Nukun pitkään, kello 11 asti. Kirjoitan Wienin reissun blogimerkinnän. Ulkona on mieletön lumimyrsky välillä. Välillä taas melkein paistaa aurinko. Viereisen rakennuksen ulkopuolella sijaitsevat sälekaihtimet paiskautuvat vähän väliä todella voimakkaasti ikkunoita vasten - järkevää sijoittaa ne ulkopuolelle. Niiden pitäisi ilmeisesti olla automaattisesti piilossa, jos aurinko ei paista. Ilmeisesti tämä kummallinen sää nyt hieman sekoittaa niiden toimintaa.
Iltapäivällä käymme tsekkaamassa, ovatko kaupat auki. Ovathan ne - halleluja! Ostan viimeisillä rahoillani leipää, banaania, juustoa, meetwurstia, rahkaa, purkkikeittoa ja maitoa. Lothstrassella syömme Variksen kanssa puokkiin ostamani keiton. Keitto on sitä mitä odotettiinkin - ei mitään kummoista. Juomme kahvit päälle ja poistumme huoneisiimme.
Illalla käymme Aldin vieressä olevassa apteekin tapaisessa liikkeessä ostamassa terveyttä ylläpitäviä asioita. Minä ostan myös lisää ruokaa Aldista. Juuri ennen kuin saavumme takaisin Lothstrasselle, minulle tulee mieleen, että tänäänhän on ihan sama käydä lenkillä, kun joka tapauksessa pitää käydä suihkussa. Sovimme, että lähdemme 15 minuutin päästä tekemään normilenkkimme Olympiazentrumin mäen huipulle ja takaisin. Juoksulenkki tuntuu tosi hyvälle. Lenkin jälkeen teen 3x30 vatsalihasta ja käyn suihkussa.
Suihkun jälkeen on mieletön nälkä, kun koko päivänä ei ole syönyt mitään muuta kuin päivän keiton. Ja kello on nyt 22:30. Käyn syömässä keittiössä mielettömän setin rahkaa, leipää, juustoa ja meetvurstia. Juustoa menee puoli pakkausta, ja meetwursti menee kokonaan - toisaalta, pakkaukset ovat aika pieniä, meetwurstiakin vain 80 grammaa. Lisäksi menee 0,4 litraa maitoa ja banaani. Kohta ole mitään jäljellä tämän päivän Tengelmannin ostoksista... Samaan aikaan minun kanssa keittiössä touhuaa kolme espanjalaista, jotka puhuvat koko ruokailuni ajan omaa kieltään siinä minun vieressä. Outoa syödä yksin siellä, ymmärtämättä sanaakaan mitä muut puhuvat... No, luen lehteä siinä sitten.
Kello on 23:00. Viimeistelen Wienin blogimerkinnän ja julkaisen sen. Nyt kello onkin 23:30 ja kirjoitan juurikin tämän blogimerkinnän. Eilisen blogimerkinnän kirjoitin muutama tunti sitten. Aivan mahtavaa, että sain taas kiinni blogin. Sunnuntaina tilanne näytti vielä lohduttomalta: en ollut kirjoittanut blogia viikkoon. Nyt ei ole taas mitään stressiä tästä... Tiedän kuitenkin, että siellä on miljoonia lukijoita, jotka ovat varmasti pettyneitä, jos blogini ei ilmesty säännöllisesti. Tänäänkin kirjoitin kuitenkin niinkin jännittävistä asioista kuin kaupassa käynti ja iltapala. Ei sietäis valittaa.
Huomenna alkaa tosiaan koulu. Sellainen kurssi olisi edessä kuin Deutsch Grammar in English, tai jotain semmoista, eli saksan kielioppia englannin kielellä selitettynä. Voi olla ihan hyödyllinen... tuotakaan minä en ainakaan saa tutkintoon. Varis saattaa saada, kun sillä ei vissiin ole vielä yhtään opintopistettä saksaa tutkinnossaan tällä hetkellä. Mutta eipä tuo haittaa, onpahan ainakin jotakin mielekästä tekemistä täällä, kun käy luennoilla istumassa ja ihmettelemässä.
Huomiseen. Pitäisi vieläkin lisätä jossain vaiheessa nuo kuvat noihin edellisiin blogiteksteihin. Siellä on joku viikko vieläkin, mihin ei ole kuvia lisätty. Ehkä sitä tällä viikolla ehtisi...
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti