wienissä poseeraamassa.
Komeaa (Stephensplatz)
Myös Stephansplatzilta, Tuomas edessä, Pekka takana.
Upeaa poseeraamista. Takana joku patsas.
Kyllä siinä kelpaa juoda päiväkaljat näissä maisemissa.
Jätkät ihmettelee.
Näitä tissejähän ne oikeasti tuossa ylemmässä kuvassa tuijottivat.
Ilmeisesti Fine Arts building taustalla.
Kuvaa kaupungista der neue Donauturmista (uusi Donautorni).
Aivan tornin juuressa jalkapalloa pelanneet nuorukaiset näyttivät hassuilta tornista katsottaessa. Pikku-ukkoja.
Lisää näkymää tornista.
En kommentoi.
Enkä tätäkään.
Enkä varsinkaan tätä.
Jostain syystä otimme sata miljoonaa kuvaa tästä paikasta, missä kävimme juomassa yhdet massit illalla. Olihan siinä kyllä romanttinen kynttilänvalo.
Yllättävän tarkkana pysynyt kuva.
Harvoja kuvia, jotka eivät ole mielettömän punaisia. Millähän moodilla tämä on otettu...
Pakollinen peukkukuva.
Salama tappaa kynttilänvalon ja paikan hienon atmosfäärin.
Keskellä kaveri, joka otti äskeiset kuvat meistä neljästä. En tiedä nimeä.
Saimme siirrettyä patsaat erilleen.
Hemmetti, Varishan on onnistunut hyvin tässä kuvassa. Damn.
Minäkin kävin siirtämässä patsaita.
Irvistys.
Hyppykuvia.
Korkea on.
Jätkät leijuu.
Napa paistaa.
Hmm...
Sunnuntaiaamu. Kaikki olivat virkeitä. Kello on 9.59, ja huone pitää luovuttaa kymmeneen mennessä.
Viimeinen kuva, jonka otin reissulta. St. Valentin oli eräs Itävallan asemista, joilla piti vaihtaa junaa. Matkustimme Itävallassa Salzburgista eteenpäin Einfach Raus -nimisellä lipulla, joka oikeutti korkeintaan viisi henkilöä matkustamaan rajattomasti Itävallassa vuorokauden sisällä. Hintaa lipulla 28 euroa. Meidän neljän hengen porukka oli siis kooltaan melko passeli.Se oli tämmöinen reissu. Voin kyllä suositella Wieniä. Meiltä jäi vielä viinit juomatta ja Wienerschnitzelit (Wienin leikkeet) syömättä, mutta muuten tuli kyllä hyvin nähtyä ja koettua kaupunkia. Ja tosiaan, reissu maksoi yhteensä noin 40 euroa per henkilö, jos otetaan huomioon edestakainen matka Münchenistä Wieniin Salzburgin kautta, ja sitten matkustelu Wienissä kolmen vuorokauden ajan 72 tunnin Wien Ticketillä. Ei mielestäni hirveän kallista. Eikä kaupunkikaan ainakaan kalliimpi ollut kuin München, joka kyllä onkin melko kallis.
Tärkeä asia, mistä minulla ei ollut kuvaa, oli meidän huvipuistovisiitti lauantaina. Ajattelimme, että samahan se on käydä huvipuistossa. Yhtenä motiivina oli vissiin jossain vaiheessa maailmanpyörässä käynti, että olisi nähnyt kaupunkiakin ylhäältä, mutta se motiivi unohtui tai jäi johonkin. Ehkä se jäi siihen, kun me käytiin kuitenkin siellä Donauturmissa, josta oli tosi hyvät näkymät. Anyways, kävelimme sitten puiston sisällä, ja kauhistelimme vähän hintoja: mitään ranneketta ei ilmeisesti ollut, ja kaikki laitteet oli hinnoiteltu erikseen. Hinnat vaihtelivat suureksi osaksi 2-6 euron välillä. Aika kallista, sanoisin. Kävelimme puiston halki, ja silmiimme osui vakuuttavalta näyttänyt laite. Kyseessä oli tämä laite.
Hintaa oli 8 euroa, ja hieman emmittyämme päätimme kaikki laittaa elämän risaiseksi, ja testata tätä hulvatonta laitetta. Ja olihan se 8 euron arvoinen kokemus. Ei Suomesta löydy tuollaisia! Aivan mahtavaa. Suosittelen! Eikä kukaan edes oksentanut, vaikka oltiin juuri käyty Burger Kingissä.
Sunnuntai oli aika rankka päivä, kun matkustettiin takaisin Müncheniin. Yksi juna oli myöhässä 10 minuuttia, ja sen takia myöhästyimme seuraavasta... ja sitä seuraavasta. 10 tuntia kesti matka Wienistä Müncheniin. Mutta ei se vaikuttanut reissun onnistumiseen. Hyvä reissu se oli. Sunnuntaina meinasi hieman väsyttää, mutta se kuuluu asiaan.
Jep jep. Seuraalla viikolla alkaakin koulu. Muuta ohjelmaa ei ole ainakaan vielä tiedossa. Todennäköisesti sitä keksitään viikon aikana kuitenkin. Palataan asiaan. Terveisiä kaikille Münchenistä!
Tärkeä asia, mistä minulla ei ollut kuvaa, oli meidän huvipuistovisiitti lauantaina. Ajattelimme, että samahan se on käydä huvipuistossa. Yhtenä motiivina oli vissiin jossain vaiheessa maailmanpyörässä käynti, että olisi nähnyt kaupunkiakin ylhäältä, mutta se motiivi unohtui tai jäi johonkin. Ehkä se jäi siihen, kun me käytiin kuitenkin siellä Donauturmissa, josta oli tosi hyvät näkymät. Anyways, kävelimme sitten puiston sisällä, ja kauhistelimme vähän hintoja: mitään ranneketta ei ilmeisesti ollut, ja kaikki laitteet oli hinnoiteltu erikseen. Hinnat vaihtelivat suureksi osaksi 2-6 euron välillä. Aika kallista, sanoisin. Kävelimme puiston halki, ja silmiimme osui vakuuttavalta näyttänyt laite. Kyseessä oli tämä laite.
Hintaa oli 8 euroa, ja hieman emmittyämme päätimme kaikki laittaa elämän risaiseksi, ja testata tätä hulvatonta laitetta. Ja olihan se 8 euron arvoinen kokemus. Ei Suomesta löydy tuollaisia! Aivan mahtavaa. Suosittelen! Eikä kukaan edes oksentanut, vaikka oltiin juuri käyty Burger Kingissä.
Sunnuntai oli aika rankka päivä, kun matkustettiin takaisin Müncheniin. Yksi juna oli myöhässä 10 minuuttia, ja sen takia myöhästyimme seuraavasta... ja sitä seuraavasta. 10 tuntia kesti matka Wienistä Müncheniin. Mutta ei se vaikuttanut reissun onnistumiseen. Hyvä reissu se oli. Sunnuntaina meinasi hieman väsyttää, mutta se kuuluu asiaan.
Jep jep. Seuraalla viikolla alkaakin koulu. Muuta ohjelmaa ei ole ainakaan vielä tiedossa. Todennäköisesti sitä keksitään viikon aikana kuitenkin. Palataan asiaan. Terveisiä kaikille Münchenistä!
Tilaa:
Kommentit (Atom)