Herätys kello 8.00. Juomme Variksen kanssa aamukahvit Variksen kerroksessa. Kello 8.40 liikahdamme Lothstrasselta liikenteeseen - vaikkakin tällä kertaa kuljemme Lothstrassea vain pari sataa metriä länteen päin, Fachhochschulen päärakennuksen luokse. Löydämme helposti opasteiden avulla oikean luokkahuoneen. Tänään on ensimmäinen orientaatiopäivä - opintojen alku lähestyy vähitellen. Jännittävä tilanne. Ensimmäistä kertaa tapaamme muut meidän kanssa samaan aikaan aloittavat vaihtarit. Luokkahuoneen edessä on ensin jonotusta hakemaan joitain papereita (taas jotain perhanan saksalaista byrokratiaa) ja yleistä odottelua. Tapaamme ensimmäisen suomalaisen, Jennin, joka kuulee minun ja Variksen puhuvan suomeksi. Kohta siirrymme luokkahuoneeseen. Hakeudumme lopulta istumaan toiseksi viimeiseen riviin, Jennin viereen. Huomaamme, että kaikki suomalaiset hakeutuivat automaattisesti tälle riville. Meitä on yhteensä kymmenkunta - minä ja Varis olemme ainoat miespuoliset suomalaiset. Ajattelen myös, että suomalaisten edustus on huomattava - ei luokkahuoneessa nyt kuitenkaan kovin montaa kymmentä henkilöä ole.
Orientaatio on melko paljon meille jo tuttua huttua - olemme hoitaneet rekisteröitymisen ja pankkitilin avaamisen jo pois alta. Oh yeah, hajotkaa Bürgerbüroon, muut vaihtarit! Parin tunnin päästä tulee tauko. Meille tarjotaan ilmaiseksi puolikas patonki, 0,5 litran limu sekä muffinssi. Antelias München. Käymme näyttämässä eurooppalaista sairaanhoitokorttia sairausvakuutuskaverille. Paperissa lukee tietenkin, että "Frau Janne Savolainen". Jälleen kerran. Onnekseni kuulen, että myös suomalaisella vaihtaritytöllä on sama ongelma (hänen sukupuolekseen on merkitty mies joka paikkaan). Jee, en ole ainoa!! Saamme ilmoittautua kahteen excursioon neljästä, jotka järjestetään lukukauden aikana. Ilmoittaudun Variksen kanssa olutpanimokierrokselle (5 euroa) ja olympiazentrumin rakenteisiin kiipeämiseen (10 euroa). Saamme hoidettua myös rekisteröitymisen Fachhochschuleen, ja orientaatiopäivä onkin ohi aikaisemmin, kuin piti. Kello on 12:30.
Kävelemme Infanteristrassen raha-automaatille. Laitan Electronini sisään. En osaa arvioida, onko onnistumisen mahdollisuuteni yli vai alle 50 %... näppäilen tunnusluvun ja valitsen nostettavan summan... odotan... automaatti antaa korttini, ja rahatkin, hurraa!! Tämä on suuri voitto. Ihanaa. Kävelemme takaisin Lothstrassen tukikohtaamme, juomme kahvit. Tänään on klo 15:30 jossain kahvilassa paikallisen International-Clubin (I-Club) tapaaminen, johon oletettavasti tulee kaikki uudet vaihtarit. Lähdemme sinne klo 15. Olemme aikataulun mukaisesti meeting pointilla klo 15:20. Löydämme heti suomalaiset paikan päältä. Kohta tapaamispaikalle saapuu myös joukko muita vaihtareita, jotka vaikuttavat suureksi osaksi ranskalaisilta. Kaikki kättelevät kaikkia. Kenenkään nimi ei jää mieleen. Puolen aikoihin paikalle pyöräilee myös I-Clubin vice president, Jan, joka esittäytyi Orientation daylla Fachhochschulella. Joitain suomalaisia on hukassa, Jan jää odottamaan heitä, muut lähtevät suunnistamaan kahvilaan.
Kahvilan edestä löytyvät myös kadonneet suomalaiset. Menemme kahvilan yläkertaan istumaan todella ison pöydän ääreen. Ihmisiä lienee paikalla vajaa 30. Hinnasto huvittaa taas suomalaisia... kahvi reilu 2 euroa, Irish coffee alle neljä euroa. Voiko alkoholillista vaihtoehtoa olla ottamatta. Ei voi, ja lähes kaikki suomalaiset myös ottavat sen Irish Coffeen, niin minäkin. Mukavaa tutustua hieman muihin vaihtareihin, ainakin suomalaisiin. Kohta paikalle tulee vanhempia vaihtareita, jotka ovat Suomesta. Mahtava homma. Pekka ja Tuomas, suomalaiset sankarit, joista minulle ja Varikselle on mainittu myös Lothstrassella amerikkalaisten ystäviemme toimesta. Amerikkalaiset viittaavat Pekkaan ja Tuomakseen termillä "The Finns". Kuulostaa hienolta. Mukavaa porukkaa. Jossain välissä pöydässä kiertää myös taskumatti, jossa on jotain jämäkämpää tavaraa. Normaalisti ranskalaisten englannista ei saa mitään selvää. Pari heppua on tullut niinkin kaukaa kuin Etelä-Koreasta.
Aika kuluu mukavasti, ja 17:30 aikoihin porukka rupeaa hajaantumaan. Monet suomalaistytöistä lähtevät syömään jonnekin - ymmärrettävää, mekään emme ole Variksen kanssa syöneet mitään puolikkaan patongin ja muffinsin lisäksi. Emme kuitenkaan lähde ihan vielä. Lopulta saamme mukavan porukan kasaan, joka on suomalaisvoittoinen: minä, Varis, Pekka, Tuomas ja Jenni päätämme lähteä syömään Augustiner Kelleriin. Kävelemme 15 minuutissa paikalle. Onpas täyttä. Yritämme saada pöytää, mutta ei onnistu. Ravintolassa lienee pari sataa ihmistä. Päätämme vaihtaa paikkaa. Lopulta päädymme Hofbräuhausiin. Juomme olutta, masseja tietenkin (mass = litran olut) ja syömme saksalaisia herkkuja: makkaralautasia (Würstteller) ja pihvejä, joihin kuului jopa salaatti, minkä saaminen ei ole kovin helppoa täällä. Olemme paikassa klo 21:30 asti.
Jenni eroaa ryhmästämme Marienplatzilla, kun me muut jatkamme vielä Lothstrasselle - etsimään alkoholia ja ilmeisesti pojilla oli myös jotakin asiaa Connorille. Olemme 22:30 Lothstrassella. Menemme istumaan normaalisti yläkerran keittiöön, jossa on meidän suomalaisten lisäksi juurikin jenkkejä. Alkoholia ei ole kenelläkään. Jauhetaan paskaa.
Mitä Connorille oli tapahtunut eilen:
Connor oli saanut työpaikan jonkinnäköisenä oppaana, ja hänellä oli perehdytyskausi kesken. Huonojen säiden takia monia kierroksia oli kuitenkin peruttu, eikä Connor ollut saanut paljon käytännön harjoittelua. Hänellä kuului kuitenkin työsuhde-etuihin, että hän sai juoda olutta paikan Biergartenissa ilmaiseksi niin paljon, kuin halusi. Joten sateisina päivinä hänellä oli aikaa hillua Biergartenissa. Eilen hän oli juonut muutaman massin siellä työkaverinsa, jonkun irlantilaisen kanssa, ja tämän jälkeen tämä irkkukaveri oli vielä pyytänyt Connoria lähtemään baariin, sanonut, että tarjoaa muutaman oluenkin. Connor oli ensin vastustellut, koska hän oli tarpeeksi humalassa jo muutenkin, mutta oli sitten lähtenyt kuitenkin. He menivät baariin, ja joivat siellä. Jossain vaiheessa Connor lähti käymään vessassa. Viimeinen muistikuva, mikä hänellä oli, oli se, kun hän oksensi vessassa. Seuraavan kerran, kun hän virkoaa, on ihan pimeää. Hän joutuu tunnustulemaan tiensä pois vessasta. Hän aikoo lähteä baarista - mutta ovi on kiinni! Kello on jotain puoli viisi aamuyöllä. Niinpä hän menee nukkumaan baarin penkille. Aamulla kahdeksan aikaan omistaja saapuu paikalle, ja hätkähtää, että "Mitä hemmettiä!? ". Connor kysyy, voiko omistaja päästää hänet ulos, ja omistaja aukaisee nopeasti oven, ja päästää Connorin ulos.
Suomalaiset lähtevät noin klo 23:30. Minäkin rupean siirtymään vähitellen nukkumaan... menen alakertaan ja olen menossa käytävälleni - mitä hemmettiä, ovi on kiinni. Voi vitsi, jätin avaimeni omaan huoneeseeni, kun ajattelin, että menen vain käymään yläkerrassa. En muistanut ollenkaan, että käytävän ovi saatetaan lukita. Menen takaisin yläkertaan koputtamaan Variksen huoneen ovea. Menemme yhdessä pohtimaan tilannetta. Kello on melko paljon, yli 12. Käytävä on pimeä. Käymme ulkoa katsomassa, näkyykö meidän keittiössä ketään - eipä tietenkään. Juuri nyt, kun siellä pitäisi olla ihmisiä, siellä ei ole ketään. Silloin kun yritän nukkua, siellä on hirveä meno päällä. Pohdimme, mitä teemme... sitten alaovi käy. Luojan kiitos, jenkit tulevat baarista Pavelin kanssa, ja Pavel on minun kerroksestani. Käytävän ovi aukeaa. Juttelemme vähän aikaa yhden jenkin, Davidin, kanssa.
Menen nukkumaan noin klo 01:30, omaan huoneeseeni onneksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti