2. päivä, keskiviikko, 5.3.2008

Herään joskus kahdeksan ja yhdeksän välillä. Asunnossa ei ole minkäänlaista äänieristystä. Varis esitti myös teorian, että äänieristys toimisi kyllä asunnosta käytävälle päin, mutta ei toiseen suuntaan - joka tapauksessa, kaikki äänet kuuluvat käytävältä kristallinkirkkaana, mikäli tällaista termiä äänestä voi käyttää.

Aloitan päivän selailemalla nettiä ja rupeamalla kirjoittamaan eilisen, eli tiistain blogitekstiä - hassu ajatus, mutta noinhan se menee. Aurinko paistaa vaihteeksi, ja houkuttelee ulos. Lunta on kuitenkin maassa yllättävän paljon. Kohta huomataan Variksen kanssa, että edellisen päivän Schnitzeleistä alkaa olla hitusen aikaa, kun eilen ei syöty illalla enää mitään, eikä aamupalasta nyt vielä tässä vaiheessa (jos missään vaiheessa) kämpillä tule mitään. Ei huvita kuitenkaan hirveästi mitään kokkausvälineitä ruveta ostelemaan tänne, joten ruokailut hoidettaneen suurimmaksi osaksi ulkona.

Kello 12:n jälkeen lähdemme käppäilemään ulos, tarkoituksena löytää ruokaa. Poikkeamme normaaleilta reiteiltämme, jos vaikka löytäisi jotakin uutta tällä kertaa. Vaihtoehtoja tulee vastaan, mutta ei täysin sitä mitä etsimme: jos vitosella saisi kunnollisen, terveellisen aterian, olisimme varsin tyytyväisiä, mutta pitserioiden, mäkkäreiden, snack-barien ja yli 10 euron hintaisten ruokaloiden joukusta tällaista yhdistelmää ei löydy. Päädymme lopulta lähelle rautatieasemaa johonkin aasialaiseen paikkaan (Saigon jotakin). Varis lähtee tällä kertaa Schnitzel-linjalle pommesien kanssa. Minä otan jonkun kana+salaatti-setin. Ruoat on ihan jees. Hintaakaan ei tainnut olla kuin 4,95 euroa. Sen sijaan pieni vesi, jonka otin, maksoi kaksi euroa. Halvin juoma tässä kaupungissa on olut, ihan oikeasti.

Meidän opiskelukaverimme Nillan piti lähettää meille sähköpostilla tietoa kysymyksistä, joita meille oli herännyt: mistä saa halpaa ruokaa, mistä pankista kannattaa aukaista tili ja mikä kännykkäliittymä kannattaa aukaista. Nilla oli ollut Münchenissä vaihdossa vuosi sitten, joten hänellä pitäisi olla vielä melko tuoreessa muistissa nämä asiat. Emme jaksa kävellä takaisin Lothstrasselle kämpille, joten päätämme etsiä nettikahvilaa. Homma vaikuttaa vaikealta. Münchenissä näyttää olevan nykyään kylmä, vaikka aurinko paistaisikin, ja sen takia ulkona ei oikein viitsi hirveän kauan kävellä. Nettikahvila näyttää olevan tuntematon käsite Münchenissä, joten luovumme yrityksestä. Sen sijaan menemme sitten normaaliin kahvilaan. Kahvi saisi olla täällä halvempaa. Kaksi euroa on melko vakiohinta, ja sitä ei mielellään päivittäin maksaisi. Positiivista on, että tästäkin kahvilasta kahvin kanssa pöytään tuodaan lasillinen vettä, ja jonkinnäköinen keksi. Yritän jälleen maksaa Visalla, mutta turhaan.

Mitähän kello olisi, ehkä jotain 16, kun saavumme takaisin Lothstrasselle. Helpotuksena huomaamme, että Nilla ei ole lähettänyt sähköpostia, joten nettikahvilan löytymättömyys ei sikäli haitannut. Näppäilemme pari tuntia kämpillä, ennen kuin päätämme yrittää uudelleen lähteä etsimään petivaatteita. Kävelemme tuttuun ja turvalliseen Karstadtiin ja löydämme sieltä lakanaosaston. Petivaatesanasto ei ole missään mielessä hallussa, ja kaikki pakkaukset näyttävät samanlaisilta. Olen tuskastunut tilanteeseen. Joku myyjä tulee juttelemaan Varikselle. Varis ei tarvitse muuta kuin tyynyn ja täkin, koska hän toi Suomesta lakanat. Myyjän avustuksella Varis löytää tyynyn ja täkin, vaikka täkäläiset tyynyt aiheuttavatkin meissä ihmettelyä ja hymyilyä: koko on 80x80cm! Toinen vaihtoehto on puolikas tyyny, 40x80cm, sekin erikoinen suomalaisiin tyynyihin verrattuna. Kaupasta löytyy myös samanlaisia tyynyjä kuin mitä Suomessa normaalisti käytetään, mutta myyjä ei anna meidän ottaa niitä: ne on sohvatyynyjä kuulemma.

Myyjän Varikselle antamat petivaatteet vaikuttavat tyyriiltä, peitto jotain 50 € ja tyyny 20 €. Viimeksi kun minä ostin Hyvinkäältä halvimmat mahdolliset peiton ja tyynyn, niin yhteishinta oli korkeintaan 15 €... menen katselemaan lakanoita, ja kohta sama myyjä tulee auttamaan minua. Sanat ovat hukassa, mutta myyjä antaa minulle kyllä tosi halvat lakanat: 75 % alennus, ja lopullinen hinta 7,5 €. Setti sisältää tyynyliinan ja pussilakanan. Täkin ja tyynyn otan samat kuin mitä Variskin - paitsi tyynyn otan 80x80-version Variksen tyytyessä 40x80-versioon. Varmistan vielä myyjältä, että tavarat ovat "preiswertest" - eli halvimmat.

85 euroa petivaatteista... luoja. Ja pitää vielä raahata mielettömän kokoiset pussit Lothstrasselle. Kun olemme päässeet takaisin kämpille, päätämme yhdessä, että illan päätteeksi mennään vielä Biergarteniin syömään ja yhdelle oluelle. Olemmekin Biergartenissa ehkä klo 21, ja syömme siellä... jotakin. Tulee tilattua menusta jotain, mistä ei oikein ole tietoa, mitä se on. Eteeni ilmestyy jotain, mikä voisi olla siankyljystä (ja sitä on paljon), kukkakaalia ja hapankaalia. Nam. Setti on muuten tosi hyvä, mutta hapankaalia en kyllä jaksa syödä loppuun. Varis otti jonkun Wurst-setin leipien kanssa. Pelaamma vaihteeksi vähän pokeria, ja juomme rauhassa litran Starkbierimme. Hintaa lystille kertyy noin 15 euroa per nuppi.

Olemme takaisin Lothstrassella noin klo 23.30. Teen jälleen 3x30 vatsalihasta, ja painun pehkuihin. Fiilistä pienentää hieman se seikka, että jos rahankäyttö jatkuu samanlaisena, ensimmäisen viikon aikana menee sata miljoonaa - no ei sentään, mutta tonni ei ole kaukana totuudesta.

Sellainen maininta tähän väliin, että kilpaileva blogi löytyy osoitteesta:
http://paskamaako.blogspot.com/

Kannattaa ainakin vilkaista, suosittelen - hyvää settiä.