7. päivä, maanantai 10.3.2008 (scheisse bluetooth)

Nukun pitkään, herään 10.30. Teen vatsalihakset aamulla, kun ne jäivät eilenillalta tekemättä. Avaan koneen normaalisti. Tänään pitäisi saada selvitettyä ongelma Visa Electronin kanssa. Varis kysyi jossain välissä, enkö voi mistään tarkistaa Electronini koodia. Ja Varishan oli oikeassa: äitini kautta voisin mahdollisesti saada selville tunnuslukuni. Mutta että saisin äitiini yhteyden minun täytyisi ensin saada toimimaan bluetooth-kuulokemikkini, että voisin soittaa puhelun Skypellä. Joten aloitan sen säätämisen. Paska ei vaikuttaisi suoraan toimivan. Asentelen ja uninstalloin ajureita muutaman kerran vailla kummempaa tulosta - perhanan tietotekniikka. Kolmas kerta, kun pitää taistella tietokoneiden kanssa Münchenissä: ensimmäisenä päivänä AO Hostellin wlan ei toiminut, seuraavan päivän urakka oli Lothstrassen asunnon netin saaminen toimimaan, ja nyt tämä. Noin kello 14 lähdemme Variksen kanssa käymään 0,95 euron kahvilla, minkä hienosti löysimme pari päivää sitten.

Jatkan taistelua BT:a vastaan: luen netistä foorumeita ja latailen ajureita. Ei toimi - eikä edes tiedä, onko vika D-Linkin ikivanhassa bluetooth-dongelissa vai Logitechin kuulokemikissä. Lähdemme Variksen kanssa käymään Aldissa (paikallinen Lidlin vastine, vaikka kyllä täältä myös Lidl löytyy - joka tapauksessa kopioita toisistaan), kun Tengelmannilta ei oikein saa muuta kuin ruokaa. Aldiin on matkaa pari kilometriä. Ostan paljon ruokaa, pyykinpesuainetta ja yritän myös ostaa Aldi Talk -prepaidliittymän, mutta sitä ei tietenkään myydä sillä kassalla, mihin minä jonotan.

Palattuamme Lothstrasselle menen kokkailemaan keittiöön. Uskomattomasti keittiössä ei ole ketään. Kokkaan ensimmäistä kertaa keittiössämme. Laitan perusruokaa: pastaa ja jauhelihaa. Tapaan yhden uuden asukkaan, Pavelin Venäjältä. Ruoan laitto sujuu hyvin, vaikka osaa keittiövälineistä pitää etsiä. Syön ateriani. Yritän käydä hakemassa Varikselta käsipyyhkeen, jota hän ei tarvitse, mutta minä tarvitsen, mutta en pääsee toisen kerroksen käytävälle: jostain syystä ovi on usein kiinni siellä. Kutsun skypellä Variksen avaamaan oven ja menemme instant coffeelle Variksen kerroksen keittiöön. Siellä tuleekin vietettyä sitten tovi jos toinenkin. Ja tapaa taas uusia kasvoja: Craig (tai Greg, ei ole tarkkaa tietoa) ja David, taas yhdysvaltalaisia. Lothstrassen asukkaista lähes puolet näyttää olevan USA:sta. Yhdysvaltalaisilla vaihto näyttää koostuvan yhden lukukauden opiskelusta, ja toisella lukukaudella suoritetaan sitten harjoittelu, eli ollaan töissä jossakin.

Kello 19 palaan takaisin omaan kerrokseeni, juotuani kaksi kuppia Variksen instant coffeeta - kahvi oli ihan juotavaa, ja hinta huomioiden on loistava vaihtoehto. Jatkan bluetoothin kanssa taistelua, mihin ei olekaan mennyt vasta kuin 4-5 tuntia tänään. Olen kironnut kaikki asiaan liittyvät osapuolet alimpaan helvettiin: bt-dongelin, kuulokemikin sekä Windows XP:n. Lopulta löydän D-Linkin sivuilta osion, missä selitetään erityisjärjestelyt dongelin asennukseen Windows XP:n service pack 2:n kanssa. Just. Tunnelma on toisaalta hieno, kun näillä ohjeilla todellakin saan kuulokemikin toimimaan - toisaalta ärsyttää raskaasti, kun tuo dokumentti oli kyllä varsin lahjakkaasti onnistuttu piilottamaan nettisivuille. Älkää ostako D-Linkin tuotteita.

Kello on 21. Soitan äidilleni, ja saan arvokasta tietoa: huomenna voi mennä viisaampana arpomaan Infanteriestrassen automaatille Electronin tunnuslukua. Visalla käteisnostoista näytettäisiin velotettavan 1 euroa + 2,5 %, joten se ei ole ilmaista - electronilla nostaminen on ilmeisesti.

Tämän päivän saavutukset jäivät tähän. Jenkit olivat lähdössä ilmeisesti juomaan jonnekin, mutta minä ja Varis skippaamme tämän, kun huomenna pitää herätä melko aikaisin orientaatioon (Fachhochschulen). Teen 3x30 vatsalihasta, katson puolisen tuntia Linnunradan käsikirjaa liftareille ja rupean nukkumaan. Keittiöstä kuuluu jumalaton mekkala vielä klo 1.00, mutta saan melko tehokkaasti silti unta.