Herätys klo 8. Aamukahvi Variksen kanssa, ja siirtyminen Fachhochschulelle. Tänään harrastetaan taas saksalaista byrokratiaa. Jonotamme monta kertaa monen eri oven takana Fachhochschulella. Meistä otetaan kuva. Lataamme lukukausimaksun 42 euroa student id -kortillemme. Sitten viemme kortin toiseen huoneeseen, jossa tuo 42 euroa veloitetaan kortilta pois. Tämän jälkeen kortti pitää vielä työntää käytävällä olevaan varmennuslaitteeseen, joka tekee... jotakin. Ilmeisesti laittaa jonkin aikaleiman, että lukukausimaksu on maksettu, ja kortti rekisteröity lukukaudelle.
Orientation day loppuu klo 12 aikoihin. Käymme Variksen kanssa kahvilla ja sämpylällä. Sitten menemme tutkimaan Lothstrasselle netistä julkisten hintoja. Saamme nyt ostettua opiskelijahintaisia lippuja, mutta ongelmana on se, että nyt on melko lailla kuukauden keskiväli, ja täällä kuukausiliput toimivat kalenterikuukausien mukaan, eli joutuisimme maksamaan koko kuukauden lipun hinnan, vaikka todellisuudessa pystymme hyödyntämään vain puoli kuukautta. Saamme selvitettyä, että viikkolippu on paras ratkaisu tilanteeseemme. Kello on 13:50, kun lähdemme Hauptbahnhofille ostamaan lippua. Kello 14 alkaisi tandem-kurssi, ja minua kiinnostaisi se. En ole kuitenkaan ilmoittautunut, Variskaan ei ole menossa, ja ajattelen, että siellä ei kuitenkaan ole saksalaisia paikalla, kun lukukausi alkaa vasta ensi viikolla.
Saamme hommattua lipun. Uskomatonta on, että minulla on kaikki tarvittavat laput mukana. Meille ei ollut mitenkään erityisesti painotettu, että tätä opiskelijalippua haettaessa pitäisi olla mitään kummempia lappuja mukana - passin, opiskelijakortin ja hakemuslapun pitäisi riittää. Immatrikulation-paperi (ilmoittautuminen Fachhochschuleen) olisi pitänyt monessakin paikassa ennen tätä, mutta sitä ei ollutkaan tarvittu. Eihän sitä nyt siis voi tarvita, kun sitä ei ole edes pyydetty... Lopulta päädyn kuitenkin ottamaan mukaan Immatrikulation-paperin lisäksi myös asuntosopimukseni, koska loogisesti ajateltuna ne ovat mielestäni ainoat paperit, mitä siellä voidaan pyytää. Uskomattomasti tiskillä kysytään juurikin nuo paperit, mitkä minulla ovat mukana! Niskalenkki saksalaisesta byrokratiasta.
Lipulla, jonka hommaamme, on hintaa on 10,90 euroa, ja lipulla saa matkustaa viikon aikana niin paljon kuin haluaa. Tässäkin häviämme puoli viikkoa, koska myös viikkolippu toimii maanantaista sunnuntaihin, ja nyt on jo torstai. Käymme myös Aldissa, mistä ostan viimeinkin kännykkäliittymän, Aldi Talkin. Vaikuttaa todella laadukkaalta... Aiomme käydä päiväkaljalla, mutta emme taaskaan löydä mitään paikkaa, mikä houkuttelisi. Käymme irkkupubissa, mutta paikka näyttää olevan niin remontissa, että poistumme nopeasti paikalta. Menemme julkisilla takaisin Lothstrasselle.
Ostamme ruokaa Tengelmannilta, ja ruokailemme Lothstrassella. Tapaan taas yhden uuden kaverin keittiössä, Maxin. En osaa arvioida, kuinka kauan kestää, että en törmäisi keittiössä uusiin ihmisiin - sen verran paljon täällä asuu porukkaa, ja eri kerrosten ihmiset hengailevat myös ristiin toisten kerrosten keittiöissä. Kun olen ruokaillut, lähdemme Variksen kanssa käymään kaupassa. Ostamme Tengelmannilta 20x0,5 litraa olutta hintaan 15 euroa pantteineen. Mielestäni hinta ei ole paha, kun ottaa huomioon, että olut on yli 5 % vahvuista, ja maistuu ainakin mielestäni selvästi paremmalta kuin suomalaiset oluet. Kello on 18. Menen juomaan Variksen kerrokseen.
Ilta vaikuttaa hyvältä. Tänään on Stammtisch hotelli Wompatissa klo 21, ja sinne me olemme menossa. Porukka on myös menossa Wompattiin nimenomaan Lothstrassen kautta. Ja porukalla tarkoitan nyt nimenomaan suomalaisia. Mielestäni on hienoa, miten hyvä yhteys Lothstrassen amerikkalaisilla ja suomalaisilla on. Amerikkalaiset ovat todella mukavia suomalaisia kohtaan. Lothstrasselle tulevat sekä legendaariset Pekka ja Tuomas, että suomalaiset vaihtaritytöt: Ulla, Sanna, Heidi ja Marianne. Kello 21:30 aikoihin siirrymme Wompattiin ratikalla.
Wompatti on aika kaaosmainen paikka: ravintolassa on jalkapallofaneja, jotka pitävät aivan helvetillistä meteliä. Onneksi saamme ehkä tunnin odottelun jälkeen pöydän haltuumme - Wompatissa on myös hirveä ruuhka. Juomat ovat ihan mukavan hintaisia: o,33 litran olut euron, 0,5 litran olut 2,9 euroa, Long island ice tea 4,9 euroa, paitsi häppärin aikaan 3,5 euroa, vai olikohan jopa naurettavan halpa 2,5 euroa. On mukavaa... tutustuu taas paremmin suomalaisiin.
Wompatti mennee kiinni yhden maissa. Lähdemme Tuomaksen, Pekan, Sannan, Mariannen ja Heidin kanssa toiseen baariin. Yritämme mennä johonkin Kultfabrikin (vai olikohan sittenkään, ei voi tietää) baariin, mutta se on suljettu - johtunee siitä, että on torstai. Päädymme johonkin toiseen baariin, diskotyyppiseen, joka sijaitsee jossakin paikassa x - eli minulla ei ole mitään hajua, missä, seuraan vain Pekkaa ja Tuomasta. Siellä on hauskaa. Hieman meinaa väsyttää, mutta ei se haittaa. Hienoa päästä tanssilattialle, vaikka ei se hyvältä näytäkään - omalta osaltani.
Joraamme muutaman tunnin, kunnes lähdemme pois - kello onkin jo 4.30. Baari ei sen sijaan näytä sulkeutuvan vielä. Kävelemme Hauptbahnhofille (haupparille), ja Pekka ja Tuomas aikovat vielä käydä haupparin Burger Kingissä syömässä. Tytöt menevät ratikkapysäkille, ja skippaavat purilaisen. Vedän kolme 99 sentin juustohampurilaista Burger Kingissä, joka on ilmeisesti 24/7 auki, ja jossa ei ilmeisesti yöaikaan kuitenkaan harrasteta minkään sortin siivousta, ja kuljen kävellen ja ratikalla takaisin Lothstrasselle, sateessa, ihmisten seassa, joista suurin osa on ilmeisesti menossa perjantaiaamuna töihin. Kello onkin jo päälle viisi... hohhoijaa.
Sen pituinen se.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti