Takaisin arkeen. Lähdemme aamulla liikkeelle kävellen. Kävelemme Adelheidsstrasselle Studentwerkin toimistoon. Viimeisen kerran. Nakkaamme virkailijalle (joka ei ole vanha tuttu Ingemme) Immatrikulation-lapun, ja kaikki näyttää olevan ok. Sitten kävelemme U-Bahnille, siirrymme parilla junalla Marienplatzille, ja käymme Deutsche Bankissa. Sinnekin nakkaamme Immatrikulation-lapun. Viimeinkin saksalainen byrokratia on voitettu! Ainakaan emme tiedä enää mitään lappuja, mitä pitäisi kuljettaa paikasta X paikkaan Y.
Deutsche Bankista siirrymme S/U-Bahnilla Pasingiin. Tämän päivän pääasiallinen homma on käydä Pasingin Fachhochschulen pisteessä kuuntelemassa infoa Business Administration -opinnoista. Kello on noin 11. Pasingin rautatieasemalta jatkamme bussilla Fachhochschuleen. Luokkahuoneet on merkitty jotenkin järkyttävän huonosti, mutta löydämme oikean huoneen. Ok, kello on 11.30 ja info on yhdeltä. Sitten aikaa tappamaan... Tsekkaamme rakennuksen, ja menemme sitten istumaan Mensaan (ruokalaan). Kohta paikalle ilmestyy muitakin vaihtareita, ja kello 13 liikumme luokkahuoneeseen. Kätevästi jossain vaiheessa oveen on ilmestynyt lappu, että info-tilaisuus onkin siirretty eri tilaan. Löydämme uuden luokan. Homma vaikuttaa menevän heti alusta alkaen päin helvettiä. Siellä on joku nimenhuuto, ja vaikuttaa siltä, että muiden nimet sanotaan, mutta ei minun ja Variksen. Hetken asiaa omissa mielissämme mietittyämme ymmärrämme, että se johtuu tietenkin siitä, että emme ole varsinaisia Business-opiskelijoita: meidän on tarkoitus vain käydä yksi kurssi siltä puolelta.
Lopulta asiat selviävät ihan mukavasti, ja käymme jopa kahden tutor-opiskelijan kanssa kiertelemässä paikalliset fachhochschulen mestat: paikka vaikuttaa aikamoiselta loukolta Lothstrassen faciliteetteihin verrattuna. Täällä ei varmaan monesti tule käytyä, kun matkaakin on niin pirusti - toivottavasti ei ole paljon pakollisia luentoja.
Kahden maissa homma on ohi, ja menemme Pasingin rautatieaseman Burger Kingiin vetämään myöhäisen lounaan. Sen jälkeen palaamme julkisilla takaisin Lothstrasselle.
Jossain vaiheessa iltaa kuulemme, että tänään on joku ihme St. Patrick's day. Päivä, joka ei ole mitään Suomessa, mutta ilmeisesti joku astetta isompi juttu täällä päin. Päätämme kuitenkin skipata sen juhlistamisen Variksen kanssa - viikonloppu väsyttää vielä vähän. Lothstrassen saksalaisilla näyttää sen sijaan olevan kova meno päällä, ja he tekevät taas ihmesaunavirityksenä suihkuun.
Käymme Variksen kanssa Patrickin juhlistamisen sijaan lenkillä taas kerran Olympiazentrumissa. Hienoa lenkkeillä. Olympiazentrumista löytyy suomalaisten mukaan nimetty katukin: Kolehmainenweg - hienoa osaamista. Käymme tsekkaamassa Zentral Hochschulsportin (ZHS), koska se viimeksi oli kiinni, kun minä yritin siellä käydä, ja Varis ei ole vielä ollenkaan nähnyt, missä paikka on. Pimeältä näyttää nytkin. Kierrämme koko hemmetin rakennuksen, käymme juoksemassa pimeällä radalla 400 metriä, ja toteamme, että paikka on täysin kuollut. En voi ymmärtää, mikä hemmetti siinä on... luulin, että se nyt tänään ainakin olisi ollut auki. Viimeksi se oli kiinni sen takia, että oli viikonloppu. Ja Patrikin päivälläkään ei pitäisi olla vaikutusta, koska kyllä kaikki kaupatkin olivat normaalisti tänään auki.
Palattuamme Lothstrasselle teen 3x30 vatsalihasta, käyn suihkussa ja totean Internetissä, että hemmetin ZHS on tosiaan kiinni vielä maaliskuun loppuun. Uskomatonta paskaa. Tänään ei tapahdu yhtään mitään muuta. Lähden nukkumaan, ja luonnollisesti saksalaiset pitävät St.Patrickin kunniaksi ihan hyvin meteliä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti