16. päivä, keskiviikko 19.3.2008 (viimeinen päivä Münchenissä ennen Wieniä)

Päivällä pitäisi käydä korjaamassa Fachhochschulella tilini. En muista, kirjoitinko aikaisemmin, että minulla oli ongelmia saada ns. "Account Freischaltung" toimimaan netissä. Tuo olisi edellytyksenä ainakin tentteihin ilmoittautumiseen, ja ilmeisesti sähköpostin lukemiseenkin. Emme Variksen kanssa kyenneet ymmärtämään, mikä hemmetti siinä oli, että se ei toiminut. Pari päivää sitten sain sähköpostilla vastauksen Supportista ongelmaani. Vitutti heti sähköpostin alusta alkaen, joka kuului: "Sehr geehrte Frau Savolainen,"... Eikö ne käsitä tuota koskaan. Pitänee jatkossa ruveta laittamaan jokaisen sähköpostinkin loppuun, että "Herr Janne Savolainen".

Kuva aikaisemmasta vittuilusta asuntotoimistolla.

Joka tapauksessa, minun pitäisi mennä uudelleen jonottamaan samaan paikkaan, missä jonotettiin kaikkien vaihtareiden kanssa Orientation dayn aikana. Lähden sinne klo 10:40. Löydän oven. Mahtavaa, täällä on taas kymmenkunta ihmistä jonossa. Jonotan puolisen tuntia huoneeseen. Selitän suosiolla englanniksi virkailijalle asiani. Kyseessä on sama huone, jossa meidät valokuvattiin edellisellä viikolla opiskelijakorttia varten. Kaveri näyttää hoksaavan välittömästi, mistä on kyse. Hän ottaa korttini käteen, ja naputtelee jotain koneellensa. Sitten hän kääntää näyttöänsä minua kohti, ja näyttää, että yksi numero oli väärin. Okei... kaveri pahoittelee tapahtunutta, ei tiedä, miksi näin on käynyt ja antaa korttini takaisin minulle. Homman pitäisi pelittää huomenna. Poistun paikalta. Mietin, pitäisikö tehdä jotakin nyt, kun on päässyt kämpiltä pois. Käyn sitten syömässä alakerran kahviossa, jossa maksetaan opiskelijakortilla. Täällä kouluilla maksetaan kaikki opiskelijakortilla, käteinen ei kelpaa. Sikäli ihan hyvä, että ruoan maksaminen on kyllä huomattavasti nopeampaa. Typerää on se, että kortille pitää ladata rahaa käteisellä erityisillä rahanlatauspisteillä. Olisi huomattavasti järkevämpää, jos sen voisi tehdä online...

Ostan kahviosta sämpylän. Paljon enempään ei olisikaan varaa, kun minulla ei ole opiskelijakortillani rahaa kuin 3 euroa. Sämpylä ei kyllä taida maksaa kuin 0,70 euroa, mikä on melko halpaa. Siirryn takaisin Lothstrasselle. Tai no, Lothstrassella olinkin, mutta takaisin asunnolle joka tapauksessa. Päätämme lähteä suunnittelemaan Wienin reissua Pekan ja Tuomaksen kanssa. Otamme läppärit mukaan, ja menemme Münchenin rautatieaseman lähettyville. Menemme ensin Euro Youth Hostelliin, koska siellä on halpaa kaljaa ja wlan. Paikka on kuitenkin enemmän tai vähemmän kiinni - ja wlanikin on pelkästään hostellin asiakkaille. Sekin on kyllä huomattu, että wlani ei välttämättä toimisi, vaikka olisi hostellin asiakas...

Lopulta löydämme kolmestaan Variksen ja Tuomaksen kanssa nettikahvilan. Netti kyllä maksaa erikseen. Emme ota kahvia, vaan pelkästään tunniksi netin yhdelle koneelle. Hintaa lystille kertyy muutaman euron verran. Uskomatonta, miten vaikeaa on päästä nettiin tässä kaupungissa. Minulla ja Tuomaksella on aivan turhaan läppärit mukana. Katsomme Wienin hostellitilannetta. Tilanne vaikuttaa aivan mahdottomalta - ellemme halua jokainen yöpyä jokaisena yönä eri hostellissa, mikä saattaisi olla melko rankkaa, ja koomistakin jopa. Lopulta pystymme kuitenkin uskomattomiin suorituksiin, ja hostellit löytyvät. Varauskin tehdään jopa minuutti ennen kuin tunnin wlan-aika päättyy... aivan valtavaa osaamista.

Kello on 16 ja lähdemme syömään Augustiner Bräustubeen, jossa yritimme aikaisemmin (viikko sitten tjsp.) käydä ilman tuloksia. Nyt mahdumme hyvin ravintolaan. Minä syön Variksen kanssa makkarapannut (Würstpfanne tjsp.). Taisivat olla vieläpä jotain tyyliin Augustiner/Münchener Original Würstpfanne. Hintaa taisi olla 6-7 euroa, eli ei ihan hirveitä määriä.

Würstpfanne.

Tuomas syö jotain muuta. Muistaakseni puolikkaan kanan tai jotain yhtä brutaalia. Jossain välissä meillä oli suunnitelmissa syödä neljästään, mutta Pekka on jäänyt jumittamaan jonnekin. En saa kännykälläkään yhteyttä häneen. Syömme ateriamme, juomme massimme, ja poistumme paikalta. Kello on sopivasti 18. Menemme Wombats'iin jatkamaan hyvin alkanutta hintaa. Paikassa on vielä halvempaa, kuin mitä luulimme. Olutkannu (Bier Jug, vaikka Jug ei taida saksaa ollakaan) maksaa 5 euroa. Mitä hemmettiä. Kannussa on 1,5 litraa olutta, ja normaali olut on täällä vahvuudeltaan semmoista reilut 5-volttista... tavarahan on ilmaista. Kannu on niin halpa, että Tuomas rupeaa epäroimään tiskillä, kun tilaa sen - baarimikko kysyy, että laitetaanko kolme lasia, ja Tuomas pohtii, että laitetaanko kolme lasia vai kolme kannua...

No, yksi kannu sitä lopulta otetaan. Ja sitten toinen. Kolmas olisi ollut minun vuoroni maksaa, mutta sitä ei otettu. Täytyykin muistaa, että olen pojille velkaa 1,66 euroa molemmille, mikäli matikkapääni toimii. Käymme vielä Burger Kingillä vähän ennen yhdeksää. Tuomas lähtee kotia syömään omaa ateriaansa, ja me syömme settimme Variksen kanssa paikan päällä. Olemme takaisin Lothstrassella 21:30 aikoihin.

Loppukevennyksenä kuvasarja saksalaisesta innovaatiosta by Paulaner. Miksei tämmöisiä ole Suomessa... Luotan siihen, että kuvat selittävät itse itsensä.

Valtavaa osaamista by Paulaner (paikallinen olutmerkki).

Sovimme, millä junalla lähdemme huomenna. Kympin aikoihin on lähtö. Jossain välissä oli suunnitelmissa ruinata myös suomalaisia tyttöjä mukaan reissuun, mutta se jäi nyt väliin. Siinä oli parikin ongelmaa: pari suomalaista tyttöä oli menossa Wieniin ensi sunnuntaina, ja heillä oli jo matkat ja hostellit varattuna. Toinen ongelma on se, että jos matkaan olisi lähtenyt enemmän porukkaa, junalippujen kanssa olisi tullut ongelmia. Meitä on nyt neljä, ja Bayern Ticketillä voi matkustaa maksimissaan viisi, kuin myös Itävallan vastaavalla Einfach Raus -Ticketillä. Joten porukkaa olisi periaatteessa pitänyt saada mukaan joko yksi, tai sitten viisi kappaletta, että lipun hinta olisi pysynyt vähintään samana per henkilö. Nyt hintaa koko reissun matkoille kertyy 28 euroa per nuppi. Aivan hemmetin halpaa, sanoisin.

Repun pakkaus ja nukkumaan klo 01.00.