Menemme ratikkapysäkille, joka on ihan asuntomme vieressä. Joudumme odottamaan viisi minuuttia ratikkaa - ei siis kovin kauan. Menemme ratikalla 21 ensin Hauptbahnhofille, pysäkin tarkka nimi Hauptbahnhof Nord. Matka kestää reilut viisi minuuttia. Sen jälkeen kävelemme Hauptbahnhofin metroasemalle, tai itse asiassa oikea termi saattaa olla englanniksi "Suburban train". Täällä on myös "Subway", mutta en ole oikein ymmärtänyt vielä, miten nämä kaksi eroavat toisistaan - maan alla meneviä junia joka tapauksessa. Monilla asemilla junaradat menevät useissa kerroksissa päällekkäin, kompleksista. Hyppäämme junaan S1, ja matka Marienplatzille kestää kymmenisen minuuttia. Junilla sompailessa on luonnollisesti tärkeää katsoa oikean junan numeron lisäksi se asia, että juna on menossa oikeaan suuntaan. Täällä se on ilmaistu termillä "Richtung" sekä aseman nimellä, joka on siellä suunnassa, minne juna on menossa.
Marienplatzilta hyppäämme junaan U6 (joka nyt sitten ilmeisesti U-tunnuksesta päätellen on sitä Subwayta) ja matkaamme Poccistrasselle etelään päin. Opasteet asemilla ovat selkeitä, ja oikea juna löytyi helposti. Matka kestää taas vajaat 10 minuuttia. Yksi syy siihen, miksi olemme näin aikaisin liikkeellä, on se, että olimme lukeneet, että Bürgerbüroon kannattaa mennä ajoissa. Siellä on kuulemma sukunimen mukaan tiskejä, joille jonotetaan jonotusnumeroiden perusteella, ja Bürossa saa helposti kulumaan useita tunteja. Bürgerbüro on ihan Poccistrassen aseman vieressä, ja löydämme sinne helposti. Kello on vasta ihan vähän yli seitsemän, eli olemme hyvin ajoissa. Helpohkosti löydämme omat zonemme toimistosta, sikäli vaikuttaa ihan selkeältä. Sch-päätteen yleisyys näkyy sukunimen mukaan jaetuissa zoneissa, koska zoneja on yhteensä joku kymmenkunta, tai vähän yli, ja zonella, mihin minäkin kuulun, otetaan vastaan vain henkilöitä, joiden sukunimi on välillä Sa-Sch. Tilanne ei vaikuta ollenkaan pahalta, sillä minun zone 5:llä ei näytä jonottavan kuin muutama ihminen. Otan vuoronumeron laitteesta, ja saan numeron 5. Istun odottamaan hetkeksi. Sitten paikalle tulee joku nainen, joka sanoo jotakin saksaksi, ja jotkut jonottajista sanovat myös jotakin saksaksi tälle naiselle. Nainen laittaa keltaiset laput jokaisen oven kohdalle, mihin jonotamme, sekä jonotusnumerolaitteeseen. Käyn lukemassa, mitä lapussa lukee. Siinä lukee, että zone 5:a ei aukaistakaan tänään ollenkaan, ja ihmisten tulisi mennä jonottamaan johonkin toiselle zonelle. Lähden kävelemään pois. Huomaan kuitenkin, että pari kaveria jäi jonottamaan vielä zone 5:lle. Sitten toinen kavereista kutsutaan sisään, ja ymmärrän, että kaikki, jotka ehtivät ottaa jonotusnumeron, kutsutaan joka tapauksessa. Pelastus. Odotan viitisen minuuttia, ja minut kutsutaan.
Oven takana odottaa noin 30-vuotias mieshenkilö, ja asia lähtee sillä käyntiin, että minä sanon: "Ich will anmelden". Asia sujuu helposti, suurimmaksi osaksi saksaksi, osittan englanniksi. Passi on vieläkin outo sana saksaksi. Sanakirjan mukaan sen pitäisi olla Pass, mutta aina, kun Saksassa joku on kysynyt passia, sana on ollut jotain ihan muuta. Todennäköisesti se on Ausstellung+jotain, koska ne tarkoittaa sanakirjan mukaan passin myöntämistä. Toinen ongelmakohta on uskonto. Minulla ei ole harmainta aavistusta, mikä on evankelis-luterilainen saksaksi, ei edes englanniksi. Sanon, että en tiedä sitä Saksaksi. Oletan, että heppu voisi sanoa joitain vaihtoehtoja, niistähän olisi helppo varmasti valita oikea. Mutta ei näytä mainitsevan: pelkästään protestantit ja katoliset tulee mainittua. Lopulta virkailija sanoo, että ei sillä ole edes mitään väliä, ja papereihin ilmeisesti merkitään, että olen protestantti. Virkailijahan olisi ehkä ymmärtänyt, jos olisin sanonut sen suomeksi, kun niin samantapaisesta sanasta oli kyse (evangelisch-lutherisch).
Paperit täyttyvä. Lopuksi mies kuitenkin sanoo jotakin, mitä en ymmärrä, mutta erotan sanan oben. Pyydän toistamaan (wie bitte), ja vaikuttaa siltä, että minun täytyy mennä paperin kanssa, jonka sain täällä täytettyä, vielä käymään toisessa kerroksessa. Ilmeisesti olin nyt rekisteröitynyt Saksaan, Müncheniin, mutta toisessa kerroksessa hoidettaisiin vielä asioita, jotka liittyvät siihen, että olen nimenomaan vaihto-opiskelija. Menen toiseen kerrokseen, ja ajattelen jo, että eihän täältä mitenkään löydä oikeaa tiskiä. Toinen sana, minkä obenin lisäksi sain alakerrassa selvää, oli Student Info Point, tai Student Warte Point, tai jotain sinne päin, ja sen avulla lopulta löydän oikeannäköisen tiskin, johon jonotetaan. Jonotan vajaa 10 minuuttia, ja pääsen ehkä 30-vuotiaan naisvirkailijan luokse. En tiedä yhtään, mitä minun pitäisi sanoa, kun enhän edes tiedä, miksi minun tänne piti vielä tulla. Sanon: "Ich bin ein Austauschstudent und ich habe angemeldet". Se näyttää riittävän oikein hyvin, ja nainen näyttää ymmärtävän heti. Saan taas jonotusnumeron ja istun odottamaan. Odotan ehkä viitisen minuuttia, kunnes minut kutsutaan. Asia sujuu jouhevasti, ja lopulta saan sieltä jotain hemmetin tärkeän näköisiä papereita käteen. Lopussa miesvirkailija sanoo jotain, minkä pyydän vielä toistamaankin, mutta en silti täysin ymmärrä. Päätän yrittää kysyä vielä tästä pankkiasiasta: "Stimmt das, dass ich ein Dokument von hier in Bank brauche?". Ei se kysymys kyllä ihan noin sujuvassa muodossa tullut ulos siellä toimistossa, mutta kyllä se virkailija näytti ehkä ymmärtävän, ja pudisti päätään, että et tarvitse.
Menen ulos tyytyväisenä. Varis onkin juuri saapunut samaan paikkaan, missä minä olin ehkä vartti sitten. Kello on nyt 7.35. Bürgerbüro oli yllättävän helppo paikka siis. Varis on saanut jopa uskontonsakin merkittyä papereihin oikein - hänelle evangelis-lutherischia oli kuitenkin tarjottu vaihtoehtona, helppohan se silloin on. Varis käy vielä samat proseduurit läpi kuin minäkin, ja poistumme onnellisina paikalta takaisin Poccistrassen asemalle. Seuraava askel suunnitelmassamme on Marienplatzille meno pankkitiliä avaamaan. Juna tulee kymmenen minuutin päästä. Se näyttää täydeltä. Ihmisiä tunkee junaan niin paljon, että päätämme odottaa seuraavaa: kello on vasta 8.00, ja meillä on 12:een asti aikaa saada pankkitili avattua ja paperi vietyä asuntotoimistoon. Seuraava juna tulee viiden minuutin päästä. Perhana, se on ihan yhtä täynnä. Ei tuonne kyllä mahdu... päätämme odottaa seuraavaa. Tässä vaiheessa minä alan kirota täkäläistä joukkoliikennettä. Seuraava junakin on ihan täynnä - viimeiset sisäänmenijät jäävät ihan oven viereen, levittävät käsiään, että mahtuisivat kokonaan sisään, ja monesti takistakin jää pieni pala metron ovien väliin. Viimeisenä sisään menevät ihmiset ovat käytännössä liiskaantuneita muiden ihmisten ja metron ovien välissä. Ei hyvää päivää... Ja sitten kun metro pysähtyy asemalla, puolisen tusinaa ihmistä joutuu poistumaan kyydistä vain sen takia, että antaisivat tilaa muille päästä pois asemalla. Kun he ovat antaneet tilaa muille, he nousevat takaisin junaan. Ehkä kuudenteen junaan tungemme sitten väkisin, kun tilanne ei näytä helpottavan.
Saavumme Marienplatzille, ja huomaamme, että tämä on kaunis paikka: Marienplatzilla on tosi hienoja vanhoja kirkkoja, ja räpsimme kuvia kellon ollessa noin 8.40.
Löydämme nopeasti Deutsche Bankin. Scheisse, se aukeaa vasta kymmeneltä! Tämä on kyllä pienoinen drawback meille. Päätämme etsiä kahvia. Kaikki paikat vaikuttavat kalliilta. Lopulta Varis ei jaksa enää etsiä, vaan päättää mennä yhteen kahvilaan, jonka näimme aikaisemmin. Minä jään vielä kiertelemään. Kohta Varis laittaa tekstarin, että kahvi maksaa vain 1,4 euroa siellä. Minäkin menen sitten sinne. Paikassa on tarjouksessa cappucino + croissant, otan sen. Juotuamme kahvit lähdemme tappamaan aikaa Marienplatzille. Kiertelemme ja otamme lisää valokuvia. Kuvissa välillä poseeraavaa henkilö on Varis.
Kello on 10. Menemme Deutsche Bankiin. Palvelu on ystävällistä, mutta sanoma ei miellytä meitä: naisvirkalija sanoo, että tilin avaamiseen pitää varata aika, ja koska meillä ei ole varattuna aikaa, meidän pitäisi varata se nyt: ja seuraava vapaa aika on vasta seuraavalla viikolla. Ei kuulosta hyvältä. Naisvirkailija neuvoo meille reitin Deutsche Bankin toiseen konttoriin. Päätämme mennä kuitenkin ensin Dresdner Bankiin, jonka huomasin, kun kiertelin Marienplatzilla. Odotamme Dresdner Bankissa reilut viisi minuuttia, kunnes virkailija hakee meidät. Hetkisen juteltuamme huomaamme, että homma ei skulaa täälläkään: virkailija tarjoaa meille aikaa jostain maaliskuun lopulta. Uskomattoman vaikeaa! Taas virkailija neuvoo meidät Dresdner Bankin isompaan konttoriin.
Lähdemme Deutsche Bankin isompaan konttoriin, minne saimme reittiohjeet ensimmäisestä vierailemastamme pankista. Löydämme sinne. Kello on 10.25. Taas jonottomaan. Kohta meidät tulee hakemaan nuorehko naisvirkailija. Jesh, vaikuttaa siltä, että homma onnistuu täällä! Virkailija avaa tilin ensin Variksen kanssa. Minä lähden käymään vessassa, koska minulla on koko päivän ollut ongelmia vasemman piilolinssin kanssa. En voi ymmärtää, miksi: ehkä liian aikainen herätys, heti piilarit kuiviin silmiin -yhdistelmä ei ollut kovin terveellinen silmille. Otan piilarin pois silmästä, ja se näyttää kuitenkin olevan oikein päin. Laitan sen takaisin. Ehkä ongelma korjaantuu. Palaan takaisin. Varis on saanut tilin avattua, sitten minun vuoro. Taas paljon papereita, joissa on saksalaista tekstiä, ja joihin pitäisi laittaa nimmarit. Varis vitsailee englanniksi, että mihinkähän me tässä sitoudutaan. Nainen vastaa: "You promised to buy my washing machine". Huumorintajuinen virkailija!
Tilit saadaan avattua, kello on 11. Singahdamme Marienplatzin asemalle. Marienplatzilta menemme Hauptbahnhofille S-junalla, sitten Hauptbanhhofilta Josephsplatzille U2:lla. Siitä onkin enää parin minuutin kävely Studentenwerkin toimistolle. Ehdimme, aivan mahtavaa! Marienplatzill olimme jo menettäneet toivon joskus 10.30 aikoihin, kun pankkitilin avamaaminen ei näyttänyt onnistuvan millään. Ai niin, ja sehän tosiaan oli niin siellä pankissa, että ei siellä mitään rekisteröintilappuja kysytty. Ts., eilinen Deutsche Bankin konttori oli täyspaska. He sanoivat meille, että meillä täytyisi muka olla "Dokument von Registration Office" - tänään sitä ei kysytty missään pankissa. Ehkä tämä saksalainen byrokratia on juuri tätä - halutaan joitain lappuja, mutta ei ole edes kyse mistään käytännöstä, koska saman pankin eri haaroissa kysytään eri lappuja. Tämä näkyi siinäkin, että Deutsche Bankin, josta lopulta saimme avattua tilin, virkailija otti eri lapuista kopiot Variksen tapauksessa, kuin minun tapauksessa :D Kunhan vaan kopioidaan joitain lappuja... takaisin asiaan: Studentenwerkin toimistolla meidän vanha tuttu virkailijamme Inge ottaa meidät vastaan. Olin lähettänyt eilen epätoivoisen postin Ingelle, että yritämme tänään epätoivoista operaatiota saada kaiken byrokratian aamupäivällä hoidettu, mutta että emme välttämättä ehdi toimistolle ajoissa. Inge oli mukavan leppoisa virkailija, joka ei kyllä puhunut juuri sanaakaan englantia. Saamme isot kehut Ingeltä, kun hän sanoo meille lopuksi, että meidän täytyy toimittaa hänelle vielä rekisteröintilaput, ja voimme kaivaa ne ylpeinä repusta ja ojentaa samantien. Voitto. Mukava yllätys, että näitä lappuja kuitenkin sai hyödynnettyä täällä. Enää tänne tarvitsee jossain välissä toimittaa Immatrikulation-lomake, jonka saamme Fachhochschulelta ensi viikolla.
Kävelemme Lothstrasselle ja levähdämme hetkisen kämpillä. Tarkoitus olisi käydä palkitsemassa itsemme päiväkaljalla. Kello on 12. Jätämme ylimääräiset tavarat tänne. Syömme jotain pientä (banaaneja ja leipää, muuta ei ole). Päiväkalja taitaakin jäädä hetkeen x, koska meidän täytyy hyödyntää meidän 9 euron rajatonta korttia ja matkustaa julkisilla. Lähdemme ratikalla Hauptbahnhofille. Sieltä lähdemme menemään junalla Olympiazentrumia kohti (myöhemmin huomasimme, että kätevin tapa päästä Olympiazentrumiin olisi ollut suoraan ratikalla...). Sieltä löytyykin vaikka ja mitä. Käymme BMW-zentrumissa, kiipeämme isolle mäelle (huippu yli 500 metriä merenpinnan yläpuolella, näin kyltissä ainakin lukee), otamme komeita kuvia.
Seuraavat kuvat BMW Weltin sisältä:
Moottoripyöriäkin löytyi... Näyttää lähestulkoon siltä, kuin konsajaan ajaisimme pyörillä aivan oikeasti:
Sitten joitain kuvia Olympiamäeltä (alkaen alhaalta, mäen juurelta otetuista).
Olympiaturm, Olympiatorni (291 m)
Jee!
Voiko tämän parempaa trikkikuvaa tehdä, kysyn minä.
Siinä sitä Müncheniä levittäytyy. Tässäkin kuvassa, ainakin oikeassa laidassa, pitäisi näkyä Alppeja - mutta eipä oikein erotu.
Loppuhuipennus - hieman valotuksen kanssa taisteleva, ei koolla pilattu, mutta kuitenkin 360 asteen panorama Olympiamäen huipulta - yeah!Varis sanoo, että hänen matkaoppassaan lukee, että Münchenin rautatieaseman läheisyydessä on paljon homobaareja. No, mehän olemme juuri rautatieaseman lähellä olevissa baareissa hengailleet. Emme ole kuitenkaan huomanneet olleemme missään homobaarissa. Toisaalta, kummallakaan meistä ole tarkkoja tietoa, miten tunnistaa homobaarin. Menemme Karstadtiin ostamaan pelikortit, kun Variksella ei ole pelikorttejaan mukana. Hinta 6,99 euroa, 100 % plastik, Arrow-merkkiset. Ihan laadukkaat. Menemme käymään vanhassa ja tutussa Euro Youth Hostellissa, jossa kävimme maanantaina ensimmäisenä iltanamme Münchenissä. Juomme kahden euron olutta ja lätkimme korttia. Häppäri loppuu kello yhdeksän ja oluen hinta pompsaa 2,9 euroon, joka sekin kyllä on halpaa verrattuna Suomen hintoihin. Lähdemme kello 23 aikoihin pois paikasta. Kummallakaan ei ole suurempia tavoitteita enää tälle illalle, vaan suunnistamme takaisin Lothstrasselle. Osan matkasta kuljemme ratikalla, kun se kerran ilmaista on. Vaihtareilla on joku ihmemeno päällä Lothstrassella - käytävää porukalla pyyhkeet / uima-asut päällä. Lopulta selviää, että heillä oli ollut "sauna": suihkussa kaikki hanat täysille ja niin kuuma vettä kuin saa! Viisasta toimintaa. Varis luo taas joitain kontakteja vaihtarihin omassa kerroksessaan, ja laittaa Skypessä viestiä, että suomalainen alkuperämme herättää innostusta muissa vaihtareissa. Kuulostaa hyvältä, vanhoihin vaihtareihin tutustuminen ei varmasti ole huono idea. Huomenna mahdollisesti jotain meininkiä niiden kanssa.
Teen 3x30 vatsalihasta ja painun nukkumaan. Kello on 00:30. Jos sitä huomenna nukkuisi pitkään. Lisään tänne jossain vaiheessa, kun ehdin, upeita kuviamme tältä päivältä (edit: lisätty 18.3.2008, ei mennyt kauan). Wiedersehen!
1 kommentti:
Onneksi olkoon, selvisitte byrokratian kiemuroista! :)
T. isosisko
Lähetä kommentti